Hirmulainen

Kirpakkaa tammikuuta!

2012-01-31T18:45:00.004+02:00

Viime viikkoa lukuunottamatta ollaan ehditty aika kivasti treenaamaan alkuvuosi. Marikan ja Ramon kanssa ollaan käyty tokoilemassa säännöllisesti Tuijan hallilla -joka on i-h-a-n-a. Superlämmintä, pitävä matto, peilit, kaunis ja siisti, sisävessa, kahvinkeittomahdollisuus. Nooti on treenannut agilitya Kuralan Kartanotilan hallissa ja ATT:lla. Videotakin on silloin tällöin otettu, jos vaan joskus olis aikaa työstää klipit julkaisukuntoon. Ihan alkutekijöissä ollaan kuitenkin vielä. :) Yty on päässyt aina Nootin treenien aikaan tekemään hyppytekniikkaa ja vähän jo kontakteja ja keppikulmiakin. Tuntuman ottoa takaisin lajin pariin.

Itse olen tehnyt kovasti töitä kuntoutumiseni eteen, nyt lajivalikoimaan on tullut lisää jo pilates ja jooga. Toivo elää agilityn pariin palaamisesta, vaikka meidän juna taisi jo mennä tosissaan otettavaa kisauraa varten. On vähän kurjaa olla sairaslomalla koiran aktiivi-iän vuodet 2-3,5.

Nyt kuitenkin keskitytään tokoon. Motivaatio- asennetreeni vaihettuu nyt kevättalvea kohti kokonaisuuksien luomiseen ja kisakuntoon pääsemiseen.

Katse kohti vuotta 2012

2011-12-31T18:25:00.007+02:00

Loppuvuotta kohti ollaan tokotreeneissä noudatettu noita edellisen blogipostin periaatteita. Tuloksiakin alkaa jo vähitellen näkyä, Yty on nykyään skarpimpi virheiden jälkeen ja yrittää itsevarmemmin. Kivaa! Kokeenomaista ollaan tehty muun treenin väliin rajaa hämärtäen, mutta kokonaisuudet ovat kyllä päässeet rapautumaan. Siinä siis työsarkaa alkuvuodelle.

Agilitya ollaan ihan varovasti aloiteltu: tehty hyppytekniikkaa ja muistuteltu mieleen kontakteja. Olen varannut Ytylle sarjan fyssarikäyntejä alkuvuoteen, ja sitten niiden jälkeen katsotaan josko päästäisiin treenaamaan jo vähän enemmänkin. Kun vain oma fysiikka kestäisi!

Joululoma on hyödynnetty kaikenlaiseen treenaamiseen tehokkaasti. Aaton jälkeen treenailtiin Lahden ja Hollolan seudulla kuusi päivää, lähinnä agilitya, mutta myös tokoa. Olimme mm. kaveriporukalla pari kertaa Korkeavireen hallilla ja pääsimme Ytynkin kanssa jopa jo yhdeksän esteen radan läpi -tämän vuoden ehdoton ennätys. Rata oli kyllä ihan suunniteltu vammaisagilityyn sopivaksi, kiitos vaan Samille! :D Käsittämättömästi asioita Ytyllä on muistissa vuoden tauon jäljiltä. Nootille kimppatreenit tekevät erityisen hyvää. Sen kanssa Roope treenasi mm. takaaleikkausta ja niistoa. Lisäksi treeniin tuotiin kaksi ihan uutta juttua. Aiemmin Nooti on tehnyt hypyt tyhjinä ilman mitään rimoja tms., mutta nyt laitettiin ponnistuspuomit. Toinen uusi juttu oli pentupuomi. Nooti ehdotti kauniisti 2on2offeja oikeallakin esteellä. :) Loppuloma olisi toiveissa käyttää edelleen treenaamiseen, nyt täällä Turun seudulla.

Menneen vuoden vähäiset tavoitteet saavutettiin, eli Yty nousi erikoisvoittajaluokkaan tokossa ja sai ensimmäisen ykköstuloksensa.

Ensi vuoden tärkeimpänä tavoitteena on pitää huolta omasta terveydestäni ja suurimpana toiveena on se, että toipuminen jatkuisi tähän malliin ja arki olisi mahdollisimman kivutonta. Olen selvästi kovin innokas päästämään irti vuodesta 2011, se ei ole ollut meille helppo. Uusi vuosi tuntuu uudelta alulta, uudelta mahdollisuudelta. Treeni- ja kisatavoitteet tuntuvat vielä kovin toissijaisilta: Yty tokovalioksi ja meidän tasoinen suoritus SM-kisoissa. Ehkä se tauon jälkeen ensimmäinen kisastartti agilityn puolella. Nooti tokossa alo-kokeeseen ja ehkä Roope pääsee aloittamaan agipuolella myös jo tämän vuoden aikana. Kiirusta ei kuitenkaan ole.

Lopuksi vielä ne tämän menneen vuoden parhaat jutut:

Olen niin iloinen, että Xena (melkein 14 vuotta) on edelleen luonamme...

…ja että laumaamme on tämän vuoden aikana liittynyt maailman ihanin shelttipoika Nooti!

Back On Track

2011-11-10T23:43:00.016+02:00

Melkein vuoden agi-tauon jälkeen uskaltauduin varaamaan meille treenit torstaille 10.11.2011 ATT-hallille. Aika huima fiilis! Kävin 19.10. ensimmäistä kertaa ihan varovasti juoksemassa pururadalla. Olin jo paljon etukäteen ajatellut, että jos toipumisessa ei tule takapakkia, tähtäisin paluuseen kisakentille puoli vuotta sen jälkeen, kun taas pystyn juoksemaan. Olispas aikamoista ajatella, että 19.4. olisi tähtäin jo kisoissa. :)

Olen jo koko syksyn käyttänyt ruokatunnit työpaikan kuntosalilla fysioterapiajumppaan ja juoksumatolla painonsiirtoihin, jotka ovat valmistaneet juoksemisen aloittamiseen. Lisäksi olen pyöräillyt useita kymmeniä kilometrejä viikossa. Pyöräily on ainoa liikuntamuoto, jolla vielä toistaiseksi saa sykettä nousemaan. Tasapaino-keppijumppa on täydentänyt aikamoista mielikuvitusta vaativaa liikuntaharjoittelua. Pururadalla olen nyt käynyt ehkä noin kolmesti viikossa. Juoksuvauhdissa pysyy vielä mukana jopa 13,5-vuotias borderterrieri ja juostava matka on ollut pisimmillään varmaankin vajaa 2km, mutta pääasia, että kehityksen suunta on oikea.

Talven mittaan pitäisi sitten tehdä pikakertaus aksamaailmaan: 1. Ytylle aika fysioterapeutille 2. Hyppytekniikkatreeniohjelma 3. Kontakti- ja keppitreeniohjelma 4. Sitä mukaa, kun uskallan enemmän liikkua, ohjaustekniikkaa ja lopulta ratatreeniä.

Voihan se olla, että matkan varrella huomaan, ettei kisakentille paluusta ole toivoakaan -mutta katsotaan! Jalkaan kuitenkin jää ilmeisesti pysyvä hermovaurio ja siksi kaverit ovat ehdotelleet vammaisurheilun puolelle siirtymistä. Ehkä siis tavoite PAWC-kisoihin? ;)

Yty teki ATT-hallilla tasavälisen hyppytekniikkasarjan max. viidellä hypyllä, tekniikka näytti säilyneen matalilla esteillä hyvänä tauosta huolimatta. Toisena harjoituksena ohessa oleva keinuun loppuva minipätkä: twist, valssi, päällejuoksu, takaaleikkaus keinulla. Hypyt olivat vielä aivan matalana (20cm). Viimeiseksi kaksi estettä 55cm, ja suhinakäännökset kumpaankin suuntaan. Ok.

Nootille nämä olivat ensimmäiset kotipihan ulkopuolella tehdyt agilitytreenit. Jännää, tästä se lähtee! Ensin Nono sai leikkiä hallissa, ja otti yksittäisinä esteinä yhtä hyppyä (ei vielä rimoja) suorana nopeasta käännöksestä palkaten ja kiertona, sekä putkea. Haki siivekkeitä ihan samalla tavalla kuin kotikentälläkin. :) Sitten Roope treenasi omaa ohjaustaan twistin osalta yhdellä hypyllä, ja lopuksi otti tuon ohessa olevan pätkän nro 1-4: twist, valssi ja valssi esteen takana. Nooti kuumuu treeneissä ja yrittää purra jos ohjaus on myöhässä -ja vähän muutenkin, heh. Sillä pitäisi pitää palkkaa pääosin maassa, että fokusoisi eteenpäin. Kiihkeästä vauhdista iso osa menee hukkaan, jos liike-energia suuntautuu ylöspäin kohti housun takamusta tai hihaa. ;) Vieraassakin paikassa palkkautui ihan normaalisti lelulla ja kaikki namit jäivät laukkuun avaamattomissa pusseissa.

Nootin ohjelmassa tälle talvelle olisi ainakin seuraavia asioita: 1. Hyppytekniikkatreenien aloittaminen ponnistuspuomeilla. 2. Keppien sisäänmenon treenaamista kahdella kepillä ja jos pääsemme haitari- tai kujakepeille, niin avoin kuja. 3. Kontaktiesteiden esittely mielellään pentuesteinä (joko Kokemäellä tai J & J:lla) ja 2on2off treenin siirtäminen oikeille esteille 4. Rengas itsenäisesti ajatellen, vain suullisella vihjeellä hakien 5. Modernien ohjaustekniikoiden opettelun aloitus Roopelle (ja siinä sivussa Nootille ;). Ilmoittautuminen Elinan tekniikkakurssille.

_______________________ * * * ______________ * * * _______________________

Syksy on kulunut aktiivisesti tokoa treenatessa. Ollaan osallistuttu kursseille ja etenkin treenattu paljon kavereiden kanssa ja itseksemme. Päätin pari viikkoa sitten jättää Ytyn ilmoittamatta messarin karsintakokeeseen ja sen jälkeen olen ollut vähän tuuliajolla treenisuunnitelman kanssa. Aika on kuitenkin tehnyt hyvää ja ajatukset jatkosta ovat lähteneet muotoutumaan. Vieläkään en ole valmis tekemään varsinaista treenisuunnitelmaa, mutta jo ajatusten listaaminen tähän blogiin saa strategiaa hitusen etenemään.

1. Muutan hurlumhei-treenit hiljaisiksi, toivon linkittäväni koiran siihen, että kuiskaaminen on cool ja silloin on hauskaa luvassa! Silloin kun teen hiljaisia treenejä, palkkaa tulee alussa paljon. Vähä vähältä on kuitenkin tarkoitus etenkin hurlumhei-treeneissä vähentää palkkausta merkittävästi. Tarkoitus on opettaa koiralle, että se tekee oikein, vaikkei lelu lennä tai nakkia tipu. En usko, ettei Yty kestäisi palkattomuutta. Se ei vain kestä ajatusta, ettei tee oikein. Siksi sille on tärkeää kertoa, että se tekee oikein vaikka palkan määrä vähenee.

2. Kokonaisuuksien kokeenomaista treenaamista vähä vähältä lisää talven mittaan. Kokeenomaisen treenin sekoittamista hurlumhei-treeniin -kerrotaan koiralle, että kyse samasta asiasta, saa olla yhtä rento.

3. Koiran aktiivisuuden tukemista. Ytyn kanssa tehtiin pentuna paljon aktiivisuusharjoituksia, palkittiin toimintaa ja ehdottamista. Aktiivisuus tässä siis vastakohtana reaktiivisuudelle. Jotenkin se on jäänyt tosissaan treenaamisen tieltä, vaikka on kaiken kulmakivi. Haluan koiran, joka uskaltaa aina ehdottaa toimitaa. Sen eteen on työ taas aloitettu!

4. Toivottavalla tavalla reagoiminen virheisiin: itsensä kokoaminen, toiminnan jatkaminen, toiminnan ehdottaminen, uuden käskyn kuuntelu tms. tilanteesta riippuen. En halua, että koira menee koetilanteessa täysin lukkoon, jos se yrittää vaikka juosta väärälle kapulalle tai pysähtyy väärään asentoon jäävissä. Aktiivisuuden tukeminen liittyy tähänkin teemaan.

5. Älytehtäviä, treenien variointia. Uskallettava muokata tokoliikkeiden treenausta uudenlaisiksi, jopa koesuorituksista poikkeaviksi. Ytyn motivaatio pysyy parhaiten yllä, jos se saa ajatella ja joutuu kehittymään. Motivaatio laskee (varmaankin meillä molemmilla) jos harjoittelu tuntuu liian kaavamaiselta.

6. Treenikuureja erilaisista asioista. Haluan nähdä selvää, tavoitteellista kehitystä pienissä yksityiskohdissa.

7. Treenikisoja ja kokeenomaisia treenejä, joista tehdään hauskoja. Rajan hämärtäminen kokeen ja treenin välillä.

8. Itselleni tavoitteeksi koiran vireen säätelyssä ja optimoinnissa kehittyminen. Oman mielen hallinta signaaliherkän koiran kanssa.

Nootikin on osoittautunut kivaksi tokokaveriksi! :) Vaikka se on agitreeneissä äänekäs kuin borderterrieri, tokotreeneissä se osaa olla hipihiljaa. Paikallaolot ja odottaminen ylipäätään on nyt erityisen treenin alla. Haluan ne erittäin hyvälle mallille, ennen kuin Nooti aloittaa ryhmätreenit agilityssa. Alokasluokan liikkeistä hyppy on ainut, mitä ei olla vielä treenattu lainkaan. Ylempien luokkien liikkeistä treenissä mukana on tällä hetkellä nouto, ruutu ja kaukot. Tulen varmaan katumaan jossain vaiheessa sitä, että Nootille on nyt opetettu nouto ennen hajuntunnistusta. Saa nähdä, alkaako se poimimaan mitä sattuu kun tunnaritreeni aloitetaan. Koiran oman aktiivisuuden tukeminen on johtotähtenä Nootinkin treeni-ideologiassa. :)

Nollia pukkaa!

2011-10-02T22:09:00.013+03:00

Aiemmin tuo otsikko olisi tarkoittanut hyviä uutisia. Lajin vaihdon myötä asia on nyt toisin. :D Onnistuimme taas nollaamaan yhden korkeakertoimisen liikkeen tokon evl-kokeessa, eivätkä pisteet riittäneet ykköstulokseen.

Mutta koira oli loistava. Näin kuulin yleisönkin kommentoivan ja röyhistin jo rintaani, kunnes ymmärsin heidän puhuvan Ytyn turkin kiillosta auringossa: "Onpa tuo Yty LOISTAVA!"

On Yty minun mielestäni loistava myös siinä sanan toisessa merkityksessä, mutta totta puhuen minua murehduttaa Ytyn lievä paineistuminen kisatilanteissa. Se on aika herkkä uusille paikoille, omalle jännitykselleni ja palkattomuuskin on vielä puolitiessä. Koetilanteessa se toimii toisin kuin treeneissä, ja kun huomaan tämän niin huolestun. Koira huomaa huolestumiseni ja huolestuu itsekin. Ja sitten minä huolestun lisää. Noidankehä valmis. Positiivista on kuitenkin se, että aina Yty on kyennyt toimimaan ja lelupalkkauskin onnistui tällä kertaa ongelmitta. Se yleensä kärsii ensimmäisenä, jos Ytyn olo käy epävarmaksi.

Koe oli SBCAK ry.:n oma koe Hyvinkäällä 1.10.2011. Tuomarina Pernilla Tallberg. Meille pisteitä 239,5 eli 2. tulos ja sijoitus 9/20. Oli mielenkiintoista nähdä niin monta bc:tä ja kelpietä samassa kokeessa ja päästä vertaamaan omaa osaamista vähäsen isommassa kokeessa.

Taas kerran kaikki liikkeet tehtiin putkeen ilman taukoja ja liikejärjestys oli normaali. Videollekin koe saatiin, kiitos Oilin! :)

Istuminen ryhmässä 10

Ei liikuttanut etujalkoja! Jeeeee! Ei olla vielä koskaan saatu tästä kymppiä. :)

Paikalla makaaminen häirittynä 8,5

Koko ryhmä oli haistellut maata, Yty vain lyhyesti. Lopun perusasento oli liian matala.

Vapaana seuraaminen 8,5

Hankala alku, alkoi heti juoksulla. Täyskäännöksessä horjahdin ja Yty aukesi aika pahasti. Pernilla kommentoi, että perustekniikka erittäin hyvä, mutta pieniä kauneusvirheitä. Pahin juttu oli se, että lopun perusasento jäi tekemättä, enkä itse edes huomannut sitä. Lisäksi sain kommentin, että kädet eivät saa olla nyrkissä tai se voidaan tulkita kaksoiskäskyksi. Tämä voi olla hankala juttu muuttaa kun tulee niin automaattisesti; katsoin videolta, että käteni ovat aina nyrkissä silloinkin, kun kuljen ilman koiraa, esim. luoksetulossa koiraa jättäessäni. Tällaisten juttujen takia on uutena kilpailijana ihan hyvä saada palautetta tuomarilta, vaikka liian pitkä palautteen anto kokeessa onkin epätoivottavaa vireen ylläpitämisen kannalta.

Zeta 7

Viimeinen istuminen jäi tekemättä. Tuomari kommentoi, että oli tosi harmi, olisi muuten tullut hyvät pisteet: hyvää seuraamista ja suorat asennot. SUORAT asennot! Olin vähällä pyytää, että saisinko tuon kirjallisena. :D Jeeee!

Luoksetulo 7

Valuu, valuu… Entistä pahemmin vain. :(

Ruutu 8,5

Suora merkki, hyvä. Lähti yläviistoon kohti ruutua ja päätyi sisään väärältä reunalta. Korjasi kuitenkin sisälle ruutuun ihan itse, ilman ylimääräisiä käskyjä. Hyvä! Jäi kuitenkin niin lähelle ruudun etureunaa, että pelkäsin normi maahanmenokäskyllä tulevan tassunmitan yli reunan. Keksin antaa kaukokäskyjen hissitekniikan maahanmenokäskyn, ja Yty toteuttikin sen aika puhtaasti. Hyvä minä ja hyvä Yty! :D Loppuun olin oikein tyytyväinen.

Ohjattu nouto 0

Monta asiaa meni pieleen. Ensinnäkin unohdin virittelyn ja Yty jäi tuijottamaan minua. Toisekseen pääliikkuri ei vienytkään kapuloita itse, jos olisi vienyt, Yty olisi todennäköisesti seurannut liikettä ja katsonut kuitenkin. Kolmanneksi kentällä oli tosi pitkä ruoho, eikä kapuloita näkynyt ainakaan lähetyspaikalta lainkaan. Yty on vielä niin kokematon, että ilman näköyhteyttä kapuloihin ei kyllä tiennyt yhtään, mistä liikkeestä on edes kyse. Meni merkille ok, mutta sitten lähti haahuilemaan lähetyksen suuntaan selvästi kovasti hämmentyneenä, miettien, että mistähän tässä nyt oikein on kyse. Kutsuin pois, en usko, että uudesta käskystä olisi ollut apua.

Metallinouto 9

Tästähän on tullut oikein meidän bravuuri, joka kokeessa kiitettävä arvosana. Kukapa olisi uskonut. Nyt perusasento oli vähän vino.

Tunnistusnouto 7

Haki ja palautti ravilla, tuomari olisi vaatinut laukan. Haisteli kauniisti ja poimi heti oman. Kapuloita ei näkynyt pitkässä ruohossa lainkaan, ja Ytykin selvästi silmäili ruohoa jo lähempänä minua. Olen tehnyt ehkä liikaa läheltä? Palautusasento oli taas vino.

Kauko-ohjaus 9

Tuomari kommentoi, että kaunis tekniikka, mutta Yty teki kyllä yhden virheen enemmän kuin yleensä. Pyöräyttää aina pyllyään sei-is vaihdossa, mutta nyt hissitekniikan maahanmenokaan ei ollut puhdas. Hurjan nopeat vaihtoajat, etenkin jos vertaa Köyliön kokeen yliylipitkiin odotuksiin!

Koepäivä oli poikkeuksellisen ihana lokakuuksi, sininen taivas ja lämpöä +15 astetta. Poltin jopa huuleni! Oli kivaa viettää laatuaikaa Ytyn kanssa kahdestaan. :) Kokeen jälkeen käytiin isommalla porukalla syömässä läheisellä ABC:lla ja huomattiin, että rotuyhdistyksen mestaruuspronssia saavuttaneelle Oilin Zip-bordercollielle oli suunniteltu siellä ihan oma annos: ZippiDippi, joka sisälsi koiran makuun sopivasti nakkeja, lihapullia ja kanaa. ;) Julma Oili ei kuitenkaan pyytänyt annosta doggybagiin. Kyllä Zip olisi sen ansainnut!

Kiva reissu sai kuitenkin kurjan lopun, kun ajoin hirvikolarin kotimatkalla. Hirvi tuli kiitolaukkaa vasemmalta, tein paniikkijarrutuksen kahdeksastakympistä ja ajoin ojaan. Yty rysähti lujaa häkin etuseinään, mutta autolle ei tapahtunut muuta kuin särö etuvaloon; hirven sorkka taisi osua siihen. Paha onnettomuus oli vain metrin päässä. Nyt selvisin itse toivottavasti vain kipeällä niskalla ja olkapäällä. Kyllä tärisytti pitkään onnettomuuden jälkeen, onneksi lähellä oli huoltoasema, jonne pääsin toipumaan järkytyksestä. Kukaan ei pysähtynyt auttamaan onnettomuuspaikalla. :(

Nooti 6kk

2011-09-17T15:03:00.012+03:00

Nooti 6kk

Pennun puolivuotissynttärit ovat aina jonkinlainen herätys: mihin on kadonnut pennunpallero, mikä on tämä nuori murkkuikäinen koirankoltiainen, joka meillä asustaa? Hui, miten aika on kiitänyt. Hui, eihän se vielä osaa mitään. Hui!

Lueskelin taaksepäin Ytyn treenipäiväkirjamerkintöjä, ja kyllähän Nooti siihen verrattuna onkin pikkuisen jäljessä. Vaan ei niin kamalan paljoa. Tässä vaiheessa pennunelämää pääpaino on tottelevaisuustreeneissä, ja toki olen rakentanut Ytyä vähän systemaattisemmin kun kerran se on ollut lähtökohtaisesti minun harrastuskoirani. Nooti on kuitenkin ensisijaisesti Roopen. Toisaalta Ytynkin päälajiksi kaavailtiin agilityä, joten ei Ytyäkään tokoa silmälläpitäen ole niin kovin järjestelmällisesti rakennettu.

