Synttäreitä

Xena täytti 14 vuotta 30.3.

Nooti täytti vuoden 17.3.

Böö!

Kolopesijöitä ryömimässä esiin lumenalaisesta tunneliverkostostaan

Hui, hiljentyneeseen blogiin on ilmestynyt päivitys. Joo, treenattu ollaan. Joo, ei ole aikaa päivittää treeniblogia, kun on pakko priorisoida. Onneksi työkiireiden keskellä systemaattinenkin tokotreeni on vielä jotenkuten mahdollista, agility ei kyllä onnistuisikaan. Tokon eteen voi kotonakin tehdä paljon. Päivään saa helposti kolmekin suunnitelmallista treeniä, jos haluaa ja kotiresurssit riittävät. Onneksi ollaan ehditty vähintään kerran viikossa sisähallitreeneihinkin ja saatu treeniseuraa.

Ytyn uusi treenisuunnitelma on laadittu ja sitä on alettu toteuttaa. Nooti puolestaan on ihanassa treenivaiheessa, hauskaa nähdä huimaa edistymistä ja kokonaisten liikkeiden muovautumista esiin aiemmin vahvistetuista pikku yksityiskohdista.

Blogi jatkaa osittaista taukoaan, palataan oikeiden päivityksien pariin, jos hektisimmät työkuviot helpottavat.

Kirpakkaa tammikuuta!

Viime viikkoa lukuunottamatta ollaan ehditty aika kivasti treenaamaan alkuvuosi. Marikan ja Ramon kanssa ollaan käyty tokoilemassa säännöllisesti Tuijan hallilla -joka on i-h-a-n-a. Superlämmintä, pitävä matto, peilit, kaunis ja siisti, sisävessa, kahvinkeittomahdollisuus. Nooti on treenannut agilitya Kuralan Kartanotilan hallissa ja ATT:lla. Videotakin on silloin tällöin otettu, jos vaan joskus olis aikaa työstää klipit julkaisukuntoon. Ihan alkutekijöissä ollaan kuitenkin vielä. :) Yty on päässyt aina Nootin treenien aikaan tekemään hyppytekniikkaa ja vähän jo kontakteja ja keppikulmiakin. Tuntuman ottoa takaisin lajin pariin.

Itse olen tehnyt kovasti töitä kuntoutumiseni eteen, nyt lajivalikoimaan on tullut lisää jo pilates ja jooga. Toivo elää agilityn pariin palaamisesta, vaikka meidän juna taisi jo mennä tosissaan otettavaa kisauraa varten. On vähän kurjaa olla sairaslomalla koiran aktiivi-iän vuodet 2-3,5.

Nyt kuitenkin keskitytään tokoon. Motivaatio- asennetreeni vaihettuu nyt kevättalvea kohti kokonaisuuksien luomiseen ja kisakuntoon pääsemiseen.

Katse kohti vuotta 2012

Loppuvuotta kohti ollaan tokotreeneissä noudatettu noita edellisen blogipostin periaatteita. Tuloksiakin alkaa jo vähitellen näkyä, Yty on nykyään skarpimpi virheiden jälkeen ja yrittää itsevarmemmin. Kivaa! Kokeenomaista ollaan tehty muun treenin väliin rajaa hämärtäen, mutta kokonaisuudet ovat kyllä päässeet rapautumaan. Siinä siis työsarkaa alkuvuodelle.

Agilitya ollaan ihan varovasti aloiteltu: tehty hyppytekniikkaa ja muistuteltu mieleen kontakteja. Olen varannut Ytylle sarjan fyssarikäyntejä alkuvuoteen, ja sitten niiden jälkeen katsotaan josko päästäisiin treenaamaan jo vähän enemmänkin. Kun vain oma fysiikka kestäisi!