Nooti on meidän mielestämme loistopakkaus sheltiksi! Tasapainoinen, kaikin puolin. Kohtuullisen rauhallinen. Hyvin toimintaan syttyvä (nopeatempoisessa toiminnassa kuumuu helposti vähän liikaakin). Saalisvietti on kohtuullinen, uskoisin sen olevan aikuisenakin lelupalkattava. Se on erittäin ahne, joten namipalkkaus toimii loistavasti. Ihmissosiaalisuus on Ytyn kanssa aika samalla tasolla -menee heti ja mielellään tervehtimään, mutta muuttuu jossain vaiheessa välinpitämättömäksi. Viihtyy kuitenkin mielellään sylissä rapsuteltavana ja nukkumassa, tässä selkeästi erilainen kuin Yty, joka ei osaa rauhoittua läheisyydessä. Ikäisiään uroksia Nooti haastaa, aikuisia kohtaan on alistuva ja nartuille charmantti. ;) Paimenkoiraksi Nooti ei ole hurjan signaaliherkkä. Ei nyt toki mikään terrieri, mutta ihan toista kuin kovin signaaliherkkä Yty. Toisaalta se on sitten selvästi itsenäisempi. Jos nyt pitäisi koira ottaa, tuon ottaisin riemumielin edelleen!

Tykkään myös sen ulkonäöstä, mutta sitähän jokainen saa katsoa omin silmin. Se on kompakti ja kimmoisa. Sillä on hyvät kulmaukset. Runko voisi agilityharrastajan makuun olla hieman pidempikin, katsotaan mihin suuntaan kehittyy. Sen pää ja ilme ovat tosi sievät. Molemmat kivekset olivat paikoillaan pennusta lähtien. Sillä on luomutaittokorvat, joille ei ole tehty mitään ja nyt viimeisten maitohampaiden lähdettyä purenta näyttää kehittyvän oikein hyväksi. Karvaa tosin pukkaa omaan makuuni aika runsaan oloisesti. ;) Koko on nyt puolivuotiaana jossain siinä mini-medi -rajalla. Seinänvierusmittauksiin en sen tarkemmin halua luottaa, omissa mittauksissani saan eroa parikin senttiä riippuen koiran asennosta. Painoa on nyt 6,2kg.

Tässä vielä pennun kasvukuvia luovutusikäisestä puolivuotiaaksi! :) Fufularis caeruleus eli Fufu eli Nono eli Nooti eli Birasin Dream Catcher:

Nooti 5kk

Nooti 4,5kk

Nooti 4kk

Nooti 3,5kk

Nooti 3kk

Nooti 2,5kk

Nooti 2kk

Ytyn sukukokous

2011-08-30T21:20:00.011+03:00

Taku-veli, Alli-äiti, Myrre-isä, Kiista-sisko ja Yty.

Kuva: Taina Westerholm

Viime viikonlopun vietimme ruotsalaistokon parissa: Ytyn isän omistaja Inge Pihlström tuli kouluttamaan Myrren jälkikasvua Suomeen. :) Myrre on kisannut pitkän tokouran kotimaassaan, ja sillä on yli 30 ykköstulosta erikoisvoittajaluokasta (elitklass). Lisäksi se kisaa PK-puolella. Oli vallan mielenkiintoista päästä viimeinkin tutustumaan Ytyn isään!

Alli ja Myrre lapsineen ja lapsenlapsineen: Sonja & Taku, Kaisa & Alli, Inge & Myrre, Taina & Maus ja Kiista, Eeva & Yty, Jari & Ralli, Outi & Valo.

Myrren profiili =)

Lauantaina valitsimme treenattaviksi liikkeiksi seuraamisen, jäävät ja luoksetulon. Sunnuntaina hioimme ruudun alku- ja loppuosaa, kaukokäskyjä ja hyppynoutoa. Lisäksi molempina päivinä tehtiin ryhmäliikkeet. Isoin oivallus oli se, kuinka hurjan moneen liikkeeseen heijastuu Ytyn aavistuksen ylikompensoiva perusasento. Se vaikuttaa paikalla istumiseen (etutassujen liikuttaminen) ja makaamiseen (vino asento), jääviin liikkeisiin (vinotus), kaukokäskyihin (sivuliikkumisen tarve) ja tietysti seuraamiseen. Vinotus on niin vähäinen, etten itse sitä näe vaan treenaaminen vaatii mielellään kaverin avuksi. Ja sitten mulla on yksi kikka kolmonen tähän, joka mahdollistaa yksintreeninkin, tätä Inge piti mahdollisesti ihan toimivana, mutta siitä toisen kerran. Lisäksi Inge korosti kovasti treenien variointia ja älytehtävien järjestämistä koiralle, jotta samojen liikkeiden treenaaminen pitkän uran ajan olisi motivoivaa sekä koiralle että ohjaajalle. ;)

Työn, fysioterapian ja koiratreenien yhdistäminen on tehnyt syksyn alusta niin hektisen, etten ole ehtinyt -enkä halunnut- blogia päivittää. Oman toipumiseni kannalta ei ole järkevää käyttää vapaahetkiä paikallaan tietokoneen ääressä. Sama linja jatkunee edelleen. Treenattu ollaan silti hyvinkin aktiivisesti. Sekä Yty että Nooti kävivät jo yhden Hilskan Kaisan tokokurssin ja nyt on alkanut jo toinen. Treenikavereitakin on löytynyt omaan treeniin aika kivasti. :) Kaisan tokokurssin lisäksi olen ilmoittanut molemmat koirat nyt myös toiselle tokokurssille, joten ainakin kaksi päivää viikossa on taattua treeniapua luvassa. :)

Nono on saanut viettää aika vapaata pennunelämää, mutta siinä ohella on kyllä kehittynytkin jo monessa teemassa. Perusasentoa se osaa tarjota hyvällä pyllynpyöräytyksellä, maahanmeno alkaa onnistua ilman käsiapua, noutokapula nostetaan jo käteen asti jne. Pääasia on ollut kuitenkin opettaa pennulle, että oppiminen on hauskaa -ei sillä niin väliä, mitä opetellaan. Saalisvietin vahvistamista ollaan tehty myös säännöllisesti mallioppimisen kautta.

Kesän tärkeintä antia on kuitenkin ollut kaikenlainen leikkiminen!

Vesileikkejä oman perheen kesken: yhteistuumin se onnistuu!

Pentuleikkejä: Alalaurin Katjan lauma (Katja, Mika, Samu, Milo-borderi, Koko-länderi ja Sisi-länderi) kyläili meillä PM-viikonlopun ajan ja pentuset pitivät hauskaa! Sisillä ja Nootilla ikäeroa vain yksi päivä. :)

EVL-1

2011-08-25T20:09:00.006+03:00

Pääsimme varasijalta Janakkalan kokeeseen 21.8.2011 lyhyellä varoitusajalla ja sieltähän se ykkönen sitten jo tulikin. =)

Suorituksemme oli kutakuinkin kopio Köyliön kokeesta; mitä muuta odottaakaan, kun kokeet olivat vain kahden viikon välein. Tärkein ero oli se, että nyt ohjattu onnistui odotetusti. Myös koejärjestelyt olivat kovin identtiset: kaikki liikkeet putkeen ja aloitus tunnistusnoudolla. Tuomarina Hannele Pörsti.

Istuminen ryhmässä 2 min 9,5

Liikutti vähän etujalkojaan.

Paikalla makaaminen ryhmässä 4min häirittynä 8

Vaati taas kaksi maahanmenokäskyä. Mietin asiaa ja totesin, että todennäköisesti maahanmenokäsky pitkän sivullaodotuksen jälkeen on se ongelmakohta, tarkkaavaisuus herpaantuu jo tms.

Tunnistusnouto 9,5

Luovutusasento oli vähän vino.

Kauko-ohjaus 8

Olisi ollut aika nätti, mutta jostain syystä ei noussut ensimmäisellä käskyllä istumasta seisomaan liikkeen keskellä.

Zeta 8

Liikkui taas seisomisessa vähän, kun siirryin koiran taakse. On siis ihan oikeasti ongelma, höh. Tällainen aloittelijatreeniteema, vähän jopa noloa. Lisäksi vinotti kuten aina.

Seuraaminen 8

Juoksuosuus oli tosi pitkä ja mulla oli siinä itselläni isoja ongelmia, etenkin käännöksissä. Keskityin pystyssä pysymiseen enkä koiraan ja askelsin käännökset hassusti ja suorilla vaapuin kuulemma sivulta toiselle, Yty väisti samassa tahdissa, eli paikka seilasi. Hidas osuus oli näyttänyt hyvältä.

Luoksetulo, seisominen ja maahanmeno 7,5

Minusta oli ihan meidän tasoinen liike, en ole varma miksi pisteitä lähti näin paljon.

Ohjattu noutaminen 9

Loistomerkki. =) Lähti epäröimättä oikealle kapulalle. Palautti erittäin hyvää laukkavauhtia, tästä olen ollut aina yhtä yllättynyt. Miksi ohjatun palautusvauhdin kanssa ei ole ikinä joutunut tekemään töitä, vaikka muissa noudoissa se vaatii jatkuvaa vahvistamista? Perusasento jäi taas vinoksi.

Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten 10

Oikein hyvä, laukka mennen tullen eikä perusasento jäänyt vinoksi. Olin valinnut lennosta keskikokoisen kapulasarjan, mutta keskikokoinen metalli olikin tosi iso. Yty toi silti ihan mallikelpoisesti.

Ruutu 7

Merkille lähetys super, loistopaikka ja loistointo! Olin oikein ylpeä vauhdista, vaikka kyseessä oli jo kokeen viimeinen liike. Pongasi ruudun loistavasti, erittäin hyvä vauhti. Meni ruutuun sisään keskeltä, mutta kun hihkaisin pysähtymiskäskyn, liikkuikin reilusti oikealle ja yksi jalka päätyi ulos ruudun oikeasta reunasta. Korjasi heti peruutuskäskyllä, mutta sitten ei mennytkään ensimmäisellä käskyllä maahan. Pöh. Loppuosa tosi hyvä. Luulin nollanneeni liikkeen, mutta eihän se onneksi niin menekään.

Pisteitä yhteensä 268, sij. 3. Ei mikään supersuoritus, mutta ykkönen kuitenkin -se meidän ensimmäinen ja siksi erityinen. =)

Palkattomuutta...

2011-08-06T15:12:00.009+03:00

...pitää treenata.

Olin vähän epäreilu Ytyä kohtaan, kun ilmoitin sen evl-kokeeseen minimaalisella kokeenomaisella treenillä. Toivoin kovin, ettei kaikkia liikkeitä olisi tarvinnut tehdä putkeen -mutta toisin kävi. Emme ole treeneissä ottaneet 20 min kokeenomaista treeniä ilman välipalkkaa, tuskinpa edes puolta siitä. Palkan puute huolestutti Ytyä kokeessa ja Marikakin kommentoi, että Ytylle luonteenomainen iloisuus ja säpäkkyys puuttui. Asiaa hankaloitti vielä se, että koiraa ei voinut virittää kovin korkealle ennen kehään tuloa, koska tunnistusnouto oli heti ensimmäisenä liikkeenä. Positiivista oli kuitenkin se, että Yty kykeni jatkamaan työntekoa, vaikka olikin epävarma siitä, onko se nyt hyvä koira vai ei.

Köyliö 6.8.2011, Tuomarina Kari Kielo

Istuminen ryhmässä 2min: 7

Yty liikutti jossain välissä etutassujaan niin, että oli vähän vinossa, kun tulin piilosta.

Paikalla makaaminen ryhmässä häirittynä 4min: 8

Ei mennyt maahan ekasta käskystä. Lisäksi korjasi etutassujaan parempaan asentoon jättäessäni koiran, mutta tätä tuomari ei tainnut huomata.

Tunnistusnouto: 7

Merkkasi oman heti, mutta oli jostain syystä epävarma, eikä nostanut sitä. Teki uuden kierroksen ja poimi omansa vasta sen jälkeen. Palasi perusasentoon epävarmana siitä, oliko tehnyt oikein.

Luoksetulo, seisominen ja maahanmeno: 8,5

Ainoa liike, joka meni treenitasoisesti ilman yllätyksiä. Ja tämän piti olla se meidän heikoin liike, heh... Seisomisen pitäisi olla säpäkämpi.

Vapaana seuraaminen: 8,5

Käännyin kerran väärään suuntaan, muuten aika kiva. Lopun perusasennossa luuli, että käännymme oikealle ja oli kääntyä eteeni, otti onneksi perusasennon.

Ruutu: 9

Ok merkki. Ruutuun lähetyksessä tuli ensin 0,5 metriä kohti ja vasta siitä ruutuun. Oli huolissaan tuomarin lähestymisestä ja piti tätä silmällä. Kun kutsuin seuraamaan, meni ensin 0,5 metriä tuomaria kohti, huu! Ehkä tästä johtuen palasi seuraamaan väärältä puoleltani ja loppu oli kökkö.

Zeta: 8

Liikkui seisomisessa kun palasin koiran ohi. Muuten kiva.

Ohjattu nouto: 0

Tämä oli oikea outonouto. Yty oli ihan pihalla tehtävästään. Katsoi kapuloiden viennin, mutta lähti pisteeltä oikein kunnolla minua kohden ja uudella käskyllä yritti etsiä kapuloita (?) jostain oikealta, mutta ei ollut kapuloilla päinkään. Kutsuin koiran takaisin luokse.

Kaukokäskyt: 8,5

Olivat aika ok, vaikka ollaan tehty paremminkin. Olisi ehkä voinut olla säpäkämpi? Liikkuri piti jopa KAHDEKSAN sekunnin välin ennen uutta asennonvaihtokäskyä, keskimäärin 5-6 sekuntia. Onneksi olimme treenanneet ylipitkiäkin odotuksia.

Metallihyppynouto: 8

Oli oikein hyvä, mutta valitettavasti takajalka kolautti hyppyyn paluumatkalla.

No, nyt on ainakin evl korkattu ja fiilis on se, että me kyetään se ykkönenkin saamaan, vaikka nyt ohjatun noudon nolla varmistikin tuloksen tippumisen kakkosen puolelle. Kaikki yksittäiset liikkeet me osataan varmasti evl-arvostelullakin 8-10 tasoisesti, ja erilaista häiriötä ja narraustreenejä alkaa olla alla jo aika paljon. Palkattomuuden kesto ja kokeenomainen treeni on se isoiso juttu, jota täytyy systemaattisesti rakentaa. Yty on niin valtavan nöyrä koira, että sen on tiedettävä kokeessa varmasti, onko se taitava. Muuten se huolestuu ja iloisuus katoaa.

Pääasia kuitenkin, että saa harrastaa koiran kanssa. :) Juoksuosuuskin onnistui jo jotenkuten, vaikka käännöksissä pelotti, pettääkö jalkani alta.

Sain ensimmäistä kertaa meidän koesuorituksen videolle, kun Marika lähti ketyksi. :) Tosin kaksi ensimmäistä liikettä puuttuvat, kun kuvaaja ei kerennyt mukaan. Olisi ollut tietysti kivempi laittaa esille meidän parasta osaamista, mutta röyhistetään rintaa sitten joskus myöhemmin. ;)

Taas tylsä tekninen treenipläjäys :)

2011-07-20T22:29:00.018+03:00

Yritettäisiinkö taas kirjoitella viikoittain tokotreenipäiväkirjaa? Nythän on kesälomakin jo lopuillaan ja ensi kuusta lähtien on lähialueellakin kokeita tarjolla, jos niihin vain uskaltaa jo ilmoittautua ja onnistuu paikan saamaan.

Viime viikon torstaina treeniseurana olivat Marika & Ramo ja Sari & Ami. Treenattiin koulun kentällä. Yty pelkää Amia (valkoinenpaimekoira) ja treenin suurin anti oli vaatia suoriutumista, vaikka kaveri ahdisti. Tein jäävien istumisia, Ami oli meidän vasemmalla puolellamme kentän laidalla ja siten istumisetkin olivat tosi suoria. Yty ei nimittäin halunnut vinottaa vasemmalle Amia kohden, vaan melkein nojasi oikealle. Tästä johtuen seuraaminenkin oli liian tiivistä. Kaukokäskyissä Sarin toinen valkoinenpaimenkoira otettiin seisoskelemaan parin metrin päähän Ytyn sivuun, ja Yty yritti ensin esittää, ettei kykene tekemään. En päästänyt sitä luistamaan tilanteesta ja pienellä paineella ryhtyi kykenemään, ja sain tehtyä ihan normaalin sarjan kaukaa. Tästä toki oikein kunnon palkka. Kaikista ei koirienkaan tarvitse tykätä, mutta kaikkia on pakko sietää. Isot valkovoittoiset koirat ovat osoittautuneet Ytylle aikaisemminkin haastaviksi seuralaisiksi, mutta näin isoa reaktiota en muista ainakaan vuoteen nähneeni. Toivottavasti saadaan Saria treeniseuraksi toistekin, jotta näitä tilanteita päästään harjoittelemaan. :) Ihan hyvä mieli treenistä silti jäi, koska Yty kykeni suoriutumaan tehtävistään ja treenin loppua kohden silmin nähden rentoutui.

Perjantaina treenasin yksin Kangastuvalla. Otettiin "tässä" -käskyn vahvistamista, eli ei-seuraamisasennossa vierellä pysymistä kentälle tulon yhteydessä, seuraamisen käännöksiä oikealle ja vasemmalle ja täyskäännöstä hitaasta vauhdista, merkille lähetyksen paikan hiomista ensin markkerilla ja sitten pari vauhtilähetystä ja lyhyt paikalla istuminen piilossa käyden. Lisäksi myöhemmin kotona tein kaukokäskyjä is-sei-is jumpaten. Ei varsinaisia ongelmia.

Lauantaina tein Kangastuvalla superkivan treenin yksin. Liikkeenomainen evl-ruutu, ohjattu nouto ja tunnari. Kertakaikkiaan super merkki molemmissa! :) Täydellinen paikka ja ihana matala asento käskyä odottaen. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt ehdottomasti palkata jompi kumpi ja keskeyttää liike siihen, mutta olin päättänyt tehdä piiiitkästä aikaa koko liikkeet (merkille lähetys nimittäin epäonnistui pahasti pari päivää myöhemmin). Myös liikkeiden muut osat super! Hieno paikka ruudussa, tarkka maahanmeno, täsmällinen seuraamiseen paluu. Ohjatussa hyvä noutokaari oikealle, palautus vauhdikasta laukkaa, suora perusasento. Tunnari oli muuten myös hyvä, mutta lähetyksessä Yty poikkesi lähestymislinjalta matkan varrelle tarkoituksella jättämäni treenirepun suuntaan. Pieni yskähdys korjasi linjan tunnarikapuloille. Haisteli hyvin, poimi oman heti sen havaittuaan, toi laukalla, suora perusasento. Nuo omat treenikamppeet ovat osoittautuneet aika pahaksi häiriöksi Ytylle, menee lankaan vielä liian usein. Kentällä ei kulunut kaiken kaikkiaan aikaa kuin muutama minuutti, mutta oli oikea hyvän mielen treeni: koiralla loistovire ja kaikki toimi! :)

Sunnuntaina ei tokoiltu, vaan sen sijaan käytiin pitkästä aikaa jäljestämässä Marikan & Ramon kanssa ja treenattiin agilityakin ihan pikkuisen. Jälki sai painua vain puolisen tuntia, kun oltiin ihan iltamyöhään liikenteessä. Se on liian lyhyt aika Ytylle, nenä ei meinaa pysyä maassa senkään vertaa kuin yleensä. Höntsäävästä etenemisestä johtuen neljästä kepistä kaksi jäi matkan varrelle. Viikonlopun MM-karsinnat innostivat jo toisen kerran tänä vuonna agilitytreeneihin. Tyhmäähän se on, mutta niin teki mieli. Roope rakensi finaaliradalta seitsemän esteen pätkän kotikentälle; kepeiltä keinulle asti se kohta, jossa A-este suoritettiin toimitsijapöytää kohden. Treenin tarkoituksena oli vahvistaa itsenäistä A:ta ohjaajan jäädessä taakse. Liikkumistahan pätkä ei siten kamalasti vaatinut. Jäin ottamaan vastaan A:lta hypyn taakse, putken jälkeiselle hypylle tein sylkkärin ja valssin. Kaksi toistoa, nollalla läpi molemmilla. Lopuksi vielä palkalle vapautus itsenäisestä A-esteestä.

Maanantaina kyllä treenattiin tokoa, mutta en kirjoittanut ylös mitä ja nyt se on autuaasti unohdettu. Ei kai mitään kovin järisyttävää siis, hyvässä eikä pahassa.

Tiistaina treenattiin Johannan & Ransun kanssa pidempi treeni Kangastuvalla. Viereisellä ampumaradalla harjoiteltiin samaan aikaan, ei vaikuttanut Ytyn suoriutumiseen. Ekassa sessiossa ensin jäävien istumista. Johannakin oli sitä mieltä, että Yty kieräyttää pyllyään taakseni istuessaan. Keskimääräistä vähemmän vinoja olivat kuitenkin, joten pääsin palkkaamaankin. Tehtiin viivalla, tein pienen erkaantumisen oikealle käskyttäessäni ja muistin palkata oikealta. Toisena liikkeenä otin luoksetulon stoppeja ylipitkältä matkalta putkeen lähetyksen kautta. Vapautus taaksepäin uudelleen putkeen hyvästä stopista. Ytyksi ihan kohtalaisia stoppeja, oli kiva treenata oikein hurjan isolla kentällä kaukaa. Toisessa sessiossa kaksi kokeenomaista liikettä. Ensin pitkä (2-3 minuuttia) seuruukaavio. Johanna käskytti, teemana nimenomaan kesto ja oma liikkurinkuunteluni. Vire pysyi hyvänä koko ajan. :) Toisena liikkeenä taas ohjattu nouto ja nyt sitten tuli se merkkimoka, jota olen koittanut välttää. Yty saattoi olla jopa aikeissa juosta merkin läpi keskimmäiselle kapulalle, en ole ihan varma. Joka tapauksessa se pysähtyi vastahakoisesti laiskaan vinotukseen ehkä metrin verran merkin taakse. Vaadin toki uudella käskyllä kunnon merkin, ennen kuin lähetin kapulalle. En ole ihan varma, mikä olisi ollut järkevin toimintatapa; tällaista virhettä ei ole tullut aiemmin, vaikka olen sitä ajatellut ja pelännytkin. Ehkä olisi kannattanut vaatia se uudestaan merkille, antaa lyhyt suullinen kehu (ei muuta palkkaa toiseen käskyyn reagoimisesta) ja pyytää se pois -ja vasta toisella lähetyksellä päästää se noutoon asti, jos sitten olisi tehnyt hyvän merkin? No, ajatteluaikaa tuossa on niin vähän, että nyt ratkaisuni oli pyytää parempi merkki ja lähettää sitten noutoon. Loppuosa ok.

Keskiviikkona Ytyllä & Nootilla Kaisan treenit. Ytyllä ensin paikkamakuu häirittynä 3,5 min. Ok. Sitten paikallaan istuminen etupalkalla, alkoi hyvin; Ytyllä hyvä ryhti ja oli tarkkaavainen aika pitkään. Ajan loppuvaiheessa iso paarma alkoi kiusata Ytyä, joka napsi sitä pariin otteeseen ja liikutti etujalkojaan. :( Seuraavaksi luoksetulon stoppi. Ensin tein kolme läpijuoksua, joissa käskytys. Ei merkittävää ennakointia matkan aikana, sen sijaan luoksetulokutsukäskyyn pieniä hötkyilynmerkkejä, ei lähtenyt kuitenkaan. Viimeiseksi oli tarkoitus palkata stoppi. Tässä toistossa Yty ei tippunut ensimmäisestä käskystä maahan jättövaiheessa. Outoa, se oli kuin ei olisi kuullutkaan. Virheet sen kuin jatkuivat, kun lähti liikkurin käskytyksestä kohden. Palautin ja otin uudestaan, nyt ko. osiot ok ja riittävän hyvä stoppi palkkausta varten. Lopuksi vielä kehään tulo juoksutarkastuksen kautta. Ytylle ihan tärkeä treeni, ei tykkää takapuolensa läästimisestä vaan väistää helposti. Lisäksi palkkasin "tässä" -vierellä kulkemista.

Nooti treenasi Roopen kanssa 1) saalisleikkiä häiriössä, 2) ruokapalkan ja saalispalkan vaihtamista lennosta, 3) seuruupaikan hakemista, 4) rentoutumista toiminnan jälkeen ja 5) liikkeestä seisomaan pysähtymistä. Nooti vaihtaa hampaitaan, koko rivi heiluu ja hölskyy, joten neuvoin olemaan tavallista varovaisempi saalisleikin kanssa. Häiriössä leikkiminen sujui hyvin, palkkaustavan vaihdoissa nami vetää enemmän, mutta kykeni leikkimään syömisen jälkeenkin, kivaa! Seuruupaikan hakeminen sujui tosi hyvin. En ole itse treenannut sitä Nootin kanssa lainkaan, kun en selkäni kanssa pääse pienen koiran vaatimaan käkkyräasentoon. Rentoutuminen puolittain ok, oli rauhallinen ja istuskeli, muttei malttanut makoilla. Liikkeestä pysähtymistä saatiin läksyksi harjoitella kotona ensi viikoksi. Nooti piti hyvin kontaktia Roopeen treenin aikana ja oli innoissaan yhdessä tekemisestä. Kiva, kiva pentu! :)

Kotielämää

2011-07-13T23:29:00.036+03:00

Toinen näistä on 13 vuotta, toinen 3 kk. Silti yhtä harmaita molemmat. :)

Ajan kulku nopeutuu kesälomalla. Ihan varmasti! Mikään muu ei voi selittää sitä, että nyt on jo heinäkuu puolessa välissä. Kesä on kulunut silti rauhallisesti; fysioterapiaa, kävelyä, pyöräilyä, uintia, tokoa, pentupuuhia ja lepoa. Päällimmäisenä ajatuksissa on koko ajan kuntoutuminen. Nyt on ainakin kaikki mahdollinen tehty itse sen eteen: painoa tiputettu 14 kg, fysioterapiajumppaa tehty 3-5 x pvä, muistettu rytmittää liikuntaa ja lepoa, vältetty auton käyttöä ja muuta istumista, muistettu koko ajan oikeat asennot ja syöty terveellisesti sekä käytetty lisäravinteita. Sitten tarvitaan vielä aimo annos toivoa tulevaan ja pitkäjänteisyyttä.

Pentu on kasvanut ja oioi, kun siitä on tulossa kiva koira! Se on kerta kaikkiaan niin tasapainoisen oloinen tapaus, että tällaista hermoheikkoa emäntää ihan pelottaa. ;) Se käyttäytyy itsevarman lunkisti uusissa tilanteissa ja paikoissa, on sosiaalinen sekä ihmisten että toisten koirien kanssa (joskin toisia pentuja pomottaa mielellään). Osaa rauhoittua, mutta syttyy hyvin tekemiseen. Palkkautuu täysin ongelmitta sekä ruoalla että repimisleikillä. Ja se rakastaa läheisyyttä! Sillä on ihana tapa pongahtaa hurjaa vauhtia kaulan päälle tai kainaloon, niin että se laskeutuu makuuasentoon ja on saman tien suurinpiirtein unessa. Ytyn kanssa siitä on tullut sydänystävät, leikkikähinää pidetään monta tuntia päivässä ja nukutaan kylki kyljessä.

Meillä oli tavoitteena saada Nootille ihmissosiaalistajia ihan joka ikinen päivä 12 vko ikään asti, ja siinä tavoitteessa onnistuttiin. Senkin jälkeen vieraita rapsuttelijoita on ollut usein. Ympäristösosiaalistamiseen ovat kuuluneet kaupunkikävelyt (muutama), vierailut agi-kisoissa (x 2), kyläilyt toisten asunnoissa (muutama) ja mukanaolo töissä (muutama kerta), leikkituokiot avoimilla kentillä (paljon) ja halleissa (liian vähän), lukemattomat automatkat jne. Aina tässä sosiaalistamiskauden loppuvaiheessa tuntuu siltä, että tuo ja sekin juttu jäi tekemättä, mutta Nootin kohdalla mieli on silti aika rauhallinen, koska se on niin tasapainoinen ja hötkyilemätön.

Nootilla alkoi tänään opintie koiraharrastusmaailmaan Hilskan Kaisan pentukurssilla. Olin ihan varma, että toiset koirat ja ihmiset kiinnostaisivat sitä niin paljon, että olisi hankalaa pitää siihen kontaktia. Katin kontit! Pentuvilinänkin keskellä se otti kontaktia itsenäisesti, söi hurjalla halulla ja leikki raivokkaasti rätin kanssa. :) Treeniteemoina oli kehusanan ehdollistaminen, kontaktin otto, luvalla tervehtiminen, houkutuksista luopuminen ja hampaiden tarkastus. Tässä vähän kuvia pentukurssilta:

Ytyn kanssa ollaan tokoiltu ahkerasti, vaikka blogin päivitys onkin taas jäänyt väliin. Kalenteriini olen merkinnyt päivittäin treenattuja juttuja, jotta pysyy sillä tavalla kontrolli mukana, ettei jotain liikettä kokonaan unohdeta. Erityishuomiossa on ollut muutama liike: 1) Paikallaan istuminen prakaa pahemman kerran. Yty haluaisi tippua makuuasentoon. Tätä ollaan nyt työstetty eteenpäin aloittamalla helpoista harjoituksista. Oma mokani, sillä syksyyn asti istumista treenattiin normaalisti, mutta sitten se oli koko talven ihan tauolla (kuten tietysti kaikki muukin ryhmätreeni) ja keväällä kun VOI-koe oli tulossa, treenattiinkin vain paikkamakuuta. 2) Ohjattu nouto, liike saatiin kasaan vasta syksyllä ja tähänkin tuli koko talven mittainen treenitauko. Nyt ollaan otettu tehostetusti merkille lähetystä noutokapuloiden tai pallojen ollessa paikoillaan, palkattu pelkästä merkistä. Erikseen ollaan otettu suuntia ja ihan muutama kerta koko liike. Tilanne tässä näyttää kohtuullisen hyvältä kuitenkin. 3) Zeta, ongelmana jäävissä on vinotus. Ei näytä hyvältä. 4) IS-SEI-IS vaihdot kaukoissa, pyöräyttää pyllyään istuessaan ja leventää jalkojen asentoa. Muita liikkeitä ollaan treenattu aika tasaisesti kaikkia. Hiomiskohteita kaikissa liikkeissä, muttei totaalikatastrofeja muualla.

Juhannuksena kävimme Lahdessa Huotarin Peten SM-kultajuhlissa ja pääsimme treenaamaan HOT:in porukan kanssa (iso kiitos!) ja tarkat haukat huomasivat heti, että jäävät olivat ihan kammottavat vinotuksen takia. Vinkeiksi saimme varmistaa aina perusasennon suoruuden liikkeelle lähdettäessä, pienen erkaantumisen oikealle käskytettäessä ja treenaamisen ympyrällä. Lisäksi maahan piirretty viiva auttaa näkemään vinotuksen määrän paremmin. Sen sijaan meidän seuruutamme kehuttiin kovasti, näyttää kuulemma tasaiselta ja kontakti pysyy loistavasti. Huomautettavaa löytyi hitaasta osuudesta, siinä Yty kulkee vaappuen. Muutakin treenattiin; merkkiä ja paikallaoloja, mutta eniten keskitytiin näihin jääviin ja niihin sain hyviä vinkkejä. Olipa kerrassaan ihanaa treenata kunnon häiriössä ja erittäin taitavien ja tarkkojen silmäparien alla! :)

Yty aloitti myös Kaisan tokotreenit tänään. Ryhmä harjoittelee kätevästi juuri ennen Nootin pentukurssia. :) Kaisankin kanssa katsottiin tänään läpi jäävät. Vinotti istumista pahasti, sen sijaan seisomista ja maahanmenoa ei juuri lainkaan. Kaisan mielestä ei niinkään väistä minun liikkumistani, vaan heittää pyllyään oikealle istuessaan, jolloin päätyy vinoon. Hyvä huomio palkan suunnasta, ehdottomasti palkattava oikealta, kun kerran avautuu vasemmalle. Voi jopa olla, että operantin koulutuksen iskulauseen "click for action, feed for position" soveltaminen palkkaamissuuntaan voisi riittää korjaamaan vinotuksen. Toisena liikkeenä otettiin hyppynoutoa. Tässä ei tänään ongelmia.

Muuten Yty on keskittynyt keräämään talven harrastustauon aikana kenties menettämiään lihaksia. Itse pystyn jo kävelemään viidenkin kilometrin lenkin hyvänä päivänä, mutta isoin pelastus on kesäaikaan polkupyörä. Vähitellen lenkkejä pidentäen ja tietysti lenkin aikana tempoja vaihdellen ollaan pyöräilty jopa 15-20 km lenkkejä. Lisäksi Yty ui paljon, silloin kun se ei ole terveydellisistä syistä kiellettyä: sillä on nimittäin tänä kesänä ollut jo himouimarin vaivoista sekä hotspot että korvatulehdus. Kaiken kaikkiaan liikunta on kuitenkin ollut sekä runsasta että monipuolista. Toiveena tietysti olisi joskus päästä palaamaan agilitynkin pariin ja siksi urheilukoiran kunnosta on tavoitteena pitää kiinni.

Agilitya Yty ei ole minun kanssani treenannut tänä vuonna kertaakaan. Roopen kanssa se on ottanut ohjausharjoitteita parilla kolmella esteellä kotikentällä silloin tällöin. Siksi onkin aika erikoista, että eilen Sastamalan epiksissä hairahduin sen kanssa radalle. :D Lähdettiin siis paikan päälle ihan vain Nootia sosiaalistamaan ja lenkkeilemään, mutta avoimen luokan rataprofiilin loppuosa oli sellainen, että se ei juuri vaatinut liikkumista. Päätin sitten ex tempore tehdä elämäni ensimmäisen paragility-harjoituksen, ja piru vie se on vaikeaa ellei mahdotonta puuhaa! Jäänee kohdallani kertakokeiluksi! "Radan" eli 10 esteen läpikönkkäämisen jälkeen tunteet olivat niin pinnassa, että piti lähteä tunnin jäähdyttelylenkille vetisin silmin: TAHDON vielä joskus kyetä aksaamaan oikeasti. Sitten oli pakko vielä kotona fiilistellä Ytyn viimeisiksi oikeiksi treeneiksi jääneitä Lehtiön Anjan treenejä marraskuussa. Tässä vielä videot molemmista:

ParAgility-treeni 7/11

Ytyn viimeinen oikea treeni 11/10

Xenasta tulee harvoin blogiin kirjoitettua, kun kyse on lähinnä tavoitteellisesta treeniblogista. Xenakin puuhailee silti toko- ja fysioterapiatemppuja, ulkoilee rauhallisesti aika pitkiäkin lenkkejä, kulkee mukana koiratapahtumissa ja nauttii valtavasti ihmisten huomiosta, ottaa aurinkoa pihalla ja nukkuu kainalossa. :) Eilen tuli napsittua kuvia Xenan iltakävelyltä:

Viikko vieraita!

2011-06-06T18:59:00.021+03:00

Kaksinaamainen tyyppi??!

Yksi kesän kivoimmista asioista on se, että meillä käy niin paljon vieraita! Nyt ystäviä ja perhettä on kyläillyt viikon jokaisena päivänä. :) Siinä sivussa pentu on saatu sosiaalistettua ja pari kertaa päästy porukalla tokoilemaankin.

Tiistaina saatiin tokoseuraa Joensuusta asti. Katja ja kelpieneidot Hinkuu ja Huumaa piipahtivat treenailemassa kanssamme Kangastuvan kentällä. Ytyn kanssa teimme merkkiä, josta hyvää pohdintaa Katjan kanssa. Tapani palkata edestä on luonut efektin kierrosta, joka on todennäköisesti edesauttanut oikean asennon säilyttämistä. Tämä saattaa rapautua nyt ohjattua noutoa treenatessa, kun koira "ajattelee taakseen". Huomioitava jatkossa edestä palkatessa, että todella kiertää merkin! Ja tietysti pidettävä merkin treenisuhde tosi paljon isompana kuin noutoon lähetyksen, paljon siis pelkkää merkkitreeniä kapulat paikallaan. Tein myös kaksi EVL-ruutuun lähetystä. Ensimmäisellä kerralla lähti merkiltä treenikamppeillemme, jotka olivat muutaman metrin päässä ruudusta. Toisella kerralla ok. Lisäksi Katja auttoi naksuttelemaan ekaa kertaa VOI-kokeeseen valmistautumiskauden jälkeen muitakin jääviä kuin istumista. Tein uhkarohkeasti ensin sarjan istumisia ja sitten vasta sarjat maahanmenoja ja seisomisia. Hyvin tuntuivat olevan muistissa, ei mokannut. Sen sijaan korjaussarjaa vaatii paikallaan istuminen. Meni maahan jo ennen kuin ehdin piiloon. :( Treenin jälkeen tietty uitiin lammella ja kaahotettiin kankaalla! Kaikki tytöt tulivat hyvin juttuun keskenään, niin kivaa! :) Kiitos treeniseurasta, Katja!

Keskiviikosta lauantaihin äiti oli kylässä, eikä siihen tullut sovittua kimppatreenailuja. Keskiviikkona tein kotipihalla tunnarin (äidin koskemat kapulat, ok) ja kaukokäskyjä jumppaamalla. Torstaina ja perjantaina treenattiin itsekseen Kangastuvan kentällä. Ko. päivien treenit menevät muistikuvissani vähän sekaisin, mutta aiheena oli seuruun aloituksen pään asento, sivuttaissiirtymä oikealle koskettamatta, ohjatun noudon suunnat (ilman merkille lähetystä) ja paikalla istuminen.

Perjantaina pentu pääsi ensi kertaa Turun keskustaan ja vieraili mm. ostoskeskuksessa ja Aurajoen rantavilinässä. Oli aivan hurrrjan reipas! Söi, leikki ja nukkui normaalisti.

Sunnuntaina meillä oli pentutreffit. Nootille oman ikäistä ja -kokoista leikkiseuraa tarjosivat kelpiet Maus (7 vko) ja Ledi (11 vko). Yty taas sai uinti- ja hurvittelukavereiksi Kiista-siskon ja Kami-"ottoveljen". Toki treenattiin porukalla tokoakin Kangastuvan kentällä. Tein aika samanlaisen treenisetin kuin aiemmin viikolla Katjan kanssa: aloitin merkille lähetyksillä ja lopuksi lähetin kerran merkin kautta ruutuun. Jätin taas treenikamppeet tarkoituksella ruudun lähelle, mutta nyt ei mennyt lankaan. Taina naksutteli nopeat sarjat kaikkia jääviä. Yty katsoi varmaan Hinkuusta mallia, koska Taina kommentoi, että maahanmenoissa jäi hiukan vinoon. Yhden maahanmenon jäi jopa istumaan. Upsis. :/ Toinen upsis paikalla istumisesta. Siinä on nyt selvästi jokin ongelma. Yritti maahanmenoa jättökäskyllä kahdesti ja taas meni maahan piilolle siirryttäessä. Ei mikään ihme, että ongelmaa lykkää, sillä paikallaan istumista ei olla treenattu viime syksyn jälkeen oikeastaan ollenkaan. Nyt vain nöyränä muutama askel taaksepäin treenissä. Aikaahan valitettavasti on, kun lähialueella ei ole koko kesänä kokeita. Kauempana olevia kokeita en ole oikein uskaltanut katsella sillä silmällä, kun autossa istuminen tekee vielä kovasti hallaa paranemiselleni. Alla pentutreffi-ilottelua! :)

Maanantaina lenkin ja uintireissun jälkeen tehtiin Ytyn kanssa nopsaan merkille lähetystä ohjatun noudon suuntatreenissä käyttämieni pallojen ollessa paikoillaan. Pallot olivat vaikeammat kuin kapulat, pari kertaa tarjosi epätarkkaa paikkaa. Sen jälkeen hyviä, palkkasin narupallolla edestä. Toisessa sessiossa otin ohjatun suuntia pallojen kanssa ilman merkille lähetystä. Nämä ok, leveyttä vähän normia enemmän, syvyyttä reilusti normia vähemmän.

Koiria ja papukaijoja -ja tietysti tokoa!

2011-05-28T20:47:00.018+03:00

Mitä onkaan mahtunut tähän viikkoon? Ensin Ytyn tokokuulumisia. Heti kokeen jälkeen sunnuntaina tehtiin vähän palauttavaa hurlumhei-treeniä: luoksetulon stoppeja, seuruuta, ja lähdettiin palauttamaan mieleen muitakin jääviä kuin istumista...

Maanantaina käytiin Tuijan hallilla treenaamassa. Ohjelmassa oli metallihyppynouto ja seuruu. Metallihyppynouto tehtiin kerran kokeenomaisesti ja toisella kerralla palkkasin palautusvauhdista, ok. Seuruussa katsottiin käännökset. Oikealle käännöksissä rennompi, vasemmalle käännöksissä selkälinja laskee, kun ennakoi istumista. Jouduin vaihtamaan selkäongelmani takia kääntyvää jalkaa, koska en halua puutuvaa / holtitonta jalkaa tukijalaksi. Oikealle käännökseen muutos sopii entistä paremmin, vasemmalle käännyttäessä pysähtyvä liike saa koiran olettamaan perusasentoa. Minun tulisi tehdä käännökset niin nopeasti kuin kykenen, turha hidastelu pahentaa ongelmaa. Lisäksi katsottiin sivuaskelia vasemmalle, kun minun on ollut vaikea mieltää tekniikoita, jos käskytetään kolme askelta. Peruuttamiseenkin sain kivan kommentin perusasennon ennakointia vähentämään!

Maanantain jälkeen pidettiin useampi päivä tokotaukoa, mikä on varmaankin tähän väliin aika ok. Keskiviikkona tosin tehtiin Kaisan luona Tainan ja Kiistan kanssa häiriöpaikkamakuu.

Ekat varsinaiset treenit järjestyivät vasta lauantaille. Töissä järjestettiin puutarhapäivät, ja lupasin sinne tokonäytöksen, eli käytännössä mukavat häiriötreenit Ytylle. =) Teimme ensin ruudun paikan hakua taas uudessa paikassa, tein kierrätyksen kautta vauhtilähetyksiä ruutuun, josta vapautus palkalle. Siitä jatkoin kierrätyksien kautta luoksetulon stoppeja ja läpijuoksuja. Johanna oli katsomassa näytöstä ja auttoi häiriön järjestämisessä perusasento- ja seuraamistreeniin. Yty ei ollut saanut tervehtiä Johannaa ennakolta, ja ensimmäinen "terveee" -huuto sai aikaan välittömän ryntäämisen Johannaa kohti, josta huomautus. Tämän jälkeen ei mennyt enää lankaan, vaan skarppasi tosi hyvin huutelut, käskyt ja lelunheitot. Neljänneksi kokeenomainen hyppynouto, ok. Viimeiseksi vielä kaukokäskyjä takajalkatargetilla, ensin jumpaten ja sitten kymmenestä metristä.

---***---***---***---

Pentupuuhastelujen kanssa on pitänyt kiirettä! =) Edelleen olemme pysyneet tavoitteessamme järjestää pennulle oman lauman ulkopuolisia ihmissosiaalistajia joka ainut päivä 12 viikon ikään asti. Lisäksi tällä viikolla Nooti on päässyt tutustumaan monipuolisesti oman lauman ulkopuolisiin koiriin. Myös vesielementtiin on otettu ensikosketus!

Maanantaina Nooti pääsi katsomaan vetämääni agilitypäivää koululle, mutta ei vielä päässyt nenäkkäin muiden koirien kanssa, kun en ollut varma niiden käyttäytymisestä pennun kanssa. Maanantai-iltana Nooti oli mukana toko-treeneissäni ja siellä nuuskutteli aikuisen urossheltin kanssa, joka oli tosi kohtelias. Tiistaina käytiin ATT-hallilla aksatreenejä katsomassa ja sieltä löytyi leikkiseuraksi Ledi-kelpienpentu ja Kooma-bordercolllienpentu.

Keskiviikkona vierailtiin Kaisan luona Ytyn Kiista-siskon 6,5 vko vanhoja kelpienpentuja tervehtimässä. Leikit menivät pentusilla aika kivasti yksiin, vaikka Nooti tietysti oli jo motorisesti vähän kehittyneempi. Nooti tutustui taas oikein rohkeasti uusiin paikkoihin, vierailtiin mm. jännittävissä ulkorakennuksissa. ;) Kiistan pentujen reippaasta esimerkistä se suorastaan juoksi koulusta palaavien Kaisan tyttärien syliin ja suukotteli naamaa!

Torstaina ja perjantaina keskityttiin rauhalliseen kotielämään ja alettiin opetella koiranelämän tärkeitä juttuja. Klikkeriä Nooti on saanut ehdollistaa jo parina päivänä aiemminkin, ja nyt sitä alettiin käyttää katsekontaktin ja luopumisen opettamiseen. Molempina päivinä tehtiin toki pieni kävelyretki kylällä, jotta saatiin päivän ihmissosiaalistamiskiintiö täyteen!