Joululoma on hyödynnetty kaikenlaiseen treenaamiseen tehokkaasti. Aaton jälkeen treenailtiin Lahden ja Hollolan seudulla kuusi päivää, lähinnä agilitya, mutta myös tokoa. Olimme mm. kaveriporukalla pari kertaa Korkeavireen hallilla ja pääsimme Ytynkin kanssa jopa jo yhdeksän esteen radan läpi -tämän vuoden ehdoton ennätys. Rata oli kyllä ihan suunniteltu vammaisagilityyn sopivaksi, kiitos vaan Samille! :D Käsittämättömästi asioita Ytyllä on muistissa vuoden tauon jäljiltä. Nootille kimppatreenit tekevät erityisen hyvää. Sen kanssa Roope treenasi mm. takaaleikkausta ja niistoa. Lisäksi treeniin tuotiin kaksi ihan uutta juttua. Aiemmin Nooti on tehnyt hypyt tyhjinä ilman mitään rimoja tms., mutta nyt laitettiin ponnistuspuomit. Toinen uusi juttu oli pentupuomi. Nooti ehdotti kauniisti 2on2offeja oikeallakin esteellä. :) Loppuloma olisi toiveissa käyttää edelleen treenaamiseen, nyt täällä Turun seudulla.

Menneen vuoden vähäiset tavoitteet saavutettiin, eli Yty nousi erikoisvoittajaluokkaan tokossa ja sai ensimmäisen ykköstuloksensa.

Ensi vuoden tärkeimpänä tavoitteena on pitää huolta omasta terveydestäni ja suurimpana toiveena on se, että toipuminen jatkuisi tähän malliin ja arki olisi mahdollisimman kivutonta. Olen selvästi kovin innokas päästämään irti vuodesta 2011, se ei ole ollut meille helppo. Uusi vuosi tuntuu uudelta alulta, uudelta mahdollisuudelta. Treeni- ja kisatavoitteet tuntuvat vielä kovin toissijaisilta: Yty tokovalioksi ja meidän tasoinen suoritus SM-kisoissa. Ehkä se tauon jälkeen ensimmäinen kisastartti agilityn puolella. Nooti tokossa alo-kokeeseen ja ehkä Roope pääsee aloittamaan agipuolella myös jo tämän vuoden aikana. Kiirusta ei kuitenkaan ole.

Lopuksi vielä ne tämän menneen vuoden parhaat jutut:

Olen niin iloinen, että Xena (melkein 14 vuotta) on edelleen luonamme...

…ja että laumaamme on tämän vuoden aikana liittynyt maailman ihanin shelttipoika Nooti!

Back On Track

Melkein vuoden agi-tauon jälkeen uskaltauduin varaamaan meille treenit torstaille 10.11.2011 ATT-hallille. Aika huima fiilis! Kävin 19.10. ensimmäistä kertaa ihan varovasti juoksemassa pururadalla. Olin jo paljon etukäteen ajatellut, että jos toipumisessa ei tule takapakkia, tähtäisin paluuseen kisakentille puoli vuotta sen jälkeen, kun taas pystyn juoksemaan. Olispas aikamoista ajatella, että 19.4. olisi tähtäin jo kisoissa. :)

Olen jo koko syksyn käyttänyt ruokatunnit työpaikan kuntosalilla fysioterapiajumppaan ja juoksumatolla painonsiirtoihin, jotka ovat valmistaneet juoksemisen aloittamiseen. Lisäksi olen pyöräillyt useita kymmeniä kilometrejä viikossa. Pyöräily on ainoa liikuntamuoto, jolla vielä toistaiseksi saa sykettä nousemaan. Tasapaino-keppijumppa on täydentänyt aikamoista mielikuvitusta vaativaa liikuntaharjoittelua. Pururadalla olen nyt käynyt ehkä noin kolmesti viikossa. Juoksuvauhdissa pysyy vielä mukana jopa 13,5-vuotias borderterrieri ja juostava matka on ollut pisimmillään varmaankin vajaa 2km, mutta pääasia, että kehityksen suunta on oikea.