Lauantaina Nootikin pääsi mukaan koulun puutarhapäiville ja oli aikamoinen yleisön vetonaula! Etenkin lapsisosiaalistamista saatiin eteenpäin oikein urakalla, kun kymmenet pienet kädet silittelivät ja namittelivat Nonoa. Nooti on jo niin valtavan reipas; kiipeää innokkaasti syliin asti syömään nameja ja leikkii vapautuneesti vieraidenkin kanssa. Koulun lintula sen sijaan oli Nootin elämän ensimmäinen jännittävä paikka; kirkuva harmaapapukaija joka haluaa tulla tekemään tuttavuutta voi olla aika jännittävä otus! =)

EVL kutsuu! =)

2011-05-22T10:39:00.010+03:00

...koe siis meni hyvin!

Mutta ennen kuin kerron kokeesta lisää, lyhyesti vielä kolmen koetta edeltävän päivän treenit (á 2 min) :

Keskiviikkona tein kaukokäskyjä jumpaten takajalkatargetilla yhden sarjan heti aamulla. Lisäksi palkkasin aamuruokapalkalla ylipitkältä matkalta ensimmäisen istumaannousun. Illalla tehtiin helppo tunnari neitsytkapuloilla, koemäärä kapuloita. Ei ongelmaa kummassakaan liikkeessä.

Torstai oli vapaapäivä.

Perjantaina puun kiertojen kautta perusasentoon tuloja sekä ilman kapulaa että kapulan kanssa. Yksi superkorkeavireinen nouto palkattuna palautusvauhdista. Ok.

Koeaamuna pieni sarja kaukokäskyjä jumpaten takajalkatargetilla sekä miniseuraamispätkiä lelupalkalla. Koepaikalla Marika "käynnisti" liikkeestä istumisen naksuttelemalla lyhyellä seuraamispätkällä 3-4 istumista. Ok.

Sitten itse kokeeseen. Koepaikka oli ihan tässä lähellä, Auran nuortentalolla. Tuomarina kokeessa Tuija Sere. Tulos VOI 1, pisteillä 302. Sijoitus 1. ja kunniapalkinto. =)

1. Paikalla makaaminen 10

Vieressä maannut bouvier-narttu tuijotti Ytyä hellittämättä koko 4 min. Olin tosi ylpeä, ettei paineistunut juurikaan. Ihan jokusen kerran vilkaisi bouvieria hieman huolestuneena silmäkulmastaan.

2. Seuraaminen taluttimetta 9 1/2

Aloituksessa pään asento oli normaalia matalampi ja siksi itselleni jäi mielikuva normaalia matalampivireisestä seuraamisesta. Marika kuitenkin kommentoi, että oli näyttänyt tosi hienolta. Suurin virhe oli taas ihan omani: olin katsonut seuruukaavion läpi luokan kahden aikaisemman koiran kohdalla ja valmistautunut tekemään samanlaisen kaavion. Mutta kaksi edellistä olikin tehnyt virheen liikkurin käskytykseen nähden! :D Ja niin tein sitten minäkin! Eräässä kaavion kohdassa liikkuri käskytti "paikallaan käännös vasemmalle". Kaksi edellistä koirakkoa oli tehnyt ko. kohdassa täyskäännöksen paikallaan, jonka minäkin olin sitten kaavioon opetellut. Ihmettelin kuitenkin sitä tehdessäni, että käskyttääkö liikkuri tosiaan erikseen täyskäännöksen suunnan, mutta kiltisti tein täyskäännöksen vasemmalle. Niin hupaisaa!

3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 10

Päätin tehdä aivan kuten treeneissä. Oikein reipas kävelyvauhti ja tuijotus niin tiiviisti eteenpäin, ettei itselläni ollut ennen kääntymistä mitään aavistusta siitä, mihin asentoon koira on jäänyt tai seuraako se kenties edelleen kannoilla. Oli tehnyt hurjan hyvän!

4. Luoksetulo 8

Liike oli aika lailla meidän tasoa, ehkä hieman tavallista huonompi. Toisin sanoen stoppi olisi saanut olla täpäkämpi, maahanmeno oli parempi. Suora perusasento ja hyvä vauhti.

5. Ruutu 10

Tämä oli päivän yllättäjä. Yty ei jostain syystä virittynytkään hakemaan katsellaan ruutua, kun edellisen liikkeen lopuksi kuiskasin sille virittellysanan. Kauhukseni huomasin sen pitävän tiivistä perusasennon katsekontaktia minuun ruudun lähetyspaikalla, kun sen pitäisi jo tässä vaiheessa katsoa eteenpäin ruutuun suuntautuneena. Jouduin tekemään "sokkolähetyksen", eli Yty parka ei ennen käskyä tiennyt lainkaan olevansa menossa ruutuun. Se kuitenkin paikkasi tilanteen niin hienosti, että ihan tippa tuli silmään! Heti käskyn kuultuaan se lähti etenemään laukalla eteenpäin, bongasi muutaman metrin juostuaan ruudun ja kiihdytti normaaliin kiitolaukkaan. Muut ruudun osat super! Paikka tosin jäi hieman liian lähelle ruudun etureunaa, mutta oikein selvästi silti ruudun sisään.

6. Hyppynouto 10

Noutokapula lähti pomppimaan viistolla kentällä alamäkeen ja päätyi monta metriä esteen sivuun ja tosi kauas. Ajattelin, että taas mokasin itse liikkeen. Vaan onneksi mulla on ihan paras kisakaveri, joka osaa paikata vaikeat tilanteet! Yty hakeutui tosi hienosti takaisin hyppylinjalle ja teki ihan moitteettomasti. Tuomarikin kehui koiran itsenäistä korjausta! Ja se perusasento oli ihan suora! =)

7. Metalliesineen nouto 9

Muuten ok, mutta vaihtoi raville loppumatkan palautuksessa.

8. Tunnistusnouto 9

Tää oli jännä, kun Marikalla ja itselläni on vahva mielikuva, että arvosana oli 9 1/2 ja tuomarikin vielä kommentoi, että hän otti puoli pistettä pois kun pyörähtäessään perusasentoon koira korjasi kapulan asentoa suussa. Mutta oli miten oli, Yty teki tosi hienosti. Meni sopivalla vauhdilla kapuloille, aloitti rivistä vasemmalta, haisteli järjestyksessä ja toiseksi viimeinen kapula oli oma, poimi sen heti ja toi laukalla. Kapulan asennon korjaamisesta ei jäänyt hampaanjälkiä kapulaan, eli ei varsinaisesti pureskellut, mutta pitää vahvistaa tasaista kantamista. Sehän on ollut tähän asti Ytyn vahvuus, kun kerran noudon pito-ote on jouduttu erikseen opettamaan sheippaamalla.

9. Kauko-ohjaus 9 1/2

Kaukojen järjestys ma -> is-sei-ma-sei-is-ma. Muut vaihdot teki ihan valtavan hyvin, mutta meidän vaikeimmassa vaihdossa eli sei-is vaihdossa pyöräytti pyllyään ja liikutti vähän jalkojaan.

10. Kokonaisvaikutus 10

"Iloista ja toimivaa yhteistyötä"

Koetilanteessa jännittäminenkin jäi tällä kertaa vähän vähemmälle, kun muistin koepaikalla nöyränä miettiä, kuinka ihanaa on olla taas siinä kunnossa, että pääsee harrastamaan -edes näitä rauhallisempia lajeja. Koko ajan oli tosi vahva kokemus yhdessä tekemisestä ja siitä nauttimisesta. =)

Lisäksi päivän loistavaa fiilistä lisäsi se, että treenikaverimme Marika & espanjanvesikoira Ramo taituroivat ihka ensimmäisessä toko-kokeessaan ALO-1 tuloksen hienoilla pisteillä! On kivaa olla iloinen yhdessä!

Pentukuvia & video! =)

2011-05-18T17:43:00.012+03:00

Jo toinen blogikirjoitus samalle päivälle! Vaan älkää peljästykö, tällä kertaa vain niitä luvattuja kuvia ja video Ytyn ja Nootin hiekkalaatikkoleikeistä! =) Olkaapa hyvät:

"Vaikka mä olen pieni, niin kyllä mä poseerata osaan!"

"Lyön sua tassulla kuonoon, kunhan selviän tästä hurrrjasta alamäestä!"

Ihana kolo!

Duunataan sitä yhdessä laajemmaksi!

"Sä olet kyllä aika pieni, mutta tyyppinä varsin mainio!"

"Älä tule tielle, kun mulla on hommat kesken!"

Pentuhuumaa ja tokoilua toisella kädellä

2011-05-18T08:19:00.010+03:00

Varoitus: tästä tulee maratonpituinen postaus! Ajattelin kirjoittavani treeniblogia kaikista meidän tokotreeneistä ennen koetta, mutta niin vain pentuarki on vienyt mennessään ja tuntuu, ettei koneelle ehdi. Treenitkin jäivät viime viikolla suunniteltua vähäisemmiksi.

Pennunhakureissulla tehtiin ekana päivänä milloin milläkin parkkipaikalla perusasentoon tuloja itsenäisesti, Roope piti kiinni ja vapautti, sekä häiriöperusasentoa.

Torstai ja perjantai olivat totaalisia lepopäiviä.

Lauantaina tokoiltiin lyhyesti Kangastuvalla.

Ruutu: Paikanhakutreeni matalilla tötsillä. Meni taas kohti oikeaa kulmamerkkiä, mutta korjasi itse ihan keskelle. Otin yhden toiston ja laitoin ruutuun markkerin, oikein hyvä.

Seuraaminen: Palkkoja oikealle ja vasemmalle käännöksistä.

Sunnuntaina oli ihana jäljestysilma ja mieli tekikin jo vaihtelua tokoilulle (varmaan Ytynkin mieli), joten tehtiin alo-pituinen jälki neljällä kepillä. Oli vähän liian pitkä, loppuneljänneksellä häiriöalttiutta, nenä nousi maasta ajoittain ihan kunnolla. Neljästä kepistä kolme nousi, yksi jäi, kun Yty kiersi puun väärältä puolelta. Lisäksi vain pientä tokoilua kotipihalla: puun kiertojen kautta perusasentoon tuloa kapulan kanssa ja kaukokäskyjä jumpaten sekä kauempaa takajalkatargetilla.

Maanantaina käytiin Auran kentällä Marikan ja Ramon kanssa. Tarkoitus oli saada fiilistreeni. Yty sai katsoa Ramon treeniä ja lelupalkkausta, sitten nostin itse Ytyä saalisleikillä. Koira pois kentältä ja sen jälkeen lyhyinä sessioina (joiden välissä koira pois) erilaisia seuraamiseen liittyviä teemoja: 1. Palkkoja nopeista perusasennoista pysähdyksissä. 2. Palkkoja nopeista täyskäännöksistä. 3. Seuraamaan tuloja kulmista (mm. ruudun loppuosaa varten), Marika vapautti ja sai hakeutua seuraamaan itsenäisesti. 4. Perusasennosta maahanmenoja ohjaajan sivulla ja takaisin perusasentoon nousuja (Marika palkkasi edestä alhaalta maahanmenot, minä ylhäältä istumiset). 5. Häiriökontaktia. Ainoa seuraamisteeman ulkopuolinen liike oli 6. Liikkeestä istuminen, ensin yksi kokeenomaisesti käskytettynä (super), ja sitten nopsaan ihan muutama lyhyin välein Marikan naksuttelemana. Lopuksi vielä sama nostatus kuin alussa, Yty katsoi Marikan ja Ramon lelupalkkausta, sai itse repiä ihan nopsaan ja sitten lopetus ja pois kentältä. Nälkä jäi! ;)

Tiistaina tehtiin viiden liikkeen kokeenomainen Kangastuvan kentällä:

1. Paikkamakuu joitain minuutteja piilossa (ei ollut kelloa): Ok. Ei edes vilkaissut takaa ohi juosseita lenkkeilijöitä.

2. Seuraaminen: Ruokarasiapalkka aiheutti pientä ääntelyä liikkeelle lähdössä. Oli myös alussa hieman huolimattoman oloinen (mieli selvästi palkassa), huomautin vähän kesken seuraamisen. Paransi heti, loppu tuntui hyvältä.

3. Ruutu: Vieressä olevalla ampumaradalla ammuttiin juuri (ensimmäinen laukaus) kun Yty tuli ruutuun, ja äkillinen ääni aiheutti vilkaisun ko. suuntaan ja maahanmeno jäi 5 cm vajaaksi, kyynärpäät jäivät siis ilmaan. Annoin toisen käskyn, ok. Muut ruudun osat tosi hyviä!

4. Tasamaan nouto: Aivan super! Olisi pitänyt antaa palkka jo tästä! Hurja vauhti mennen tullen, aivan suora ja salamannopea perusasento.

5. Luoksetulo: Stoppi tyypillinen Ytyn stoppi, olisi saanut olla säpäkämpi. Maahanmeno parempi. Perusasento suora. Ihan ok. Myös tämän liikkeen kohdalla laukauksia, ei reaktioita.

Normaalisti en tekisi enää kokeenomaista treeniä näin lähellä koetta, mutta kun palkattomuuden kestoa on ollut nyt pakko työstää, niin jouduin tekemään poikkeuksen. Nyt ihan kelpo vire tämän viisi liikettä, ja tekemisen meininki koko ajan alun seuraamisen hutilointiyrityksen jälkeen.

Lisäksi tiistai-iltana omalla kentällä sateessa yksi hyppynouto käskytettynä (Marika käskytti), oli hurjan hyvä, suora perusasento.

Nyt on tarkoitus pitää yksi lepopäivä ja parina päivänä tehdä ihan pientä hurlumhei-treeniä hyvällä fiiliksellä. Kokeeseen valmistautuminen on ollut talven treenien kotikutoisuuden takia nyt kovin erilaista ja "oikeita" treenejä (kotoa poissa ja muiden kanssa) on alla hurjan vähän. Siksi kokeeseenkin täytyy nyt osata asennoitua oikein, ei olisi reilua odottaa supersuoritusta. Itselläni tulee kuitenkin olemaan superfiilis jo sen takia, jos viralliseen kilpailutoimintaan paluu tosiaan nyt onnistuu puolen vuoden tauon jälkeen! Uskoisin, että osaan nauttia yhdessä tekemisestä ilman tulospaineita! =)

---***---***---***---

Sitten pentupuuhasteluihin! Olemme molemmat jo ihan umpirakastuneita poitsuun, se on kyllä kerrassaan valloittava tapaus. Pääpaino "treeneissä" ;) on tietysti sosiaalistamisella. Etenkin ihmissosiaalistamiseen aiomme kiinnittää huomiota, sillä Nootin emä on vähän pidättyväinen ja itse pidämme avoimista koirista. Nyt olisi tarkoitus työstää perimän sallimissa rajoissa pennun asennetta vieraita ihmisiä kohtaan. Katsotaan, mitä hyvällä sosiaalistamisella saa aikaan! :) Tarkoitus olisi löytää Nootille ihan joka päivä oman lauman ulkopuolisia ihmisiä namittelijoiksi, leikkikavereiksi ja sylittelijöiksi, ainakin 12 vko ikään asti. Toistaiseksi ollaan ainakin onnistuttu! Kavereita on käynyt kylässä ja olemme käyneet kylällä kävelemässä, jolloin vieraat ihmiset ovat pysähtyneet paijaamaan pentua.

Eilen Nootilla oli jänskä päivä, kun se pääsi mukaani töihin! Se oli luokassa opetustilanteessa kaksi kaksoistuntia ja oppilaat syöttivät sille namia, kun se otti itsenäisesti kontaktia. Välillä leikittiin pehmoleluilla hurjasti äristen, mutta suurimmaksi osaksi nukuttiin. Syöminen, leikkiminen ja rauhoittuminen uudessa tilanteessa siis onnistuivat kaikki hyvin! Nooti tutustui rohkeasti häntä pystyssä uusiin paikkoihin. Loppuajan päivästä Nooti sai nukkua päiväunia Roopen autossa ja lisäksi se kävi Kokemäen keskustassa pikku kävelyllä, eikä pelännyt ollenkaan autoja tai muutakaan. Lähinnä se kuulemma keskittyi leikkimään vesilätäköissä. :)

Oman lauman ulkopuolisia koiria Nooti ei ole vielä nähnyt (paitsi espanjanvesikoira Ramoa etäältä), mutta sekin asia lienee korjaantumassa ihan lähiaikoina! :)

Pannan pitäminen kaulassa onnistuu jo hyvin, eikä panta enää kutita koko aikaa. Seuraavaksi ryhdytään opettamaan remmikäyttäytymistä!

Sisäsiisteyden kanssa hakataan päätä seinään. Meillä asuu maailmankaikkeuden nopein pissaaja! :D Lisäksi pennulla on vahva käsitys siitä, että ulos mennään riehumaan ja heti sisään palattua on sopivaa tehdä pissat.

Saalisviettitreeniä tehdään tietysti leikin ohessa joka päivä. Repimislelulla palkaten ollaan myös jo aloitettu luoksetulotreeni ja Nooti alkaa jo selvästi tuntea nimensä.

Vanhempien koirien kanssa kaikki sujuu edelleen hyvin. ;)

Nyt täytyy kyllä yrittää ottaa pennusta parempia kuvia! Kun yritin valita jotain kuvia blogitekstiin, huomasin, että kaikki ovat kamalan tummia ja epätarkkoja. Kyllä jopa meidän kökkökameralla täytyy vähän parempia kyetä ottamaan! Pentu kuitenkin kasvaa niin kovin nopeasti, ja tämä vaihe on pakko saada ikuistettua. :)

Saanko esitellä: Nooti 8 vko

2011-05-14T09:37:00.011+03:00

Kaikki tämän blogipostin kuvat: © Pia Lumme

Laumaamme liittyi torstaina tämä hurmuripoika, Nooti 8 vko. Nooti on viralliselta nimeltään Birasin Dream Catcher ja kasvattaja on agilitytuomarina tuttu Sari Mikkilä.

Dream catcher on Amerikan alkuperäiskansojen käyttämä kaunis taikakalu, joka ripustetaan vuoteen päätyyn ja jonka tehtävänä on pitää painajaiset loitolla ja päästää nukkujan uniin vain hyviä asioita. Hämähäkinverkkoa muistuttavaan kudelmaan kiinnitetään koristeeksi usein mm. erilaisia höyheniä.

Kutsumanimi Nooti sai alkunsa ensimmäisellä vierailullamme pentua katsomassa. Pikkuinen pallero oli varsin tuhma, järsi ja retuutti kameranhihnaa ja roikkui lahkeessa äristen. Kotona puhuimme sitten, että se "naughty one" oli aikas mukavan oloinen pentu. ;)

Lempinimeksi näyttää tulevan Nono, penneliä on helppo kutsua luokse: NoNoNoNoNo...

Jos kaikki menee hyvin, toivomme Nootista agility-kaveria Roopelle. Itse opetan pennulle perustottelevaisuutta ja saattaapa olla, että päädymme toko-kokeisiinkin.

Pentu matkusti hirmuisen reippaasti kotiin pitkän automatkan ja tutustui tauoilla uteliaasti ympäristöön. Vaikka kotiuduimme myöhään, ensimmäinen yö oli ihan rauhallinen ja Nooti herätti vasta aamulla pisuille ja syömään, ja senkin jälkeen nukkui vielä pari tuntia.

Ensimmäinen päivä oltiin aivan rauhassa kotosalla, kun uusissa paikoissa ja uusissa koirakavereissa riitti ihmeteltävää. Laumautuminen on alkanut oikein hyvin. Yty tykkää pennusta ja leikittää sitä ihan varovaisesti valvovien silmiemme alla, kun kokoero on kuitenkin vielä niin kovin iso. Ainoastaan makuupaikkansa lähelle Yty ei ole Nootia halunnut, mutta murinaa pentu on onneksi uskonut hyvin. Xena on ollut yllättävän lunkisti pennun kanssa. Se saa touhuilla ihan vieressäkin ja Xena vaan tuumaa, että "jaa, taas yksi tuollainen kääpäle". Mutta Xenallahan onkin aina ollut salarakkaussuhde shetlanninlammaskoiriin. ;)

Ensimmäiset opetettavat asiat ovat normielämää varten: jo ekana päivänä tehtiin käsittelyharjoituksia (tarkastettiin kynsiä ja hampaita), opetettiin pennulle omaa nimeä ja opetettiin sisäsiisteyttä. Lisäksi Nooti sai pitää pentupantaa kaulassaan ajoittain (kutitti kovasti!). Normileikkimisen ohella teimme saalisviettitreeniä ja tällä pennulla kyllä lähtökohta näyttää varsin hyvältä. :) Kiinnostus leluihin on iso, naruleluun tartutaan koko suun otteella ja vedetään neljällä tassulla äristen. Jopa kylkiin saa koskea ja silmät peittää, eikä pentu päästä irti! Asennetta on muussakin tekemisessä, joten kyllä tästä voi tulla nimensä veroinen koira.

Lopuksi vielä vähän lisää kuvia. Parissa viimeisessä mukana myös trikki velipoika, joka muuttaa Kokkolaan ja toivottavasti nähdään myös agility-radoilla tulevaisuudessa. :)

Tokoa, tokoa, tokoa...

2011-05-10T23:57:00.001+03:00

Lauantaina treenattiin aamulla kotipihalla.

Perusasento: Ilman kapulaa puunkiertoja ja itsenäistä perusasentoon tuloa. Varmasti ja vauhdikkaasti lyhyeltä matkalta, täysin suorat perusasennot. Pari pidemmältä matkalta myös ok.

Toisessa sessiossa Roope piti Ytystä kiinni, minä seisoin hiljaa paikallani ja kun Roope vapautti koiran, se sai hakeutua itsenäisesti perusasentoon ilman käskyä.

Tunnari: Malttitreeni, parikymmentä kapulaa joista yksi oma. Haisteli hienosti kymmenkunta kapulaa ja toi heti oman kun löysi sen. Suora perusasento. Neitsytkapulat, ei liikkurin hajua.

Lauantaina iltaruoka palkkana kahden liikkeen kokeenomainen, Marika ja Ramo tekivät vieressä pk-paikkamakuuta.

Kaukot: is-ma-sei-ma-sei-is-ma. Kaikki vaihdot hyviä, takajalat ihan paikallaan. Malttoi hyvin pidemmät tauot. Tehtiin ILMAN takajalkatargettia.

Luoksetulo: Ok stoppi, hyvä maahanmeno, suora perusasento. Piti laukan koko ajan.

Kaksi liikettä sujui putkeen oikein hyvin ilman välipalkkoja. Lohduttavaa, eihän niitä pitäisi kokeeseen mennessä koota yhteen kuin yhdeksän kappaletta... :/

Sunnuntaina tokoiltiin Marikan ja Ramon kanssa nuorisotalon kentällä. Oli tosi kuuma ja se heijastui Ytyn vireeseen -sen lämmönsieto ei ole ihan parhaasta päästä.

Paikkamakuu: 4min piilossa. Ei ollut ihan parasta Ytyä, oli hieman rauhaton ja kerran korjasi pyllynkin paikkaa.

Perusasento: Marika piti koiraa kiinni ja vapautti kun seisoin hiljaa paikallani. Yty sai hakeutua perusasentoon itsenäisesti ilman käskyä. Ok.

Liikkeestä istuminen: Taas toistoja muutaman askeleen välein, Marika naksutteli ja minä tallustin määrätietoisesti katse eteen luotuna. Kaikki hyviä.

Luoksetulon pysäytys: Läpijuoksuja ja stoppeja muutama, ok.

Ruutu: Sain viimein hommatuksi lättänät ruutumerkit, joten tehtiin niillä. Yty katsoi lähetettäessä oikeanpuoleista kulmamerkkiä ja mietti tekisikö merkin, korjasi kuitenkin itse keskemmälle ruutua, muttei oikeaan paikkaan. Annoin lisäkäskyn, jonka jälkeen paikka ok. Tehtiin tämän takia vielä pikkuisen paikanhakua markkerilla, ok. Huom! Ruudun loppuosaa treenattava myös ennen koetta, on jäänyt ihan liian vähälle / unohtunut.

Seuraaminen: Tein pitemmän kaavion, Marika käskytti. Marika sanoi, että näytti hyvältä, mutta itsestä tuntui vähän löysältä (vire).

Tunnari: Ongelmia! Marika vei samalla tavalla kapulat ruudun lähetyspaikalta kohti ruutua, kuin torstainkin treeneissä. Lisäksi käytin omana kapulana sellaista kapulaa, johon Marika oli lyhyesti koskenut kolme päivää aiemmin (eli kapulassa sekä heikko liikkurin haju, että ohjaajan uusi haju). Kaiken kukkuraksi unohdin virittää Ytyn liikkeeseen (tietty kosketus). Mukana siis kolme tekijää, jotka lisäsivät tehtävän vaikeutta. Noh, ensinnäkin lähetyksessä Yty olikin menossa ruutuun! Olin tosi hämmästynyt, koska torstaina samalla asetelmalla se oli ollut täysin varma tehtävästään. Pysäytin sen ennen ruutua ja pyysin uudestaan haistamaan kapuloita. Meni heti, mutta hiukan pahaatehneen näköisenä. Poimi heti oman, mutta sitten pudottikin sen ja haisteli koko rivin läpi. Vasta sen jälkeen poimi oman uudestaan ja lähti tuomaan sitä varovaisesti, mutta ei tullut lähelle. Oli tosi epävarma. Jouduin pyytämään luovutusasentoon, joka taas ei tee hyvää meidän perusasentotreenille. Tässä meni nyt kaikki niin pieleen, että tehtiin poikkeuksellisesti uusi toisto (yleensä treenaan tunnaria vain kerran) ja nyt suoritus aivan ok. Myös se perusasento oli suora. =)

Maanantai oli tokosta melkein lepopäivä, tehtiin vain kaksi sessiota perusasentotreeniä pari minuuttia kerrallaan ja yksi joko-tai-tunnari kahdella kapulalla (toisessa Roopen haju, toisessa minun hajuni). Haistoi ensimmäisenä omaa, poimi heti ja toi iloisesti. Suora perusasento. Ihan hyvä helppo treeni sunnuntain ongelman jälkeen.

Tiistaina käytiin sitten taas Tuijan hallilla treenaamassa.

Luoksetulo: Ensin läpijuoksuja ja pari stoppia kierrättämällä, aika hyviä. Liikkeenä koko luoksetulo, oli kuulemma ihan kelpo: 9,5 olis tullut arvosanaksi. Stoppi voisi olla vieläkin säpäkämpi, maahanmeno oli hyvä. Suora perusasento. Olin erityisen tyytyväinen häiriön sietoon tässä liikkessä, sillä kun Yty lähti luoksetuloon hallin etuosasta, treenikaverin rottweiler nosti kierroksia Ytyn treenistä ja äänteli aika hurjalla äänellä ihan Ytyn takana juuri ennen kuin kutsuin. Yty vilkaisi taakse korvat luimussa, mutta pysyi paikallaan ja lähti aivan normivauhtia kutsusta luokse. Hyvä häiriötreeni! =)

Paikkamakuu: 4 min piilossa. Yty vilkuili joitain kertoja hieman huolestuneena vasemmalla puolella makaavaa rotikkaa, ehkä tuon luoksetulon häiriön takia. Tästä olisi tullut kokeessa pisteen vähennys.

Melkein kuin matematiikkaa!

2011-05-06T09:19:00.005+03:00

Toko-ongelmien ratkaisusta saa näköjään samanlaisia huippufiiliksiä kuin visaisen matematiikan pähkinän äkillisestä ymmärtämisestä! Ihana ahaa-elämys!

Olen parissa viimeisessä blogikirjoituksessa purnannut perusasennon vinotusta noutokapulan kanssa. Ongelma on kurja, koska esim. VOI-luokassa erilaisia noutoja on peräti kolme kappaletta, ja jos jokaisesta lähtee 2p pois huonon perusasennon takia, vaikutus tulokseen on iso.

Olen ollut hämmentynyt ongelmasta, koska perusasento on meillä selvä palkkioliike: niin paljon ja varmaksi treenattu liike, että koiran on sitä mukava itse ehdottaa ja se kokee sen palkitsevana. Liike ei ole ärsykekontrollissa, vaan olen nimenomaan halunnut, että koira ehdottaa liikettä myös itsenäisesti. Lisäksi perusasennoista näkee mielestäni hyvän viitteen treenaavan koirakon tasosta, joten ongelma on ollut mielestäni varsin nolo.

Ongelma tuli ensi kertaa esiin viime kesänä ja loppukesän kokeessa se myös aiheutti pistemenetyksiä. Päätin treenata asian kuntoon talvella ja halvaantuneena ollessani harjoittelimmekin ahkerasti noutokapuloiden kanssa perusasentoon tuloja keittiössä kalsaritokona. Viime blogikirjoituksessa kirjoitin ahdistuneena, että nyt tuntuu siltä kuin ongelma olisi vain pahentunut talven aikana. NIINHÄN SE ONKIN, KOSKA OLEN TREENANNUT IHAN VÄÄRIN! =) Olen tullut nimenomaan vahvistaneeksi käytöstä, joka ongelman tuo esiin, koska en osannut tulkita oikein perimmäistä syytä.

...se syy ei nimittäin olekaan noutokapula! Tajusin asian aamun kotipihatokotreenissä. Tein pitkästä aikaa Ytyn kanssa leikkimielistä kierto-perusasentoharjoitusta. Se menee niin, että lähetän Ytyn kiertämään puuta ja Yty palaa itsenäisesti perusasentoon. Tällä tavalla harjoittelimme alokasluokkaa varten perusasentoon tuloa, kun Yty oli nuori. No, nyt yllätys oli valtava, kun puun kierron jälkeen Yty hidastui ja näytti epävarmalta. Se ei tarjonnutkaan itsenäisesti perusasentoon tuloa. Pyysin sen sitten sanallisesti käskyllä sivulle -ja silloin lamppu syttyi pääni päällä (tai oikeastaan se tuntui valonheittimeltä!). Ytyn reaktio sivulle -käskyyn oli salamannopea ja epäröimättä se syöksyi sivulle suoraan perusasentoon.

No, nyt varmaan jo arvaattekin. Olen siis koko talven treenannut perusasentoon tuloa kapulan kanssa niin, että Yty saa pienessä tilassa tulla sivulle suoraan edestä ja se on aina kuullut sivulle-käskyn ollessaan kääntyneenä minuun päin. Ja olen ollut kamalan tyytyväinen, kun virheitä ei ole tullut, vaan perusasennot ovat olleet nopeita ja suoria... Olen siis onnistunut opettamaan sille, että seistessäni hiljaa paikallani sivulle saa tulla VAIN suullisen käskyn jälkeen. Käsittämätöntä, miten ihminen voi olla näin ajattelematon!

Tehdessäni aamulla puunkiertoja ilman kapulaa, Yty siis lähti innoissaan kiertoon, mutta odotti takaisin tullessaan lupaa tulla perusasentoon ja kun käskyä ei kuulunutkaan, se tuli epävarmaksi. Hassua, kuinka lähellä ratkaisua olin jo tiistaina Tuijan treenien jälkeen pohtiessani, että annan ehkä kokeessa ennemmin Ytylle kaksoiskäskyn kuin otan pistevähennykset vinosta perusasennosta. Enpä kuitenkaan jäänyt sitten pohtimaan, miksi se lisäkäsky niin varmasti auttaisi koiran suoraan sivulle, hih!

Aloitin ongelman korjauksen välittömästi seuraavalla strategialla: puun kiertoja aivan läheltä, jotta saan toistoja 3-5 sek välein monta. Ei mitään apuja, ensin palkkaan vähän huonommatkin perusasennot käynnistääkseni toiminnon. No, niitä huonoja tuli ehkä noin kolme toistoa, sitten syttyi lamppu Ytynkin päässä: AHAA, mä saankin tulla perusasentoon ihan itse! Seuraavaksi on tarkoitus pidentää lähetysmatkaa. Sen jälkeen kun sujuu pitkältä matkalta hyvin, siirryn taas lähemmäksi ja teen kapulan kanssa, sitten pidennän matkaa taas.

Ytyllä on kuitenkin vahva oppiminen takana perusasennon itsenäisestä tarjoamiseta, ja vaikka olenkin nyt puoli vuotta vahvistanut ihan väärää asiaa, voi olla, että ongelma ratkeaa nopeastikin. Siltä minusta ainakin nyt ensimmäisen treenin jälkeen tuntuu. Ehkä jopa ennen sitä koetta! ;)

Hyvä treeni, parempi mieli!

2011-05-05T22:05:00.003+03:00

Torstaina tokoiltiin Marikan ja Ramon kanssa Yläneellä Hilpi-hallin kentällä.

Paikkamakuu: Reilut 3 min piilossa. Näin Ytyn seinän reiästä, oli oikein nätisti, vain pari kertaa pää vähän kääntyili lyhyesti.

Liikkeestä istuminen: Taas tuttuun tapaan, eli Marika naksutteli ja tein tiheään toistoja. M kommentoi, että nyt oli taas Ytymäisen säpäkkä. =) Yksi pitkällä seuraamisella, hyvä!

Seuraaminen: Tarkoitushakuisesti otin seuraamisen heti jäävän treenin jälkeen. Ajattelin, että Yty olisi saattanut jumittaa jäävän käskyä ennakoiden jossain vaiheessa, mutta ei mennyt lankaan. Marika käskytti, hiipparoi etenemislinjalla ja hiihteli takana. Ei ottanut häiriötä. Istumiset olivat supersäpäköitä, jäävien istumisen tehotreeni vaikuttaa positiivisesti tähänkin.

Ruutu: Ei olla aiemmin treenattu Hilpi-hallin ulkokentällä, joten halusin taas ruudun paikkahakutreenin kokeenomaisesti. Ruutu oli odottamassa valmiina ekan session ajan, mutta halusin ottaa lähetyksen vasta toisessa sessiossa, koska joskus Yty etsii ruutua kentältä niin voimakkaasti, että voi jumittaa jotain muuta tekemistä. Nytkin se selvästi havaitsi ruudun jo ekassa sessiossa, mutta se ei vaikuttanut muihin liikkeisiin. Lähetyspaikalle kävellessä kuiskasin "missä ruutu" ja koira virittyi täysin. Ei siltikään ennakoinut yhtään liikkurin käskytystä! Lähti käskystä lujaa ja suoraan ruudun keskelle. =) Palkkasin tästä.

Tunnari: Jatkettiin saman tien samalta ruudun lähetyspaikalta ruutuun päin tunnistusnoudolla. Yty katsoi lähetyspaikalta ruutua, mutta kun Marika vei kapulat, tehtävä oli jo sille ihan selvä. Vähän säälittävää yrittää narrata kelpietä näin läpinäkyvillä kikoilla virheisiin. Yty teki varmaan elämänsä hienoimman tunnarietsimisen: aloitti rivistä oikealta, juoksi rivin läpi nenä järjestelmällisesti kapuloita viistäen ja kun tuli oman kohdalle (toinen vasemmalta eli toiseksi viimeinen sen haistama kapula), nappasi sen heti ja toi kauniilla laukalla. Jotta koko treeni ei menisi ihan liian onnistuneeksi, niin saatiin sieltä sitten ihan loppuun se ongelmakin esiin: perusasento oli p**kele taas vino! Tämä on jotenkin niin turhauttavaa, kun yksi harvoista asioista mitä järjestelmällisesti kykenin talvella treenaamaan, oli perusasentoon tulo kapulan kanssa. Nyt tuntuu, että se on mennyt siitä vain huonommaksi. Niin tylsää ottaa hyvän liikkeen jälkeen sellaisesta sitten kahden pisteen vähennys.

Ytyn viretila oli treenissä aika optimaalinen, on se vaan veikeä otus treenikaverina! =)

Alkuviikon tokottelut

2011-05-04T13:19:00.002+03:00

Maanantaina aamupäivällä treenattiin kotikentällä Johannan ja Ransun kanssa. Otettiin toisinto sunnuntain treeneistä.

Paikkamakuu: Oikein hyvä. Roska-auto ajoi viereen tyhjentämään roskiksemme ja vaikka vieras ihminen hyppäsi autosta omalle pihallemme ollessani piilossa, ei Yty edes harkinnut liikahtavansa. Hullun maine vaan kasvaa kylällä edelleen, kun kurkin kanalan kulman takaa salamyhkäisen näköisenä kentälle...

Liikkeestä istuminen: Tosi säpäköitä, Johanna naksutteli.

Luoksetulon stopit: Kierrätin putken kautta. Olivat kivat, en tehnyt montaa.

Kaukot: Otin taas takajalkatargetilla, huippuhyvät! Sei-is vaihto oli ainoa, jossa takajalat edes nousivat alustalta, paikka pysyi kuitenkin samana (eli pikku steppaus paikallaan).

Maanantaina illalla tein kokeenomaisen neljän liikkeen treenin kotikentällä iltaruokapalkalla.

Seuraaminen: etsi alussa katseellaan ruutua, ollaan kai aika monesti otettu ruudunhakutreeni iltaruokapalkalla. Kun tajusi, että seurataan KAI aika ok. Itsehän en sitä näe, jos en katso koiraan -yksintreenaajan dilemma. Ei kuitenkaan painanut tai edistänyt ja muutenkin tuntui hyvältä.

Luoksetulo: Oli normaalia parempi ja tarkemmat pysähdykset. Tämän liikkeen kohdalla edellisen liikkeen palkattomuus lisäsi yritystä ja tsemppiä. Liikkeen jälkeen oli levoton ja kaipasi selvästi palkkaa -tässä näkyy koko talven kokeenomaisen treenin puute.

Hyppynouto metallilla: Heitin tosi vinoon ja mietin, osaako korjata ja tulla hypyn kautta takaisin, mutten halunnut auttaa. Ei ollut mitään ongelmaa. Suora perusasento!

Tunnari: Laitoin kapulat äsken tehdyn hyppyesteen eteen. Tiesi tehtävän, haisteli hyvin ja toi kauniisti oman. Perusasento inan vino.

Muuten siis oikein hyvin onnistunut treeni, mutta liikkeiden ketjuttamista ja kokeenomaista treeniä täytyy kyllä koota nyt suunnitelmallisesti eteenpäin, jos haluan ehtiä edes jotenkuten koekuntoon.

Tiistaina kävimme ryhmätreenissä Tuijan hallilla. Tuolla vire on aina vähän alhaisempi, kun tulee odottelua, ja kunnollinen lelupalkkaus on hankalaa, koska en ihan täysin luota siihen, ettei joku koira höngi niskaan. Mutta tekee tosi hyvää treenata silloin tällöin ihan vieraassa koiraseurassa.

Hyppynouto puulla: Muut osat ok, mutta TAAS ongelmana perusasento kapulan kanssa. Nyt jäi liian kauas. Yty osuu joskus kapulalla jalkaani, kun pyöräyttää pyllyään perusasentoon ja musta tuntuu, että se sen takia varoo ja jää puutteelliseksi. Tähän on näköjään hirveän hankala puuttua, koska ongelma ei tule koskaan esiin jos treenaan sitä erikseen. Jos vire on korkea, tulee lujaa ilman varomista eli esim. aina jos teen perusasentoon tuloa kapulan kanssa kierrätyksen tai putkeen lähetyksen kautta. Jos teen lyhyeltä matkalta ihan rauhassa, miettii taas tulon keskittyneesti, eikä silloinkaan tee koskaan virhettä. Eikä toki siis aina koko liikkeessäkään, mutta nimenomaan silloin, jos vire on vähän tavallista matalampi. Tätä täytyy nyt pohtia ajan kanssa. Jos ongelma ei tunnu ratkeavan ennen koetta, otan ehkä kaksoiskäskyn ennemmin kuin saman vähennyksen perusasennon vinoudesta. Näen kuitenkin jo ennakolta, tuleeko se takaisin löysän oloisesti ja vauhdissa annettu sivulle-käsky on kyllä riittävä muistutus.

Kaket: Taas takajalkatargetilla, kun tehtiin pidempiä sarjoja. Näyttäessäni liikettä ensi kertaa unohdin virittävän "JÄÄ" jättökäskyn kokonaan, ehkä sen takia Yty lähti ekasta käsimerkistä luoksetuloon(!). Ounou... Seisomisen käsimerkki muistuttaa Ytyä ehkä jollain tavalla vapaamuotoisesta luoksetulopyynnöstä. No, otettiin uusiksi ja sitten alkoi sujumaan. Palkkasin ensimmäisen seisomaannousun erikseen. Sen jälkeen jatkettiin sekalaisella sarjalla 5 sek välein, taas muut erinomaisia, mutta sei-is vaihdossa pyöräytti pyllyään, ei taaskaan vaihtanut paikkaa. Toisena harjoituksena otettiin nopeina jumppatyyppisinä toistoina (mutta etäältä) erikseen sarjat 1. ma-sei-ma, 2. ma-is-ma ja 3. sei-is-sei. Jossain vaihdossa takeni, josta huomautin. En muista varmaksi, mikä vaihto oli kyseessä, mutta ei ollut Ytylle aiemmin tyypillinen virhe. Taisi olla is-ma vaihdossa, eli työnsi pyllyänsä taaksepäin heittäytyessään maahan. Oli kiva tehdä näitä kunnon häiriössä, muut treenasivat samaan aikaan vieressä.

Paikkamakuu: Otettiin Katjan ja Duckyn kanssa kahdestaan paikkamakuu muiden treenatessa noutoja. Ei päästy piiloon, joten tehtiin alo-liikkeenä. Ok.

Tänään keskiviikkona ajattelin pitää tokosta vapaapäivän.

Toukokuu on toivoa täynnä!

2011-05-01T14:59:00.006+03:00

Aika ihana vappu! Aurinko on paistanut, vaikka kylmää on ollutkin ja treenattu ollaan kaikenlaista. Tänä vuonna jätettiin vapun vakikuviot väliin, sillä aiempina vuosina asiaan on liittynyt pieniä arkielämän konflikteja: meidän vappuperinteemme kun on brunssi puutarhassa ja naapurin isännän vappuperinne on lietelannan levitys lähipelloille. (...)

Sen sijaan suunnattiin tokotreeneihin Marikan ja Ramon kanssa. Ajettiin aivan vieraalle kentälle treenimään, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja viritin sinne ruudun, joten saatiin ruudun etsimistreeni uudessa paikassa. Loistavasti Yty sen heti lukitsi! Ihan ensin otettiin kuitenkin paikkamakuu, joka ok.

Liikkeestä istumista Marika sai naksutella, jotta pystyin itse pitämään katseen aivan suorassa. En aio treenata jääviä nyt yhtään itsekseni, etten tule käyttäneeksi katse- tai muita apuja. Teki kyllä tosi säpäkästi askelnopeudesta riippumatta.

Luoksetulon stoppeja hurlumhei-treeninä kiertojen kautta, Ytyksi aika hyviä. Pari myös oikein pitkältä matkalta.

Kaket otin vieraalla kentällä takajalkatargetin kanssa, kun en nyt halunnut virheitä. On tehnyt niin tosi tarkasti niitä kotona ja kotikentällä. Targetin kanssa super, takajalat pysyivät just eikä melkein samoilla paikoilla! =)

Paljon muitakin tokotreenejä on alla sitten viime blogikirjoituksen. Olen vähän miettinyt, että ryhtyisin pitämään tokotreeniblogia säännöllisesti, kun agilitysta on täytynyt luopua. Aiemmin olen kirjoittanut lähinnä vain tokon tilannekatsauksia. Ehkä nyt voisi laittaa tilannekatsausta osaamisesta ja yksintreenistä viikoittain, ja erikseen kirjoittaa kimppatreeneistä? Katsotaan, innostunko ja tuntuuko kivalta!

Toukokuu on muutenkin toivoa täynnä! Välilevytyrä on nyt alkanut viimeinkin ihan selvästi paranemaan. Pystyn jo kävelemään aika pitkiäkin lenkkejä ja treenailemaan tokoa ja jälkeä aika täysipainoisesti. Lähinnä vain juokseminen ja autossa istuminen tuntuvat vielä tosi ikäviltä, ja kaikkia asentoja täytyy tietysti ajatuksella miettiä. Olen jopa jo päässyt ruokapöydän viereen syömään, vaikka istuminen ei kyllä edelleenkään tunnu hyvältä. Nyt täytyy olla tosi tosi varovainen sen kanssa, eikä saa lähteä hölmöilemään kuin lehmä kesälaitumella, vaikka kovin tekisi mieli päästä jo tekemään sitä ja tätä. Nyt tärkeintä olisi saada halvaantumisen aikana menetetyt lihakset takaisin, aivan pikku hiljaa, mutta erittäin säännöllisesti ja nousujohteisesti treenaamalla. Onneksi tykkään pitkäjänteisistä projekteista!

Ilmoittauduin myös ensi kertaa puoleen vuoteen jonkin lajin kisoihin! Toko siis tietysti kyseessä. Vaikea sanoa, kuinka koekuntoon ehditään ja miten saadaan suoritus kasaan. Koko talvenahan ei olla treenattu lainkaan mitään kokeenomaista eikä olla oltu yksissäkään ryhmätreeneissä. Itseksemme ollaan työstetty kaikkea pientä paljonkin. Jotenkin vain tuntui siltä, että haluan ryhtiä ja suunnitelmallisuutta kevään treeneihin, ja tulossa oleva koe sitä tuo varmasti mukanaan!