Talven mittaan pitäisi sitten tehdä pikakertaus aksamaailmaan: 1. Ytylle aika fysioterapeutille 2. Hyppytekniikkatreeniohjelma 3. Kontakti- ja keppitreeniohjelma 4. Sitä mukaa, kun uskallan enemmän liikkua, ohjaustekniikkaa ja lopulta ratatreeniä.

Voihan se olla, että matkan varrella huomaan, ettei kisakentille paluusta ole toivoakaan -mutta katsotaan! Jalkaan kuitenkin jää ilmeisesti pysyvä hermovaurio ja siksi kaverit ovat ehdotelleet vammaisurheilun puolelle siirtymistä. Ehkä siis tavoite PAWC-kisoihin? ;)

Yty teki ATT-hallilla tasavälisen hyppytekniikkasarjan max. viidellä hypyllä, tekniikka näytti säilyneen matalilla esteillä hyvänä tauosta huolimatta. Toisena harjoituksena ohessa oleva keinuun loppuva minipätkä: twist, valssi, päällejuoksu, takaaleikkaus keinulla. Hypyt olivat vielä aivan matalana (20cm). Viimeiseksi kaksi estettä 55cm, ja suhinakäännökset kumpaankin suuntaan. Ok.

Nootille nämä olivat ensimmäiset kotipihan ulkopuolella tehdyt agilitytreenit. Jännää, tästä se lähtee! Ensin Nono sai leikkiä hallissa, ja otti yksittäisinä esteinä yhtä hyppyä (ei vielä rimoja) suorana nopeasta käännöksestä palkaten ja kiertona, sekä putkea. Haki siivekkeitä ihan samalla tavalla kuin kotikentälläkin. :) Sitten Roope treenasi omaa ohjaustaan twistin osalta yhdellä hypyllä, ja lopuksi otti tuon ohessa olevan pätkän nro 1-4: twist, valssi ja valssi esteen takana. Nooti kuumuu treeneissä ja yrittää purra jos ohjaus on myöhässä -ja vähän muutenkin, heh. Sillä pitäisi pitää palkkaa pääosin maassa, että fokusoisi eteenpäin. Kiihkeästä vauhdista iso osa menee hukkaan, jos liike-energia suuntautuu ylöspäin kohti housun takamusta tai hihaa. ;) Vieraassakin paikassa palkkautui ihan normaalisti lelulla ja kaikki namit jäivät laukkuun avaamattomissa pusseissa.

Nootin ohjelmassa tälle talvelle olisi ainakin seuraavia asioita: 1. Hyppytekniikkatreenien aloittaminen ponnistuspuomeilla. 2. Keppien sisäänmenon treenaamista kahdella kepillä ja jos pääsemme haitari- tai kujakepeille, niin avoin kuja. 3. Kontaktiesteiden esittely mielellään pentuesteinä (joko Kokemäellä tai J & J:lla) ja 2on2off treenin siirtäminen oikeille esteille 4. Rengas itsenäisesti ajatellen, vain suullisella vihjeellä hakien 5. Modernien ohjaustekniikoiden opettelun aloitus Roopelle (ja siinä sivussa Nootille ;). Ilmoittautuminen Elinan tekniikkakurssille.

_______________________ * * * ______________ * * * _______________________

Syksy on kulunut aktiivisesti tokoa treenatessa. Ollaan osallistuttu kursseille ja etenkin treenattu paljon kavereiden kanssa ja itseksemme. Päätin pari viikkoa sitten jättää Ytyn ilmoittamatta messarin karsintakokeeseen ja sen jälkeen olen ollut vähän tuuliajolla treenisuunnitelman kanssa. Aika on kuitenkin tehnyt hyvää ja ajatukset jatkosta ovat lähteneet muotoutumaan. Vieläkään en ole valmis tekemään varsinaista treenisuunnitelmaa, mutta jo ajatusten listaaminen tähän blogiin saa strategiaa hitusen etenemään.

1. Muutan hurlumhei-treenit hiljaisiksi, toivon linkittäväni koiran siihen, että kuiskaaminen on cool ja silloin on hauskaa luvassa! Silloin kun teen hiljaisia treenejä, palkkaa tulee alussa paljon. Vähä vähältä on kuitenkin tarkoitus etenkin hurlumhei-treeneissä vähentää palkkausta merkittävästi. Tarkoitus on opettaa koiralle, että se tekee oikein, vaikkei lelu lennä tai nakkia tipu. En usko, ettei Yty kestäisi palkattomuutta. Se ei vain kestä ajatusta, ettei tee oikein. Siksi sille on tärkeää kertoa, että se tekee oikein vaikka palkan määrä vähenee.

2. Kokonaisuuksien kokeenomaista treenaamista vähä vähältä lisää talven mittaan. Kokeenomaisen treenin sekoittamista hurlumhei-treeniin -kerrotaan koiralle, että kyse samasta asiasta, saa olla yhtä rento.

3. Koiran aktiivisuuden tukemista. Ytyn kanssa tehtiin pentuna paljon aktiivisuusharjoituksia, palkittiin toimintaa ja ehdottamista. Aktiivisuus tässä siis vastakohtana reaktiivisuudelle. Jotenkin se on jäänyt tosissaan treenaamisen tieltä, vaikka on kaiken kulmakivi. Haluan koiran, joka uskaltaa aina ehdottaa toimitaa. Sen eteen on työ taas aloitettu!

4. Toivottavalla tavalla reagoiminen virheisiin: itsensä kokoaminen, toiminnan jatkaminen, toiminnan ehdottaminen, uuden käskyn kuuntelu tms. tilanteesta riippuen. En halua, että koira menee koetilanteessa täysin lukkoon, jos se yrittää vaikka juosta väärälle kapulalle tai pysähtyy väärään asentoon jäävissä. Aktiivisuuden tukeminen liittyy tähänkin teemaan.

5. Älytehtäviä, treenien variointia. Uskallettava muokata tokoliikkeiden treenausta uudenlaisiksi, jopa koesuorituksista poikkeaviksi. Ytyn motivaatio pysyy parhaiten yllä, jos se saa ajatella ja joutuu kehittymään. Motivaatio laskee (varmaankin meillä molemmilla) jos harjoittelu tuntuu liian kaavamaiselta.

6. Treenikuureja erilaisista asioista. Haluan nähdä selvää, tavoitteellista kehitystä pienissä yksityiskohdissa.

7. Treenikisoja ja kokeenomaisia treenejä, joista tehdään hauskoja. Rajan hämärtäminen kokeen ja treenin välillä.

8. Itselleni tavoitteeksi koiran vireen säätelyssä ja optimoinnissa kehittyminen. Oman mielen hallinta signaaliherkän koiran kanssa.

Nootikin on osoittautunut kivaksi tokokaveriksi! :) Vaikka se on agitreeneissä äänekäs kuin borderterrieri, tokotreeneissä se osaa olla hipihiljaa. Paikallaolot ja odottaminen ylipäätään on nyt erityisen treenin alla. Haluan ne erittäin hyvälle mallille, ennen kuin Nooti aloittaa ryhmätreenit agilityssa. Alokasluokan liikkeistä hyppy on ainut, mitä ei olla vielä treenattu lainkaan. Ylempien luokkien liikkeistä treenissä mukana on tällä hetkellä nouto, ruutu ja kaukot. Tulen varmaan katumaan jossain vaiheessa sitä, että Nootille on nyt opetettu nouto ennen hajuntunnistusta. Saa nähdä, alkaako se poimimaan mitä sattuu kun tunnaritreeni aloitetaan. Koiran oman aktiivisuuden tukeminen on johtotähtenä Nootinkin treeni-ideologiassa. :)

Nollia pukkaa!