Kaiken kaikkiaan on sellainen olo, että kaikki on ihanaa -ja jos ei ole, tehdään siitä ihanaa. Kaipaan elämään nyt kaikkia hyviä, kivoja ja kauniita juttuja, paljon väriä ja uusia asioita! =)

Yty 3 vuotta!

2011-04-23T11:26:00.007+03:00

Ytyn 3-vuotis poseeraus!

23.4. juhlitaan taas synttäreitä, tällä kertaa IpaNapan, eli Ytyn. =) Ytyn ajatus kivan synttäripäivän vietosta on varmasti varsin aktiivinen, joten aloitimme heti aamulla reippaasti tokotreeneillä. Oma kenttäkin on jo sopivasti sulanut ihan käyttökuntoiseksi.

Kyllä sitä kaiken kaikkiaan täytynee jotain tehdä oikein näiden meidän koirien kasvatuksessa, kun niistä järjestään tulee näin kovin kivoja! :D

Olemme varovaisesti aloitelleet vähän "oikeampaa" treenaamista. Nyt takana on kahdet ryhmätreenit Turussa ja kahdet Yläneellä. Tokoa tietenkin, agilitysta ei tarvitse vielä nähdä edes unta. Paitsi nyt lumien sulamisen jälkeen olemme treenanneet muutaman kerran hyppytekniikkaa omalla kentällä ja sitä varmaan jatketaankin, vaikka toisaalta tuntuu hassulta kuluttaa aikaa agilityyn, kun ei ole mitään tietoa siitä, koska sen pariin voi kenties uudestaan palata kisamielessä -vai voiko. Tokokokeisiin houkuttelisi kovasti ilmoittautua, mutta seuraamisen juoksuosuus ei kyllä vielä itseltäni onnistu. Tosin eräs tuttu tokotuomari oli sitä mieltä, että selkeä rytminvaihdos voisi riittää, tai ainakaan vähennykset eivät olisi kovin suuret.

Lisäksi olemme jo aloittaneet kauden jäljestyspuuhat. Kaksi jälkeä on nyt takana, itse jäljestys on muistissa ihan kivasti ja keppimotivaatio erinomainen, mutta jäljen nosto on ihan hukassa. Tosin sitä kerettiinkin treenaamaan vasta alkuun viime syksynä. Esineruutukin ollaan jo ehditty tehdä, se sujui villillä raivolla ja nenänkäyttö oli aika olematonta. Esineet löytyivät kyllä ja tahto oli kova, joten eiköhän se taas tästä lähde käyntiin! =)

Kivaa ja aurinkoista treenikevättä blogin lukijoille, muistakaa nauttia yhdessä tekemisestä ja elämästä yleensäkin -mikään kun ei ole itsestäänselvää ja elämän edessä voi joutua nöyrtymään kuka vain.

Xena 13 v

2011-03-30T11:00:00.013+03:00

Virallinen 13-vuotis poseeraus 30.3.2011

...ja sitten mamma vähän innostuikin kameran kanssa: Xena edestä, Xena takaa, Xena istuu ja Xena makaa. Ilmakin oli niin ihana kuvailuun; eilen satoi 10 cm uutta, pehmeää ja puhdasta lunta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta! Viime vuonna Xenan synttärin aikaan iso osa lumesta oli jo sulanut pois. Sitä odotellessa!

Xenan synttäri kulkee tuttua hyväksi havaittua kaavaa: rentoa ulkoilua, namiruokaa, lahjaksi uusi piippa ja kokovartalohieronta ja illalla saunaan. Xenahan rakastaa saunomista ja odottaa jo koko saunan lämpeämisen ajan suihkuhuoneen ovella sisäänpääsyä. =)

* 3.4. Lisätty kuvia synttäripäivän vietosta muiden kuvien alle =)

Xenan terveiset blogin lukijoille; "mä mikään mummo ole!"

Viimeiseksi vielä yksi viime viikolla otettu kuva: Unikaverit =)

Synttäripäivän vietosta lisätyt kuvat:

Xenalle on kaikkein hauskinta ostaa lahjoja, koska se arvostaa niitä niin todella! Lahjan nähtyään se kyttää sitä koko päivän, kunnes saa avata sen. Avaaminen on kaikkein parasta, vielä kivempaa kuin lahjan sisällöllä leikkiminen. =)

Synttäri-illallinen: Kanafileetä, raejuustoa, riisiä, öljyä ja lehtisalaattia. =)

Paketeista paljastui tänä vuonna karvainen minkki, joka vinkuukin. Siitä on kivaa taistella!

Ja sitten se paras: tavallinen lateksipiippa. Niitä ei vaan voita mikään.

Sitten synttärisankari sai rentoutua kokovartalohieronnassa. =)

Saunaan ehdittiinkin vasta seuraavana päivänä, löylyt kelpasivat silloinkin hyvin.

Hemmoteltujako? Meidän koirat? Eeeeei kai suinkaan!

Kahdenkymmenen vuoden kisaura!

2011-03-17T23:13:00.017+02:00

Rosen kanssa kisaamassa 90-luvun alkupuolella

Tänään tuli täyteen tasan 20 vuotta ensimmäisestä virallisesta agilitystartistani.

17.3.1991 kisasin ensimmäistä kertaa. Kisakaverina oli cavalieri Rose, paikka oli Halikko, kisan tuomaroi Robert Wiedebaum ja tulos oli HYL. Monen startin kisapäivät olivat vielä kaukana tulevaisuudessa ja jokaiselle annettiin reilusti vain yksi yritys päivässä. Eikä niitä vuodessakaan kovin montaa tullut. Virallisia kisoja ei nimittäin suinkaan järjestetty satoja vuodessa, kuten nykyään.

Aloitin agilitytreenit 1989 Turun Seudun Kääpiökoirat ry. :n harjoituksissa Vätin vinttikoiraradalla. Ensimmäisissä treeneissäni avustin Rosen remmissä keinulle ennen kuin koulutusohjaaja saapui paikalle. Seuraavat treenikerrat työstettiin keinupelkoa pois.

Sittemmin ote vähän jämäköityi ja meidät valittiin kisoihin tähtäävään valmennusryhmään joka harjoitteli teollisuushallin yläkerrassa Kakolan vieressä. Samaan ryhmään valittiin mm. Satu Sirpiö ja Hanna Kaisa Haapanen.

Kun ensimmäisistä kisoista ei voinut kuin petrata, pakko oli ilmoittautua seuraaviinkin. Jo kuukautta myöhemmin kisasimmekin Lahdessa. Asfaltilla.

Ja sama toistui vielä seuraavanakin vuonna. Siinä välissä olimmekin sitten muuttaneet myös perheen maallisen omaisuuden Lahteen, joten kisamatka lyhentyi huomattavasti. Vuoden aikana olin kerännyt ahkerasti Lahden seudulla agilitysta kiinnostuneiden nimiä ylös, jotta saisimme oman seuran perustettua alueelle. Päijät-Hämeen Agility Urheilijat ry. saatiinkin perustettua vuonna 1992 ja siten myös edustamani seura vaihtui. Nimen keksi silloinen poikaystäväni kun mietimme seuralle sellaista nimeä, jonka lyhenne olisi napakka ja mieleenpainuva. P-Hau. Sitä sitten ehdotin perustavassa kokouksessa, jonka puheenjohtajana toimi Eeva-Riitta Posti. Eeva-Riitta oli kaavaillut nimeksi Lahden Agility-yhdistystä, mutta P-Hau voitti nimiäänestyksen selvällä enemmistöllä.

Ensimmäistä kertaa pääsin palkintopallille viisitoistavuotissyntymäpäivänäni. Kisat olivat 19.9.1992 Maarianhaminassa. Tulos oli kadehdittavasti vain 18 virhepistettä. Sillä saatiin hopeaa. Ongelmia kisoissa tuotti ainakin taukoruutu. Se oli sellainen neliönmallinen puukehikko, jossa koiran piti maata paikallaan viisi sekuntia. Rose ei olisi malttanut.

Agilityn alkuvuosina järjestettiin paljonkin tapahtumia, johon "kaikki" osallistuivat. Legendaarinen Happy Beach -agilityleiri, Agirotu-tapahtumat, Hailuodon juhannuskisat, Itä-Suomen kaupunkiottelut jne. Kisareissujen määrä kasvoi tasaisesti, mutta lähialueella ei päässyt kisaamaan. Lahdesta reissattiin Mikkeliin, Jyväskylään, Kirkkonummelle ja Turkuun. Ne olivat lähikisoja.

Happy Beach

Samalla tehtiin kovasti töitä lajin kehittämisen eteen. Aivan agilityn alkuvuosista lähtien laji on halunnut normaalin urheilustatuksen. Jos verrataan agilitya 1990-luvulla ja agilitya 2010-luvulla, ero on tietysti aivan huima. Mutta emme olisi siellä missä olemme tänään, jos sen ajan harrastajat eivät olisi tehneet hartiavoimin ja tosissaan töitä lajia kehittääkseen.

P-Hau oli alusta lähtien hyvin aktiivinen seura joka puhalsi yhteen hiileen. Hauskin vuotuinen tapahtuma oli P-Haun agilityleiri Siikaniemen leirikeskuksessa. Parhaiten leireiltä on jäänyt kuitenkin mieleen viisi herkullista ateriaa päivässä. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Treenielämä oli taistelua harjoittelupaikoista, mutta parempaan päin mentiin koko ajan. Takkulan maneesissa aloitettiin, vanhassa kasvihuoneessa jatkettiin. Sitten päästiin vanhaan kaarihalliin, väliaikaisesti jouduttiin ulkosalle Ahtialaan -ja voi sitä riemun päivää, kun saatiin lopulta oma pieni halli Hollolaan.

Itselläni oli koiramäärä tässä vaiheessa jo kasvanut. 1993 laumaan oli liittynyt toinen cavalier, Ronja. Ronja osoittautui syntymäkuuroksi, mutta kolmosluokkaan me senkin kanssa nousimme. 1998 sain borderterrieri Xenan ja äkkiä minulla olikin koira, joka oli huiman nopea ja pärjäsi kisoissa. Tosin itselläni uskallus lähteä raivolla mukaan vauhdin hurmaan kehittyi vasta vähitellen ja koiran tasolle pääseminen kesti kymmenisen vuotta. Viimeinen kisavuotemme 2007-2008 oli siis jo varsin onnistunut.

Rose, Ronja ja Xena

Xenan myötä edustamani seurakin vaihtui Borderterrierikerhoksi, josta myöhemmin Border Agility Team ry. perustettiin. Toki olen edelleen myös P-Haun jäsen. Siihen seuraan minulla on äiti-lapsi-suhde.

Xenasta ja sen urasta olen kirjoittanut blogiin jo aiemmin. Lyhyesti sanottuna Xena on ollut alter egoni, minulle juuri se täydellinen agilitykoira, jonka kanssa mikä vain olisi ollut mahdollista. Koira ei koskaan rajoittanut tavoitteisiin pyrkimistä. Minun kanssani Xena saavutti "vain" taviskisojen voittoja ja varjovalion tulokset, piirinmestaruuksia ja SM-kisojen seitsemännen tilan viimeisissä SM-kisoissaan. Jonkun muun kanssa se olisi varmasti voinut olla maailmanmestari. Minunkin kanssani se pääsi silti maailmanmatkaajaksi. Hollannissa asuessamme 2000-2001 kisasimme useammissa Euroopan maissa ja vielä 2006 palasimme Hollantiin kilpaillaksemme IMCA-kisoissa (avoimet MM-kisat). Yksi parhaista kisamuistoistani onkin se, kun onnistuimme tekemään kaksi puhdasta rataa tiukassa paikassa, joukkuekisassa ulkomailla.

Kisaamassa Belgiassa kesällä 2000

IMCA-kisat Hollannissa 2006

Xenan ura loppui vuonna 2008 eturistisiteen repeämään. Uusi pentu oli juuri tulossa taloon, mutta sen treenaaminen kisakuntoon vei tietysti aikaa, joten ensimmäistä kertaa kisaurani aloittamisen jälkeen minulla ei ollut kisakoiraa. Kelpie Yty aloitti kisaamaan alkuvuodesta 2010 ja juhannuksena Tuorlan kisoissa se nousi kolmosluokkaan.

Yty Tuorlan juhannuskisoissa 2010

Sen jälkeen harrastaminen on ollut yhtä tauon pitämistä. Toivoisin, että voisin lopettaa minihistoriikin iloisemmissa tunnelmissa, mutta tällä hetkellä mietityttää, voinko koskaan palata kisakentille. Vuoden piti olla tavoitteellinen. Meillä oli paikka Lahden alueen tehoryhmään ja Suoknuutin treeniryhmään. Pitkästä aikaa treenimahdollisuudet olisivat olleet hyvät ja into kova. Nyt on jo selvää ainakin se, että tämän vuoden tavoite eivät ole SM-kisat vaan liikuntakykyni vähittäinen parantaminen.

Retriitti

2011-02-13T10:31:00.012+02:00

Oletteko koskaan olleet kahta kuukautta tekemättä mitään? Kaksi kuukautta on noin kahdeksan viikkoa. Kahdeksan viikkoa on 56 päivää. 56 päivää on 1344 tuntia.

Minä olen.

No, eihän ihminen oikeasti voi olla tekemättä mitään. Minä olen kulkenut ympyrää pihalla. Heijannut itseäni jumppapallon päällä. Kulkenut ympyrää talossa. Heijannut itseäni jumppapallon päällä. Tehnyt pientä fysioterapiajumppaa kyynärsauvoilla. Heijannut itseäni jumppapallon päällä. Parhaiden päivien kohokohta on ollut varovainen n. 1 km kävely lähimetsässä. Ongelma on se, että missään asennossa ei voi olla kauaa, noin 20 min välein pitää päästä liikkeelle. Aluksi myös öisin, mutta nykyään riittää pari kertaa yössä, kunhan yö ei ole kovin pitkä. Mihinkään kovin pitkäjännitteiseen puuhaan ei siis ole voinut ryhtyä.

Silti olen saanut luettua Kamila Shamsien Poltetut varjot, Fred Vargasin Jalattomat, elottomat, Ilkka Remeksen Itäveren, Sofi Oksasen Puhdistuksen, Enrique Morielin Ajattoman kaupungin varjot, Guillermo del Toron & Chuck Hoganin Vitsauksen, Jaan Kaplinskin Saman joen, Mikko Rimmisen Nenäpäivän ja nyt on menossa Herta Müllerin Hengityskeinu.

Lisäksi olen lukenut ammattikirjallisuutta: Mech & Boitani 2006: Wolves: Behavior, Ecology and Conservation, Fuduccia 1999: The Origin and Evolution of Birds ja tietysti sain luettua loppuun jo aiemmin aloittamani kirjan: Ostrander, Giger & Lindblah-Toh: The Dog and its Genome. Yleistajuisista tiedekirjoista on uponnut Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen Muutamme ilmastoa ja koirankoulutusoppaista Susanna ja Juha Korrin Tavoitteena huippukoira.

Seuraavaksi voisi olla järkevää valita vieraskielistä kirjallisuutta. Ehkä uskaltaudun aloittamaan elämäni toisen hollanninkielisen romaanin. Kesällä luin ensimmäiseni ja olin itsestäni hurjan ylpeä. Kirja oli Anna Meijerinkin Vlucht uit het land van de vrijheid. Hollanninkielisiä kirjoja olisi ainakin valmiina omassa kirjahyllyssä riittämiin.

Useimpina päivinä olen treenannut myös kalsaritokoa, joko sisällä tai olotilan niin salliessa etupihalla. Iso osa tokotreenistä on keskittynyt pikkuruisiin asioihin. Sellaisiin, mitä ei tulisi hiottua terveenä. Tällä hetkellä intensiiviopetuksessa on metallin pidon tiiviys. Ytyhän osaa temppuna "pitää" sormeani kuin noutokapulaa. Teen ensin yhden toiston sormen kanssa ja palkkaan, kun tunnen koiran tiivistävän otetta. Sitten vaihdan metalliin ja kun ote on ok, vedän vastaan. Kun tiukentaa, palkkaan. Vanha rintamamiestalo on rakennettu päähormin ympärille, joten huoneet kiertävät sitä. Tästä saa hyvän vauhtitreenin, kun laittaa koiran kiertämään talon metalli suussa. Sitten ollaan tietysti treenattu sivulletulon suoruutta noutokapulan kanssa ja perusasennon pitoa luovutuksen jälkeen.

Kaukokäskyissä is-ma-is on aika hyvä. Istumaannousu on varma ja säpäkkä, mutta joskus saattaa liu'uttaa pyllyään ihan aavistuksen taaksepäin. Maahanmenon kanssa täytyy olla tarkkana, koska joskus saattaa heittäytyä niin voimalla maahan, että kyynärpäät tavallaan venyvät eteenpäin (hankala selittää). Nämä ovat meille kuitenkin ehkä helpoimmat vaihdot, koska eivät sisällä seisomista. Seisomisessa ongelma meillä on steppaaminen. Ihon alla on muurahaisia, kuten joku osuvasti sanoi.

sei-ma-sei on alkanut näyttää aika hyvältä pitkällisen jumppatreenin jälkeen, joka on pakottanut pitämään painon takajaloilla. Hissimaahanmeno alkaa olla puhdas pidemmältäkin matkalta. Silloin tällöin ongelmia tulee vielä sivuttaisliikkumisen kanssa tai paikallaan steppaamisen kanssa, etenkin jos viivästytän uutta käskyä.

is-sei-is on vielä tosi huono. Seisomaannoustessa steppaa ja istumaan mennessä pyöräyttää pyllyään. Pyllylle istuminenkaan ei ole vielä puhdas pitkältä matkalta, voi yrittää lintsata. Ytylle olisi paljon helpompi pitää ne etujalat paikallaan. :/ Vieläkin harmittaa, että vaihdoin tyyliä. Nyt olen yrittänyt ajaa läpi jumppatyyliä näihinkin vaihtoihin, saa nähdä onnistuuko.

Seuraamisessa on tehty paikan hakemista, saa tulla itsenäisesti seuraamaan ja palkkaan heti kun on hyvä. Yritin ottaa myös tehotreeniin kaikki käännökset (oikea, vasen, täyskäännös), mutta oma liikkumiseni on sellaista kanantaaperrusta, että siitä tuntuu olevan lähinnä haittaa. Nyt kun ovat luvanneet kovia pakkasia, niin ajattelin treenata sisällä askelsiirtymiä. Yty punkeaa niissä helposti, eli tarkoitus olisi hakea etäisyyttä.

Tunnariakin ollaan otettu aika usein. Tarkoitus on ollut saada muiden koskemia kapuloita treeniin. Yty on selvästi ollut vielä siinä vaiheessa, että on erotellut ihmisen hajua neitseellisten kapuloiden hajusta, eikä etsinyt minun hajuani muiden ihmisten hajun seasta. On ollut selvästi epävarmempi kosketeltujen kapuloiden kanssa, jäänyt nuuhkimaan vierasta pitkään tai jo oma suussa pysähtynyt haistelemaan vierastakin. Vain kerran on maistanut vierasta kapulaa, josta huomautin. Sen jälkeen Yty kävi muurahaisia nahan alla (anteeksi-anteeksi-anteeksi-anteeksi) läpi koko rivin ja toi oman. Tarkoitus on keskeyttää virheestä (tyyliin annetaan vain yksi yritys), mutten ehtinyt. Oli minusta sellainen ahaa-elämys, että palkkasinkin jopa.

Pihalla ollaan tehty aika suunnittelematonta hurlumhei-treeniä: luoksetulon stoppeja, jääviä, merkille lähetystä, noudon vauhtipalkkaamista ja mitähän vielä. Ruutua muutaman kerran; on ollut virhe treenata merkkiä nyt pienessä tilassa ruutua enemmän, sillä nyt Yty tarjoaisi taas mielellään ruudussa merkille menoa jollain kulmamerkillä.

Kun ollaan saatu kalsaritokoseuraa (Kalsaritokotiimin edustusasuksi päätettiin Nalle Puh-kalsarit, pinkit Reinot ja glitteripipo tupsulla; kiitos ideointiavusta Maija ja Katja!), ollaan keskitytty häiriötreeneihin. Suurkiitos etenkin Marikalle ja Johannalle, ettei minun tarvitse olla naapurustossa hullunmaineeni kanssa ihan yksin. Toisaalta ne oudot äänet iltahämärissä kuuluvat järjestelmällisesti meidän pihaltamme...

Häiriötreeniin on kuulunut ainakin perusasennon pitoa mitä oudoimman häiriön alla (mm. röhkiminen takana, ohijuoksu kiljuen, vinkulelut, kyynärsauvojen kera ympäri kävely, takana ryömiminen, edestä käskyttäminen) ja kaukokäskyjen treenaamista niin, että liikkuri laulaa koiran takana (Aika paha, muuten! Tai sitten Yty ei tykännyt liikkurin lauluäänestä.). Tehdessäni noutoa liikkurin avustuksella ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, Yty ampaisi epäröimättä kapulaa kohti liikkurin KÄSKY-huudosta. Olin ihan häkeltynyt ja sen jälkeen tätä KÄSKY-ennakoimattomuutta on taas vahvisteltu ahkerasti. Ja sitten kalsaritokotiimiläisiä on tietysti hyödynnetty tunnarikapuloiden läästimiseen.

Aika hienosti on pieni kelpie jaksanut aktivaatiorajoitteista elämää. Parempi puoliskoni on hoitanut peruslenkitystä, mutta onhan se paljon vähäisempää kuin oma urheilukoiran lihaskunnon ylläpitoon tähtäävä lenkitykseni. Kalsaritoko on tarjonnut aivoille aktiviteettia. Toiminnan vähäisyys näkyy lähinnä siinä, että Yty on ryhtynyt leikkimään sisällä itsekseen. Muuten ei ole mitään häiriökäyttäytymistä tai muuta vastaava ilmennyt. Saattaa olla, että aktivaatiorajoitteinen elämä syö enemmän itseäni. Tulevaisuus huolettaa ja miettii kaikenlaista. On ikävä itsenäistä liikkumista ja etenkin hengästymistä. Hassua. Wikipedian mukaan retriitti on vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä. Tämä on nyt minun retriittini, katsotaan mitä siitä syntyy.

Mamma selätetty!

2011-01-10T12:04:00.002+02:00

Taas taukoillaan, nyt välilevytyrän takia. Oman, onneksi ei koiran. Koko syksyn kipunoinut selkä petti kunnolla ja nyt EI aksata, joten blogikin jatkaa hiljaiseloaan. Jalkeilla voi hiippailla vain tovin aikaa kerrallaan. Ajoittain sietämättömän kivun lisäksi toinen jalka on puutunut ja pikkuisen halvaantunut. :/ Pahimmat oireet ovat aikaisemmin alkaneet helpottaa parissa viikossa, toivottavasti nytkin. Sitä odotellessa ei voi kuin rauhoittua kotielämään.