Aiemmin tuo otsikko olisi tarkoittanut hyviä uutisia. Lajin vaihdon myötä asia on nyt toisin. :D Onnistuimme taas nollaamaan yhden korkeakertoimisen liikkeen tokon evl-kokeessa, eivätkä pisteet riittäneet ykköstulokseen.

Mutta koira oli loistava. Näin kuulin yleisönkin kommentoivan ja röyhistin jo rintaani, kunnes ymmärsin heidän puhuvan Ytyn turkin kiillosta auringossa: "Onpa tuo Yty LOISTAVA!"

On Yty minun mielestäni loistava myös siinä sanan toisessa merkityksessä, mutta totta puhuen minua murehduttaa Ytyn lievä paineistuminen kisatilanteissa. Se on aika herkkä uusille paikoille, omalle jännitykselleni ja palkattomuuskin on vielä puolitiessä. Koetilanteessa se toimii toisin kuin treeneissä, ja kun huomaan tämän niin huolestun. Koira huomaa huolestumiseni ja huolestuu itsekin. Ja sitten minä huolestun lisää. Noidankehä valmis. Positiivista on kuitenkin se, että aina Yty on kyennyt toimimaan ja lelupalkkauskin onnistui tällä kertaa ongelmitta. Se yleensä kärsii ensimmäisenä, jos Ytyn olo käy epävarmaksi.

Koe oli SBCAK ry.:n oma koe Hyvinkäällä 1.10.2011. Tuomarina Pernilla Tallberg. Meille pisteitä 239,5 eli 2. tulos ja sijoitus 9/20. Oli mielenkiintoista nähdä niin monta bc:tä ja kelpietä samassa kokeessa ja päästä vertaamaan omaa osaamista vähäsen isommassa kokeessa.

Taas kerran kaikki liikkeet tehtiin putkeen ilman taukoja ja liikejärjestys oli normaali. Videollekin koe saatiin, kiitos Oilin! :)

Istuminen ryhmässä 10

Ei liikuttanut etujalkoja! Jeeeee! Ei olla vielä koskaan saatu tästä kymppiä. :)

Paikalla makaaminen häirittynä 8,5

Koko ryhmä oli haistellut maata, Yty vain lyhyesti. Lopun perusasento oli liian matala.

Vapaana seuraaminen 8,5

Hankala alku, alkoi heti juoksulla. Täyskäännöksessä horjahdin ja Yty aukesi aika pahasti. Pernilla kommentoi, että perustekniikka erittäin hyvä, mutta pieniä kauneusvirheitä. Pahin juttu oli se, että lopun perusasento jäi tekemättä, enkä itse edes huomannut sitä. Lisäksi sain kommentin, että kädet eivät saa olla nyrkissä tai se voidaan tulkita kaksoiskäskyksi. Tämä voi olla hankala juttu muuttaa kun tulee niin automaattisesti; katsoin videolta, että käteni ovat aina nyrkissä silloinkin, kun kuljen ilman koiraa, esim. luoksetulossa koiraa jättäessäni. Tällaisten juttujen takia on uutena kilpailijana ihan hyvä saada palautetta tuomarilta, vaikka liian pitkä palautteen anto kokeessa onkin epätoivottavaa vireen ylläpitämisen kannalta.

Zeta 7

Viimeinen istuminen jäi tekemättä. Tuomari kommentoi, että oli tosi harmi, olisi muuten tullut hyvät pisteet: hyvää seuraamista ja suorat asennot. SUORAT asennot! Olin vähällä pyytää, että saisinko tuon kirjallisena. :D Jeeee!

Luoksetulo 7

Valuu, valuu… Entistä pahemmin vain. :(

Ruutu 8,5

Suora merkki, hyvä. Lähti yläviistoon kohti ruutua ja päätyi sisään väärältä reunalta. Korjasi kuitenkin sisälle ruutuun ihan itse, ilman ylimääräisiä käskyjä. Hyvä! Jäi kuitenkin niin lähelle ruudun etureunaa, että pelkäsin normi maahanmenokäskyllä tulevan tassunmitan yli reunan. Keksin antaa kaukokäskyjen hissitekniikan maahanmenokäskyn, ja Yty toteuttikin sen aika puhtaasti. Hyvä minä ja hyvä Yty! :D Loppuun olin oikein tyytyväinen.

Ohjattu nouto 0

Monta asiaa meni pieleen. Ensinnäkin unohdin virittelyn ja Yty jäi tuijottamaan minua. Toisekseen pääliikkuri ei vienytkään kapuloita itse, jos olisi vienyt, Yty olisi todennäköisesti seurannut liikettä ja katsonut kuitenkin. Kolmanneksi kentällä oli tosi pitkä ruoho, eikä kapuloita näkynyt ainakaan lähetyspaikalta lainkaan. Yty on vielä niin kokematon, että ilman näköyhteyttä kapuloihin ei kyllä tiennyt yhtään, mistä liikkeestä on edes kyse. Meni merkille ok, mutta sitten lähti haahuilemaan lähetyksen suuntaan selvästi kovasti hämmentyneenä, miettien, että mistähän tässä nyt oikein on kyse. Kutsuin pois, en usko, että uudesta käskystä olisi ollut apua.

Metallinouto 9

Tästähän on tullut oikein meidän bravuuri, joka kokeessa kiitettävä arvosana. Kukapa olisi uskonut. Nyt perusasento oli vähän vino.

Tunnistusnouto 7

Haki ja palautti ravilla, tuomari olisi vaatinut laukan. Haisteli kauniisti ja poimi heti oman. Kapuloita ei näkynyt pitkässä ruohossa lainkaan, ja Ytykin selvästi silmäili ruohoa jo lähempänä minua. Olen tehnyt ehkä liikaa läheltä? Palautusasento oli taas vino.

Kauko-ohjaus 9

Tuomari kommentoi, että kaunis tekniikka, mutta Yty teki kyllä yhden virheen enemmän kuin yleensä. Pyöräyttää aina pyllyään sei-is vaihdossa, mutta nyt hissitekniikan maahanmenokaan ei ollut puhdas. Hurjan nopeat vaihtoajat, etenkin jos vertaa Köyliön kokeen yliylipitkiin odotuksiin!

Koepäivä oli poikkeuksellisen ihana lokakuuksi, sininen taivas ja lämpöä +15 astetta. Poltin jopa huuleni! Oli kivaa viettää laatuaikaa Ytyn kanssa kahdestaan. :) Kokeen jälkeen käytiin isommalla porukalla syömässä läheisellä ABC:lla ja huomattiin, että rotuyhdistyksen mestaruuspronssia saavuttaneelle Oilin Zip-bordercollielle oli suunniteltu siellä ihan oma annos: ZippiDippi, joka sisälsi koiran makuun sopivasti nakkeja, lihapullia ja kanaa. ;) Julma Oili ei kuitenkaan pyytänyt annosta doggybagiin. Kyllä Zip olisi sen ansainnut!

Kiva reissu sai kuitenkin kurjan lopun, kun ajoin hirvikolarin kotimatkalla. Hirvi tuli kiitolaukkaa vasemmalta, tein paniikkijarrutuksen kahdeksastakympistä ja ajoin ojaan. Yty rysähti lujaa häkin etuseinään, mutta autolle ei tapahtunut muuta kuin särö etuvaloon; hirven sorkka taisi osua siihen. Paha onnettomuus oli vain metrin päässä. Nyt selvisin itse toivottavasti vain kipeällä niskalla ja olkapäällä. Kyllä tärisytti pitkään onnettomuuden jälkeen, onneksi lähellä oli huoltoasema, jonne pääsin toipumaan järkytyksestä. Kukaan ei pysähtynyt auttamaan onnettomuuspaikalla. :(

Nooti 6kk

Nooti 6kk

Pennun puolivuotissynttärit ovat aina jonkinlainen herätys: mihin on kadonnut pennunpallero, mikä on tämä nuori murkkuikäinen koirankoltiainen, joka meillä asustaa? Hui, miten aika on kiitänyt. Hui, eihän se vielä osaa mitään. Hui!