Toivottavasti kuntoutuisin pian sen verran, että pääsisin edes tokoilemaan ja kävelemään itse koirien kanssa. Agilitytreenejä täytyy perua varmaan ihan urakalla. Välilevytyrän hoidossa neuvotaan liikkumaan heti vain niin paljon, kun se on kivulta mahdollista ja tätä neuvoa olen aina yrittänyt parhaani mukaan noudattaa. Nytkin köpöttelen hitaasti lyhyitä matkoja useasti päivässä ja teen pientä fysioterapiajumppaa. Sitten kun taas saan itse sukatkin jalkaan, niin heti lähden uimahalliin.

Kalsaritokoa ollaan toki nytkin treenattu! Tästä sängyltä kun laittaa koiran peruuttamaan makuuhuoneen kynnyksen taakse, saa oikein hyvän paikan kaukojen treenaamiseen. =) Palkaksi lentää vinkulelu. Tänään tehtiin myös jo luoksetulon stoppeja kotipihalla.

Kiitos itseni ja etenkin Ytyn puolesta kaikille ihanille ystäville koirineen, jotka ovat käyneet meitä viihdyttämässä ja aktivoimassa täällä kotona. Avointen ovien päivät jatkuvat, tervetuloa vaan! =) Yty kaipaa kipeästi leikkikaveria ja sitä kalsaritokoseuraa.

Toko-tilannekatsaus ja uuden arjen opettelua

2011-01-01T16:06:00.005+02:00

Uusi arki ilman Myfkiä hakee uomiaan. Miten niin pieni koira voikin olla niin näkyvä ja kuuluva, ja miten suuren aukon se voikaan jättää jälkeensä? Talo on hiljainen, koirat eivät leiki sisällä. Ytyllä on paljon enemmän energiaa kuin aiemmin, kun päivittäinen oma juoksukaveri puuttuu. Myfkin kotoisaa äänimaailmaa on ikävä: kun tulemme kotiin, puuttuu "ur-rur-rur-rur-rur-rur" -hyvänolon kehrääminen. Kun illalla käymme nukkumaan, kukaan ei myllää sängyllä tai kopassa "uRF, uRF, rRF". Kun huudan koirat PIIIMÄLLEE, kukaan ei ryntää laulaen keittiöön: "uuu-ulluulluuu.." Lenkeillä on hiljaista, kun Myfki ei vaani, syöksy, taklaa ja pure Ytyä kintereisiin -eikä hypi lumessa innosta haukkuen. Etutassujen monipuolisen käytön Myfki ehti osittain opettaa Ytyllekin. Myfki työsti esineitä ja kosketteli ihmisiä ja toisia koiria etutassuillaan aivan kuin olisi käyttänyt käsiä. Toivoimme niin kovin, että olisimme ehtineet saada shelttilapsen laumaamme niin, että Myfki olisi ehtinyt välittää laumamme koirakulttuuria hassuine tapoineen sillekin. Lisäksi Myfki rakasti pentuja ja olisi ottanut tulokkaan avosylin vastaan. Ikävä on jopa nimen Myfki käyttämistä: se on ollut mielestäni kaunein koiran nimi koskaan.

Ytyn kanssa on toki täytynyt jatkaa touhuamista ja treenailua surunkin keskellä. Oma liikkumiseni on mennyt kuitenkin nyt niin huonoksi, että agilitya en ole päässyt enää treenaamaan. Sen sijaan tokoiltu ollaan aktiivisesti itseksemme ja ilokseni ollaan saatu myös treeniseuraa kelpie-porukasta lämpimässä sisähallissa. =) Agilityn tiimoiltakin päästiin kerran tekemään kontakti-keppitreeniä ATT:n hallille. Leikkikavereitakin Ytylle on järjestynyt mukavan usein nyt loman aikana, joten luulen kelpien olevan kaiken kaikkiaan varsin tyytyväinen elämäänsä kuitenkin.

----***----

Varsinaisesti blogipostin aiheeksi ajattelin tilannekatsausta tokosta. Kävimme toissapäivänä tekemässä kokeenomaisen VOI-treenin epiksissä, jotta saisimme eväitä alkavan vuoden treenisuunnitelman tekoon. Epikset tuomaroi virallinen toko-tuomari (T. Sere), joten saimme todenmukaista palautetta tämänhetkisestä osaamisestamme. Pisteitä kertyi 276, eli kyllä ykköstuloksen verran, mutta petrattavaakin jäi runsaasti.

Koe oli hallissa, jossa Yty ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Tulimme paikalle, kun alempien luokkien koe oli jo käynnissä, ja hallissa oli tietysti hiirenhiljaista. En onnistunut saamaan Ytyn viretilaa ihan optimaaliseksi tuolla, sitä selvästi hieman arvelutti moinen hissuttelu uudessa paikassa. Työsti kuitenkin tunnetilaansa hienosti ja teki kaiken mitä pyydettiin, ja aika säpäkästikin vielä. Pienistä merkeistä kuitenkin näki, ettei koira ollut ihan oma itsensä ja siksi yleisfiilis kokeesta ei ollut paras mahdollinen.

Paikalla makaaminen 9 Ohjaajan virhe: vastasin valmis varmistamatta koiran asentoa vierelläni, olikin siirtynyt aavistuksen vinoon tuomarin puhuessa. Seurauksena hieman vino makuuasento.

Seuraaminen taluttimetta 9 Olisin kaivannut intensiivisyyttä. Paikka oli aika hyvä, ei painanut, ei juuri auennut. Yksi oikealle käännös oli tosi huono, aukesi vähän ja edisti 15 cm, huomautin ja tätä tuomari ei huomioinut arvostelussaan. Askeleissa taakse olin kaatua, kun oikea jalkani ei varaa kunnolla, aiheutti koiralle levottoman peräosan ja hännänheilutusta.

Istuminen seuraamisen yhteydessä 9 No itse asiassa tämä olis ollut oikeasti nolla, kun kiekaisin käskyn ekalla kerralla tosi oudolla äänellä eikä koira istunut lainkaan. Jäävien erottelu on aiemmin tuntunut tosi vahvalta, joten katsotaan -jotenkin en usko, että on iso ongelma. Uusin ja heti teki hyvin. En tiedä, mistä pisteen vähennys.

Luoksetulo 9 Tästä olin ylpeä: kunnon etutassujarrutus ja painonsiirto taakse on ollut varmaan vuoden työstettävänä ja nyt näytti tosi hyvältä. :) Myös maahanmeno tosi hyvä, samoin sivulletulo. Kunnon syöksylaukka joka välissä, jee! Olin niin innoissani hyvästä stopista, etten muistanut odottaa tuomarin lupaa kutsua koira eteenpäin. :( Heti kyllä tajusin mokan ja maahanmenon jälkeen muistin odottaa.

Ruutu 8 Tässä helpotin koiraa virittämällä kunnolla "missä ruutu"? Itse liike oli loistava. Vauhdilla ruutuun, käskystä stoppi ja maahan, imaisi kunnolla jalkaan kiinni seuraamaan kutsuttaessa. Perusasento jäi tekemättä, kun pylly jäikin vähän ylös maasta, enkä sitä edes itse huomannut, tästä -2p.

Hyppynouto 9 Muuten hyvä, mutta perusasento jäi vähän vinoksi. Hitsi, kun tää "vanha" ongelma palaa, vaikka sitä viime kesänä työstettiin kunnolla ja luulin jo päässeeni siitä. Jostain syystä siis noutokapula suussa ei uskalla pyöräyttää pyllyään kunnolla perusasentoon.

Metallinouto 9 Tästä tuli kyllä liikaa pisteitä, kun lähti noutoon laukalla, mutta palautti reippaalla ravilla. Ote oli jotenkin tosi löysä, metalli vaan kalisi hampaita vasten koiran kulkiessa. On tehnyt tosi vähän vieraalla metallilla, olisiko ollut vähän epävarma? Nyt perusasento oli kuitenkin suora.

Tunnistusnouto 8,5 Meni sopivalla vauhdilla, poimi heti oman mutta sitten haistoikin vielä viereistä oma suussa ja työnsi sitä nenällä. Paluu samalla vauhdilla kuin meno ja perusasento suora.

Kauko-ohjaus 7,5 (is-sei-ma-sei-is-ma) Toinen asennonvaihto eli is-sei vaati kaksi käskyä. Ensimmäisessä sekoilin jotain kummallista itse. Sei-is vaihdossa käytin väärää käskyä ja koiran paikka siirtyi eteenpäin. Miksi mokailen aina tokossa itse, vaikka koira osaisi tehdä oikein???

Kokonaisvaikutus 9 Koira haukahti suoritusten välillä kahdesti, kun innostin sitä vähän liikaa nostaakseni virettä. Tästä olisi kai oikeasti lähtenyt pisteitä paljonkin enemmän??? Mutta tätä muistanen varoa oikeassa kokeessa. Vai muistanko? :/

Tämän vuoden yksityiskohtaista treenisuunnitelmaa en nyt samalla istumalla ala laatimaan, mutta huomioon tulee ottaa ainakin A) ohjaajan oman toiminnan huolellinen miettiminen kokeessa + sääntömuutoksiin tutustuminen B) lisää kokeenomaisia treenejä alle ja palkattomuutta C) uusia treenipaikkoja ja "ensikertatreeniä" lisää esim. ruudun etsimisestä uusissa paikoissa D) tiukkaa ääntelyn kurissapitoa E) tunnaria kapuloilla, joita muut ovat kosketelleet F) paikalla istumista tehty liian vähän ryhmässä, koira epävarma asennosta G) ohjattu nouto ei ole kisavalmis H) kaukoissa on parannettavaa, mutta sehän olikin tämän talven päätreeniteema I) ohjaajan askelluksesta rutiinia seuraamisessa, joudun vieläkin ihan liikaa tietoisesti miettimään ja teen virheitä.

----***----

No, mitä Xenalle sitten kuuluu? Xenan vuoden paras päivä on jouluaatto. Se rrrrakastaa lahjojen avaamista: jouluviikolla se käy kymmeniä kertoja päivässä piippaamassa sen kaapin edessä, minne paketoidut lahjat on piilotettu. Aattona, kun lahjat ovat joulukuusen alla tilanne näyttää tältä eikä koira poistu vartiointipaikaltaan kuin pakolla:

Ja kun lahjojen avaamisen aika tulee, pukin pikku apulainen avaa tehokkaasti niin omat, kuin (valitettavasti) myös muiden paketit:

Videolta kuuluva epäselvä puhe kuuluu näin: "Mä en oikeesti saa sitä pois siltä... ...Merry Christmas..."

Myfki 12.9.1999 - 12.12.2010

2010-12-13T17:52:00.020+02:00

Myfki on poissa. Jäljellä on suuri tyhjyys, ikävä ja suru. Myfki oli elämämme ilo: aina niin eloisa, tulinen, äänekäs, leikkisä -salamana mukana missä tahansa touhussa. Perheemme arki hiljenee nyt sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti. Muistan, kun mietimme Roopen kanssa Myfkin ollessa nuori, että millainen mummokoira tuosta hulivilistä tuleekaan -mutta samanlaisena sähikäisenä se säilyi loppuun asti. Emme olisi arvanneet, mitä viikonloppu tuo tullessaan kun Yty ja Myfki leikkivät hippaa lumisessa metsässä perjantaina. Myfki lähti kuten elikin: kesken vauhdikkaan leikin tiimellyksen, kesken iloisen elämän.

Syvästi kaipaamaan jäävät lisäksemme Xena ja Yty. Myfki oli molempien paras kaveri, promoottori joka sai juoksemaan ja jaksoi pyytää leikkimään.

Jaakot (24) ja ATT:n kisat 5.12.2010: Onnistumisia!

2010-12-09T19:50:00.008+02:00

Loppuvuoden kiireiden keskellä en ole ehtinyt blogiakaan päivittämään. Enkä oikeastaan ehtisi nytkään. :D Kovin paljoa päivitettävää ei ole, koska sairastin tässä välissä keuhkokuumeen, ja tekeminen ja treenaaminen jäivät ymmärrettävästi vähiin. Rästiin jääneet treeni- ja kisauutiset ovat kuitenkin mukavia: viime viikon Jaakon ryhmätreenissä saimme ensimmäistä kertaa kisamittaisen radan nollalla läpi ensiyrittämällä!

Otin lähdössä koiran vastaan putken 2 lopusta. Kolmoselle saksalainen, nelonen viskileikkauksella. Ehdin siten liiankin hyvin vastaanottamaan kutoselle ja Yty otti hieman liiankin tiukan käännöksen, jolloin tuli hyvin jyrkästi esteelle nro 7. Este 9 valssilla, kympille lähetys jenkkikäännökseen ja liikkuminen pussin editse persjättöön. Esteelle 13 vähän vekkiä ja siirtyminen putken oikealle puolelle flipillä (toimi muuten kuin unelma!). Hypylle 15 lyhyen hypyn käsky ja liike rohkeasti kohti pussia ajoissa. Sillä ehdin hyvin tilanteeseen hypylle 17. Hypylle 18 tein jaakotuksen, joka herätti hyvin koiran huomion ja blokkasi pois putkiansan. 19 hypylle annoin lähestyä hyvin vinosta linjasta, jolloin takaakierto esteelle 20 tuli loogiseksi. Esteeltä 20 kepeille saksalaisella.

15-21 kuviota hinkattiin sitten useilla erilaisilla ohjausvaihtoehtokokeiluilla, ja nekin kaikki onnistuivat! Käsittämätön treeni-ilta, hahaa!

Viime viikonloppuna otimme kolme starttia ATT:n kisoissa. Eka rata oli tosi haastava ja sain loistavan asenteen päälle rataa varten, parhaan asenteen Ytyn kisoissa tähän mennessä. Vaan mitä kävikään? Hyllytin toisella esteellä!!! :D JA aivan ensimmäistä kertaa Ytyn kanssa kisatessa -rehellisesti v***tti radan jälkeen. Tästä vasta ymmärsin, että mulla on ollut Ytyn kanssa ihan leikkifiilis radalla ja huoleton hälläväliä-asenne aiemmin tällä kaudella. Kyllä nimittäin Xenan kanssa kisatessa v***tti epäonnistumisen jälkeen useinkin. :D Ehkä nyt yritän jatkossakin keskittyä asenteen työstämiseen Ytynkin kanssa, koska ryhdistäytyminen tuotti tulosta: Molemmilta seuraavilta radoilta otettiin nolla! :) Tuplanolla siis plakkarissa!

Ai niin, ja loppuun vielä ne ihan parhaat uutiset: kelpieiden rotuunoton sallimista puollettiin valtavalla enemmistöllä rotuyhdistyksen syyskokouksessa!!! Hip-hip-hurraa!

Treenikisat (ATT)

2010-11-18T13:52:00.003+02:00

Keskiviikkona käytiin ATT:n epiksissä. Tarkoituksena oli palkata lähdössä pysyminen ja joku kontakti. Lisäksi "toivoin" että saisin esiin muutaman kerran treeneissä esiin tulleen varaslähdön kontaktilta ja pääsisin huomauttamaan kisanomaisessa tilanteessa.

Saimmekin harvinaisen onnistuneen treenikisan, palkkaus lähdössä pysymisestä, ok (mutta sikahidas) A ilman palkkaa, palkkaus keinulla ja lopuksi vielä se varaslähtökin tuli esiin puomin alastulolla. Huomautin, palautin ja kehuin -mutta namia ei tällä ansaittu. ;) Ohjauksellisestikin rata sujui aika kivasti, mitä nyt pitkä kaarros kolmoshypyn jälkeen kun käännösohjaus oli auttamattomasti myöhässä. Olisin halunnut tehdä tuohon jaakotuksen, mutta Yty ei reagoi suorilla hypyillä tehtäviin jaakotuksiin toivotusti vaan voi kääntyä väärään suuntaan. Nämä täytyy nyt muistaa ottaa treenin alle tässä talven mittaan.

Jaakot (23) ja tehoryhmä (4): Anjan treenit

2010-11-16T01:07:00.008+02:00

Keskiviikkona treenattiin Jaakon opissa historian lyhyimmät treenit. Voi sanoa, ettemme päässeet koko treeniaikanamme TOISTA estettä pidemmälle. Tarkoitus oli ottaa koira vastaan esteellä nro 3, kauimman siivekkeen kohdalla -ja ohjata japanilaisella kolmosen yli, sitten saksalaisella neloselta vitoselle. No, jos lähdin tekemään japanilaista ennen kuin koira hyppäsi esteen numero kaksi, seurauksena oli aina putkeen syöksyminen. Jos lähdin tekemään japanilaista hetkeäkään myöhemmin, koira juoksi kolmoshypyn ohi kääntymättä suorittamaan sitä. Ihan lopputreenistä pääsin jatkamaan pikkuisen rataa eteenpäin: kepeille leijeröimällä putken takaa, hyppy 8 sylkkärillä, putkijarrutus putkelle 9, kymppihypylle takaakierto numeron puolelta ja valssilla vastaanotto, vähän haltuunottoa ettei lähde kepeille muurille viedessä -ja mukava vauhtilopetus.

Lauantaina meillä oli Lahden Tehoryhmän treenit. Vetäjänä toimi tällä kertaa Anja. Ohessa pikkuinen videokooste treenin onnistuneista ja -heh- erityisen epäonnistuneista ohjauksista. ;) Kivaa oli!

Australiankelpieiden kantakirja tulee avata!

2010-11-06T19:43:00.011+02:00

Australiankelpieiden kantakirjaa on esitetty avattavaksi Suomessa. Tämä tarkoittaisi sitä, että rotuunotosta tulisi mahdollista, mikäli rotuunotettavaksi esitetty koira täyttäisi tietyt kriteerit, joista vielä ei ole yksityiskohtaisesti keskusteltu. Todennäköisesti tämä tulisi pitämään sisällään näytön paimennusominaisuuksista ja ulkomuototuomarin lausunnon siitä, että koiran tunnistaa rodun edustajaksi. Kantakirjan avaamisen taustalla on kelpieiden jakautuminen kahteen eri kantakirjojen osittain toisistaan eristämään lijaan: pitkälti ulkomuoto-ominaisuuksien perusteella jalostettuun (nk. australiankelpie) ja paimennusominaisuuksien perusteella jalostettuun (nk. working kelpie). Historia näillä linjoilla on kuitenkin yhteinen ja valitettava eriytyminen on tapahtunut eturistiriitojen takia rodun kotimaassa.

Australiassa paimentavat työkoirat on rekisteröity paimenkoirarekisteriin (Australian Working Kelpie Counsil) ja näyttelylinjaiset koirat sikäläisen kennelliiton (Australian National Kennel Counsil) rekisteriin. Halutessaan työkoirien kasvattajilla on ollut kuitenkin oikeus myös tuplarekisteröidä koiransa, eli Australiassa kelpie on selvästi yksi rotu. Kuitenkin vain harvat kasvattajat ovat näin toimineet.

Kelpie on lukumäärällisesti erittäin pieni rotu ja lisäksi populaation rakenne on pirstaloitunut. Valtaosa koirista elää Australian mantereella ja Euroopassa rotu on harvalukuinen ja sen esiintyminen on painottunut tiettyihin maihin. Suuret etäisyydet ja kustannukset vähentävät geenivirtaa rodun maantieteellisten osapopulaatioiden välillä. Suurin osa populaation edustajista on working kelpieitä, joten australiankelpien asema on geneettisesti paimenlinjaista vaarantuneempi. Pienessä populaatiossa jako kahteen erilliseen jalostuslinjaan on rodun tulevaisuutta ajatellen erittäin valitettava asia.

Mikäli rotukirja olisi Suomessa avoin, se sallisi rodun pitkän tähtäimen elinvoimaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeän geenivirran näiden osittain eristettyjen populaatioiden välillä. Joissain Euroopan maissa, kuten Ranskassa, rotukirja on avoin ja working kelpieiden rotuunotto on mahdollista. Nämä, muualla rotuunotetut koirat ja aiemmin Australiassa kaksoisrekisteröidyt koirat tuovat jo nyt arvokasta lisää Euroopan australiankelpiepopulaatioon. Toisissa maissa, kuten Ruotsissa ja Norjassa, australiankelpiet ja working kelpiet rekisteröidään eri rotuina, eikä niiden risteyttäminen ole mahdollista. Tämän järjestelyn kautta paimenlinjaiset koirat pääsevät kuitenkin osallistumaan kennelliittojen koordinoimaan toimintaan, kuten agility-kilpailuihin ja tottelevaisuuskokeisiin. Suomessa ne working kelpiet, jotka on rekisteröity “ainoastaan” paimenkoirayhdistykseen, ovat Suomen Kennelliiton silmissä sekarotuisia. Kuitenkin meilläkin on Suomen Kennelliiton australiankelpierekisterissä runsaasti taustaltaan joko täysin paimenlinjaisia working kelpieitä tai näiden kahden linjan risteytyksien tuloksena syntyneitä koiria –nämä working kelpiet vain on rekisteröity australiankelpieiksi jossain muualla kuin Suomessa.

Pienessä populaatiossa sisäsiitosta ei voi välttää, mutta sen kertymistä voi –ja kannattaa- hidastaa. Miksi sisäsiitos sitten on niin pahasta?

Luonnonvaraisissa populaatioissa tunnetaan valtaisa määrä erittäin hyvin tutkittuja esimerkkejä sisäsiitosdepressiosta (nisäkkäistä mm. kultaleijonatamariinit ja leijonat). Sisäsiitosdepressiolla tarkoitetaan sitä, kun eläimen hengissäsäilymiseen ja lisääntymismenestykseen liittyvät ominaisuudet heikkenevät. Sisäsiitos johtaa yleensä sisäsiitosdepressioon. Cronokrak & Roff (1999) totesivat laajassa, 157 populaatiota käsittävässä tutkimuksessaan, että 90% sisäsiittoisista populaatioista kärsi sisäsiitosdepressiosta. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että eläimet sairastavat enemmän eivätkä enää lisäänny normaalisti. Lisäksi luonnonpopulaatioissa sisäsiittoisuuden myötä yhdenmukaistuva perimä ei enää mahdollista eläinten sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin, esimerkiksi nyt käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen.

Ovatko kotieläinpopulaatiot sitten turvassa sisäsiitoksen vaikutuksilta? Tarvitseeko koira monimuotoista perimää kun se elää keskuslämmitetyssä talossamme?