Lueskelin taaksepäin Ytyn treenipäiväkirjamerkintöjä, ja kyllähän Nooti siihen verrattuna onkin pikkuisen jäljessä. Vaan ei niin kamalan paljoa. Tässä vaiheessa pennunelämää pääpaino on tottelevaisuustreeneissä, ja toki olen rakentanut Ytyä vähän systemaattisemmin kun kerran se on ollut lähtökohtaisesti minun harrastuskoirani. Nooti on kuitenkin ensisijaisesti Roopen. Toisaalta Ytynkin päälajiksi kaavailtiin agilityä, joten ei Ytyäkään tokoa silmälläpitäen ole niin kovin järjestelmällisesti rakennettu.

Nooti on meidän mielestämme loistopakkaus sheltiksi! Tasapainoinen, kaikin puolin. Kohtuullisen rauhallinen. Hyvin toimintaan syttyvä (nopeatempoisessa toiminnassa kuumuu helposti vähän liikaakin). Saalisvietti on kohtuullinen, uskoisin sen olevan aikuisenakin lelupalkattava. Se on erittäin ahne, joten namipalkkaus toimii loistavasti. Ihmissosiaalisuus on Ytyn kanssa aika samalla tasolla -menee heti ja mielellään tervehtimään, mutta muuttuu jossain vaiheessa välinpitämättömäksi. Viihtyy kuitenkin mielellään sylissä rapsuteltavana ja nukkumassa, tässä selkeästi erilainen kuin Yty, joka ei osaa rauhoittua läheisyydessä. Ikäisiään uroksia Nooti haastaa, aikuisia kohtaan on alistuva ja nartuille charmantti. ;) Paimenkoiraksi Nooti ei ole hurjan signaaliherkkä. Ei nyt toki mikään terrieri, mutta ihan toista kuin kovin signaaliherkkä Yty. Toisaalta se on sitten selvästi itsenäisempi. Jos nyt pitäisi koira ottaa, tuon ottaisin riemumielin edelleen!

Tykkään myös sen ulkonäöstä, mutta sitähän jokainen saa katsoa omin silmin. Se on kompakti ja kimmoisa. Sillä on hyvät kulmaukset. Runko voisi agilityharrastajan makuun olla hieman pidempikin, katsotaan mihin suuntaan kehittyy. Sen pää ja ilme ovat tosi sievät. Molemmat kivekset olivat paikoillaan pennusta lähtien. Sillä on luomutaittokorvat, joille ei ole tehty mitään ja nyt viimeisten maitohampaiden lähdettyä purenta näyttää kehittyvän oikein hyväksi. Karvaa tosin pukkaa omaan makuuni aika runsaan oloisesti. ;) Koko on nyt puolivuotiaana jossain siinä mini-medi -rajalla. Seinänvierusmittauksiin en sen tarkemmin halua luottaa, omissa mittauksissani saan eroa parikin senttiä riippuen koiran asennosta. Painoa on nyt 6,2kg.

Tässä vielä pennun kasvukuvia luovutusikäisestä puolivuotiaaksi! :) Fufularis caeruleus eli Fufu eli Nono eli Nooti eli Birasin Dream Catcher:

Nooti 5kk

Nooti 4,5kk

Nooti 4kk

Nooti 3,5kk

Nooti 3kk

Nooti 2,5kk

Nooti 2kk