Itse asiassa tarkoituksella sisäsiittoisiksi luodut laboratorio- ja kotieläinpopulaatiot ovat olleet ensimmäisiä opettajiamme sisäsiitoksen tuhoisista vaikutuksista. Frankel & Soulé (1981) havaitsivat meta-analyysissaan, että 80-95% koepopulaatioista, joiden lisäämisessä käytettiin vain veli-sisar –parituksia kuolivat pois vain kahdeksassa sukupolvessa. Sisäsiitosdepressio vaikuttaa siis samalla tavoin myös ihmisen vaikutuspiirissä eläviin lajeihin.

Myös hidas sukusiitos lisää populaation riskiä kuolla sukupuuttoon. Monesti kuulee väitettävän, etteivät koiranjalostuksessa käytetyt sukusiitosasteet (nk. “linjasiitos”) vaikuttaisi populaation elinkykyyn. Hidas sukusiitos mahdollistaakin sen, että luonnonvalinta (tai koirilla ihmisen harjoittama jalostusvalinta!) voi karsia pois geneettisesti epäkelpoja yksilöitä. Kuitenkin laboratoriokokeissa on osoitettu, että esimerkiksi 5 kuudesta kärpäspopulaatiosta kuoli sukupuuttoon 64 sukupolvessa, kun lisääntyvien eläinten määrä rajoitettiin vain viiteenkymmeneen yksilöön sukupolvessa (Reed & Bryant 2000). Sisäsiitosdepression vaikutukset siis vain kerääntyvät populaatioon hitaammin.

Muuttuviin ympäristöolosuhteisiin koira ei sen sijaan monimuotoista perimää tarvitse –mutta ihminen tarvitsee, jos haluaa jatkossakin muokata jalostettavia ominaisuuksia. Erilaisuus on siis rikkaus myös koiramaailmassa.

Suojelugenetiikka on tieteenala, joka käyttää genetiikkaa apuna lajien suojelussa. Geneettisesti uhanalaiseksi populaatio määritellään yleensä silloin, jos sen tehollinen koko (eli karkeasti yleistäen lisääntyvien eläinten määrä) on pienempi kuin 200 yksilöä (Frankham & Ballou 2002). Keskimääräinen efektiivinen populaatiokoko luonnonpopulaatioilla on noin 10% populaation laskennallisesta määrästä. Tämän määritelmän mukaan miltei jokainen koirarotu (joka on siis oma, itsenäinen lisääntymisyksikkönsä) tulee määritellä geneettisesti uhanalaiseksi populaatioksi. Australiankelpieitä rekisteröitiin viime vuonna Suomessa 67 kpl ja eri laskentakaavojen mukaan efektiivinen populaatiokoko on noin +- 20 yksilöä.

Osallistuin pari kuukautta sitten Canine Science Forum –konferenssiin Itävallassa, ja tapahtuman mielenkiintoisimman posterin esitteli ruotsalainen kelpieharrastaja ja agilitytuomari Mija Jansson. Hän selvittää väitöskirjaansa varten, korreloiko sisäsiitosprosentti positiivisesti koirien sairastuvuuden kanssa. Aineistonaan hänellä on vakuutusyhtiöiden tietokanta maksetuista eläinlääkärikäyntikorvauksista. Alustavien tulosten mukaan ilmiöt saattavat olla yhteydessä toisiinsa. Mikäli korrelaatio on todellinen, saamme vahvaa näyttöä sisäsiitosdepression vaikutuksesta koirarotujen terveyteen.

Australiankelpie on koirarotujenkin joukossa erittäin harvalukuinen ja lisäksi populaatio on pirstoutunut sekä maantieteellisesti että paimen- ja näyttelylinjajaon takia. Näin pienessä populaatiossa historiallisesti yhtenäisen rodun keinotekoinen jakaminen kahteen kantakirjojen eristämään populaatioon on sulaa hulluutta. Hoitakaamme uhanalaista populaatiotamme suojelugenetiikan oppien mukaan ja sallikaamme edes maltillinen geenivirta näiden populaatioiden välillä avaamalla Suomessakin mahdollisuus rotuunottoon.

Australiankelpieiden rotukirjan avaamista käsittelevä ehdotus otetaan käsittelyyn Suomen Border Colliet & Ausralian Kelpiet ry.:n syysvuosikokouksessa 27.11.2010. Jos olet yhdistyksen jäsen, tule äänestämään ehdotuksen puolesta -kuulut sitten kumman tahansa rodun harrastajiin.

ps. Bordercollieiden rotukirja on jo Suomessa avoin.

Kuva 1. Kaksi linjaa -yksi rotu: paimenlinjainen kelpie Kami

Kuva 2. Kaksi linjaa -yksi rotu: näyttelylinjainen kelpie Yty

Lähteet:

Cronokrak, P. & Roff, D. A. 1999: Inbreeding depression in the wild. - Heredity 83, 260-270.

Frankel, O. H. & Soulé, M. E. (toim.) 1981: Conservation and Evolution. Cambridge University Press, Cambridge, UK.

Frankham, R., Ballou, J. D. & Briscoe, D. A. 2002: Introduction to Conservation Genetics. Cambridge University Press, Cambridge, UK.

Reed, J. Z. & Bryant, E. H. 2000: Experimental test of minimum viable population size. -Anim. Conserv. 3, 7-14.

Jaakot (22)

2010-11-05T17:48:00.007+02:00

Luulin olevani tosi näppärä kun valmistauduin Jaakon keskiviikkotreeneihin: muutama ystävä Lahden suunnalta kävi treenaamassa Jaakon opissa tiistaina ja katselin videoita treenistä tiistai-iltana. Oletin, että rata olisi meillekin sama keskiviikkona, joten mielikuvaharjoittelin sen hyvin etukäteen ja mietin erilaisia ohjausvaihtoehtoja. No, sitten tietysti rata olikin vaihdettu -eikä ollenkaan parempaan suuntaan, Jaakko tuumasi. :D Koko illan aikana kukaan ei ollut päässyt rataa virheittä keppejä pidemmälle. Ei päästy mekään, ensi yrittämällä. Putken suuaukko oli nimittäin vajaan metrin päässä ammollaan juuri ennen keppien aloitusta, ja se veti pientä kelpietäkin vastustamattomasti puoleensa. Toisella kerralla vähän täpäkämpi ohjaus onnistui. :) Ohessa ihan pikkuinen videoklippi treenistä; lähinnä vain testailtiin videoiden käsittelyä, kun aiemmin ollaan törkätty ne tuubiin ihan "raakoina". :D

Extrana Jaakko piti meille pienen privaattioppitunnin valssin teoriasta, josta me jäätiin paitsi kun Yty oli juoksutauolla. :)

Valssia suunnitellessa pitäisi aina miettiä Jaakon mukaan läpi viisi näkökulmaa:

1. Tarvitseeko / voiko koiran tulokulmaa hypylle muuttaa ennen valssia?

2. Valssin aloitus yksi laukka-askel ennen hyppyä.

3. Valssin loppuunvienti mahdollisimman ajoissa (riippuu valssityypistä, koska voi olla valmis).

4. Ohjaajan pitää olla koiran liikkumislinjan tuolla puolen (toisinsanoen ei siis koiran tiellä, eikä myöskään estämässä suorinta tietä seuraavalle esteelle).

5. Ohjaajan oman liikkeen täytyy suuntautua kohti seuraavaa suoritusvuorossa olevaa estettä.

Me treenasimme valssia kahdenlaisella kuviolla: ensimmäinen oli tuo ratatreenipätkän lopussa oleva pitkä valssi, joka ohjaa koiran putkeen. Toinen oli takaakiertoon liittyvä valssi. Pitkässä valssissa saimme oivalluksen siitä, että joskus on parempi ohjata koiraa pidemmälle ennen kuin aloittaa valssin, ja sitten kääntyä terävämmin ja äkkinäisemmin ympäri. Tämä vähentää valssissa tarvetta peruuttamiseen, ja peruuttaessa koira valuu helposti selän taa, tai ainakin pitkälle kaarrokselle. Takaakiertovalssissa puolestaan tulee tarve muuttaa koiran tulokulmaa hypylle. Lisäksi pitää kiinnittää huomiota siihen, että oma liike kohdistuu seuraavalle esteelle, eikä sivuttaisaskelia saa ottaa. Koiran tieltä väistytään siis eteenpäin, EI sivulle päin.

Jaakot (21) ja Tsau:n kisat

2010-10-28T14:42:00.017+03:00

Kyllä ihminen on kipeänä kammottavaa seuraa. Keskiviikkoisin saa palkita aktiivisuutensa vahvoilla kipulääkkellä, jotta kykenee treenimään. Flunssan jälkitautina tullut kova yskä yhdistettynä viikkoon vällyjen välissä sai välilevynpullistuman taas kiukustumaan kunnolla. No, se ruikutuksesta -ristinsä kullakin. Onneksi on syysloma.

Eilen siis Jaakon treenit. 4-5 niistosokkari, ok. Eniten treenattiin sen jälkeen tulevaa pätkää 5-12. 6-7 väliin kokeilin ensin japanilaista, toimi ihan kivasti (olin juuri treenannut sitä kotikentälläkin). Toisena vaihtoehtona 6-7 väliin kokeilin persjättöä (huom, ei siis saksalaista, jota itse olin tähän ajatellut. Persjätössä ohjaavan käden vaihto jo ennen hyppyä 6). Tämäkin toimi, muttei tuntunut kovin turvalliselle. Hypylle 8 tein ensin sylivekin, mutta Yty kovin estehakuisena keskittyi aina pari ylimääräistä askelta kohti edessä olevaa putkenpäätä (ei mennyt sinne kuitenkaan). Paremmin toimi tavallinen ennakoiva valssi, yllätys kyllä. Olisin luullut, että Yty loiskaisisi taas suoran hypyn kohti hypyn takana olevaa putkea, mutta nyt kykenikin kääntymään hypyllä aika kivasti. Jaakon mielestä lähestymiskulma oli Ytylle edullinen hypylle 8, ei tullut aivan siivekettä nuollen, joten se mahdollisti kääntymisen. Hyppy 9 ensin viskileikkauksella (kun edellinen este sylivekillä), toimi hyvin. Ennakoivan valssihan veikin koiran suoraan hypylle 9, tällöin ehdin tehdä vekin ennen muuria ja ohjata 11-12 valssilla. Tämä ohjaus oli sujuvin. Muurilla tehty jaakotus sen sijaan sai koiran kääntymään liiankin tiukasti hypylle 11, jolloin linja hypylle 12 oli huonompi. 14-15 poispäinkäännöksellä, samoin 16-17.

Ennakoivista valsseistani Jaakko kommentoi nyt, että käännyn jopa liian aikaisin pois hypyltä. Rintamasuunta saa olla pidempään estettä kohti.

Viikonloppuna käytiin TSAU:lla kisaamassa kaksi starttia, tuloksena taas tuplahyllyt. Eipä tässä kisaamisessa paljon järkeä ole, kun ei itse kykene edes kengännauhojaan sitomaan. Onneksi kepo oli auttamassa. Flunssa oli pienempi murhe, vaikka ääni oli vielä ihan kadoksissa. Yllättävää kyllä, kisaaminen tuntui silti kivalta. Tykkään kovasti tuosta hiekka-alustasta ja Ytykin liikkuu sillä jotenkin varman oloisesti. Olispas kiva päästä treenailemaankin hiekalla. ;)

Ekalla radalla flyeri keinulla -kesken intensiivistä keinutreeniä kotikentällä(!) Yty on kisannut TSAU:lla kolmesti agilityradalla, jossa on ollut keinu ja joka kerran se on ottanut flyerin. Intensiivinen treeni kotikeinulla on varmaankin vain pahentanut ongelmaa, koska kotikeinu on tosi kevyt, mutta TSAU:n tosi painava. Tasapainotin saman tien kotikeinunkin painavammaksi, katsotaan auttaako. Flyeri johti myös hylkäykseen: olin ajatellut vekata koiran muurille, mutta kun se tulikin keinusta yli, en ehtinyt. Tällöin väärä hyppykulma vei suoraan väärään putken päähän. Onneksi koira ei edes huomannut hylkyä. :)

Toinen rata (hyppis) oli tosi kiva. Ihan eri tavalla haastava, kuin tuo agilityrata. Jos rata on mielikuvituksellinen, herään jotenkin itsekin ja olo on paljon skarpimpi radalle lähtiessä. No, lopputulos ei silti ollut kovin häävi: oltiin vähän eri raiteilla:

Mainitsin, että aloitin keinun tehotreenin nyt kun se valmistui kotikentälle. Tavoitteena oli saada kymmenen treenikertaa, ennen kuin talvi vie ulkotreenimahdollisuudet. Ne tulivatkin juuri täyteen ja toivottavasti ehdin jatkaakin muutaman kerran. Tavoitteena on ollut opettaa koiralle itsenäinen SUORA esteen aloitus ja itsenäinen SUORA esteen lopetus huolimatta ohjaajan sijainnista. Aloitus tuntuu olevan nyt tosi hyvissä kantimissa. Treenasin apukeppien kanssa, joita muutin vähitellen pienemmiksi ja matalammiksi (ensin pujottelukeppi, lopulta kukkakeppi). Nyt viimeisellä toistokerralla jätin apukepin jo kokonaan pois osassa toistoista ja Yty hakeutui silloinkin suoraan lähestymislinjaan. Toivottavasti tämä heijastuu myös puomin aloitukseen, sitä kun ei ole vielä kotikentällä.

Lopetus ei ole edennyt yhtä hyvin, mutta se onkin vanhan laiskuuden paikkaustreeniä. Lopetuksessa keinulla on kaksi apukeppiä, joiden välissä elmukelmu. Ei olla päästy tästä vielä eroon. Vasta nyt kun siirsin osan treenikerroista kontaktilaudalle, tuntuu, että jonkinlaista ahaa-elämystä on syntymässä. Kontaktilaudalla en tarvitse elmukelmuja enää, vaan tällä hetkellä Ytyllä on siellä pienenevät apukepit. Tavoittena on, että vaikka jäisin kauas sivulle / taakse, Yty lopettaisi kontaktin aina suoraan eteen. Olen ollut lepsu 2on2off -tavoitteessa ja hyväksynyt pientä vinotusta ohjaajan suuntaan, ja tänä syksynä se on kostautunut niin, että Yty on ehdottanut 2on2offia aivan kontaktin sivuunkin. Paitsi, että se näyttää rumalta, se luo mielestäni myös epävarmuutta oikeasta paikasta ja voi johtaa hidastumiseen kun kriteeri ei ole niin selvä kuin pitäisi.

Ytyn kanssa elämä ei ole aina aivan turvallista. Toissapäivänä sen raju rakkaus melkein mursi nenäni ja eilen lenkkeily huurteisessa syysmaisemassa huipentui mustan surman yllätyshyökkäykseen:

Kuva 1. Viatonta pussailua maisemakuvassa -hetki ennen katastrofia.

Kuva 2. Sekunti myöhemmin: musta surma on jo päässyt niskan päälle.

Kuva 3. Uhri selätetty ja naurukohtaus johti kammottavaan pussaushepuliin.

Kuva 4. Ounou, ei kai se enää käy päälle...? Huomatkaa ryvettynyt pipo tienpientareella.

Kuva 5. Tie oli märkä ja kurainen, ei siellä huvikseen olisi kierinyt.

Kuva 6. Höh, mitä mä nyt muka taas oon tehnyt???

Jaakot (20) -ja lisää taukoa...

2010-10-16T10:58:00.008+03:00

Kehonhallintatemppuilua

Kuinkahan pitkälle tätä listaa saa tänä vuonna jatkaa: helletauko, antidoping-tauko, juoksutauko, flunssatauko... Tänä viikonloppuna meillä piti olla kovasti odottamani Elinan treeniviikonloppu Lahden tehoryhmän puitteissa. Pikkuflunssan takia en olisi jättänyt väliin, mutta kun kuume huitelee 39 korvilla ei treeneistä tarvitse edes haaveilla.

Mun oma kaunis!

Viime viikonloppuna juoksutaukoa kävivät piristämässä Karo & Tuomas Shokin ja Kriisin kanssa. Päästiin treenaamaan yhdessä kotikentälle, lenkkeilemään ja testailemaan Roopen juuri valmiiksi saamaa keinua:

Kotikentällä on uusi este, KIITOS Roope! Testailemassa Karo & Kriisi. :)

Keskiviikkona päästiin jo Jaakon ryhmätreeneihin. Mulla oli ajatuksena, ettei tehdä kovin paljoa, kun viikonloppuna saadaan treenata kaksi päivää putkeen Elinan ohjauksessa. No, onneksi Jaakko sitten kuitenkin halusi, että testailtiin paria erilaista ohjaustapaa ja saatiin ihan kunnon treeni. Pääsimme harvinaisen pitkälle rataa eteenpäin -jopa kontaktiesteelle asti ja melkein kisaradan mittaisen pätkän. :D Huu, mitä edistystä. Ainakin viime kertaan nähden.

Alun tulin vastaanottamaan kakkosen ja kolmosen väliin, viidentenä suoritettavan esteen takasiivekkeen kohdalle. Tässä oli tärkeää, että koiraa kutsuttaessa rintamasuunta oli kolmoshypylle -silloin vauhti pysyi hyvin yllä eikä koira arponut putkeen menoa. Irrotus takaakiertona neloselle, lähti hyvin. Tällöin ehdin ajoissa persjättöön vitosen ja kutosen väliin. 6-7 ensin päällejuoksu+taaksetyöntö, myöhemmin myös pakkovalssi+sylkkäri. Kuvittelin, että veto putken kauempaan päähän olisi ihan peruskamaa ja helppo, mutta niin vain siinä jouduttiin eniten miettimään ohjausta. Lopulta sain sujuvasti ohi vain pyöristämällä lähestymiskulman seiskalle. Jopa vastakäännöksen kanssa syöksyi muuten putken lähempään päähän, niin hyvin lukitsi sen jo hypyn päällä. Kympille kuljetus putken ohi vastakädellä ei yllättävää kyllä tuottanut ongelmia lainkaan. Neljälletoista asti helppoa perusohjausta. Viidelletoista vienti onnistui tarkalla ajoituksella hyvin. Kun lähetin kuudeltatoista A:lle, jäin puomin kauemmalle puolelle, sieltä hyvä A:n kontakti ja helppo ohjaus putkeen.

Kaikki kuvat (c) Karo ja Tuomas (Kiitos!)

Jaakot (19) ja Tehoryhmä (2): Teemun treenit

2010-09-29T21:16:00.004+03:00

Nyt ne juoksut sitten ovat jo alkaneet, 5kk 2vko taas edellisistä. Viime keskiviikkona ehdittiin vielä Jaakon treeniin ja onneksemme Lahden Tehoryhmän treenejäkään ei viikonloppuna tarvinnut jättää väliin, kun saimme luvan treenata juoksupöksyt jalassa.

Jaakon treenit olivat kammottavaa räpellystä: emme päässeet radalla oikestaan neljättä estettä pidemmälle. Tämän vuoksi en jaksa edes piirtää ko. treenirataa. Kyseinen, minulle liian vaativa tehtävä oli seisoa aivan liikkumatta ainakin tietystä vinkkelistä suoraan suoritettavissa olevien kolmen esteen takana. Heh. Ajatus oli, että kolmannelle esteelle tehtävän sylivekki-jaakotuksen ensimmäinen liikesuunta olisi taaksepäin. Lisäksi muistutuksena viime kerrasta; sylivekin ohjaus koiran puolimmaisella kädellä saattaen, ilman toista kättä. Alun ongelmien lisäksi ehdimme katsoa pikkuisen erilaisten valssien ohjauksen ajoitusta. Niissähän olen kroonisesti myöhässä. Muistutuksena; liikesuunnan tulee olla jo kääntynyt siinä vaiheessa kun koira valmistautuu hyppäämään. Samaan teemaan tuli lisäselvennystä myös Tehoryhmän treeniviikonlopussa.

Treeniviikonlopun veti Teemu, ja pääsimme siis ratatreeniin sekä lauantaina että sunnuntaina. Ensimmäistä kertaa Ytyn treenihistoriassa yksityiskohtainen treeniblogin kirjoitus ohjatuista treeneistä täytyy jättää väliin, sillä Teemu kielsi käyttämiensä estekuvioiden edes osittaisenkin julkaisun internetissä. Agilityyn liittyvistä tekijänoikeuskysymyksistä olisi hyvä käydä avointa keskustelua Agilityliitossa ja ottaa selvää agilityyn verrattavissa olevien lajien käytännöistä. Oman käsitykseni mukaan etenemme kovin outoa polkua, jos estekuvioiden voidaan ajatella olevan sellainen hengentuotos, johon voidaan soveltaa käyttörajoituksia. Kuviteltaa, kuinka ongelmalliseksi vaikka kisaratojen suunnittelu tuomareilla kävisi, jos jatkuvasti täytyisi huolehtia siitä, kuka kyseistä estejärjestystä on aiemmin kenties käyttänyt: "Olet plagioinut minun radoistani nuo kolme estettä!" Kuvasimme myös videomateriaalia Ytyn treeneistä, mutta sekin jäänee nyt julkaisematta.

Itse treenistä tykkäsin kovasti, Teemu oli looginen ja tsemppaava koutsi, joka sai luotua hyvän keskittymisen mahdollistavan, rauhallisen tunnelman treenihetkeen. Lisäksi hän muisti huomioida myös koiran; jätti tilaa palkkaamiselle ja saattoi lähteä vahvistamaan jotain käytöstä, jossa huomasi olevan petrattavaa. Pitkältä radalta saimme molempina päivinä valita kaksi noin kymmenen esteen pätkää, johon keskityimme. Teemun treeni-ideologian mukaan saattaa olla kannattavampaa valita ohjaustekniikkarepertuaariinsa muutama vaihtoehto, joissa keskittyy kehittymään hyväksi. Jos yrittää masteroida liian monta ohjaustekniikkaa, useimmilla meistä ne jäävät huolimattomiksi.

Meidän ratapätkillemme valikoitui ohjaustekniikoista etenkin ennakoivia valsseja (joihin keskityimme toden teolla sunnuntain ajan ja saimme erittäin hyviä neuvoja) ja päällejuoksuja. Ytylle tuntui sopivan erittäin hyvin kahden käden valssiohjauksen vaihtaminen yhden käden ohjaukseen, käännökset tuntuivat heti muuttuvan tiukemmiksi. Lisäksi meille korostettiin, että ohjauksen on oltava valmis siinä vaiheessa, kun koira tulee valmistavaan laukka-askeleeseen, eli jo ennen ponnistusta. Valssitreenissä tuli myös ilmi, että jos Yty lähestyy hypättävää rimaa riman myötäisesti, se ei kykene matohyppyyn. Ei kokoa, ei käänny, vaan roiskaisee liikkeen myötäisesti yli. Ensimmäinen koutsi, joka oli kanssani samaa mieltä siitä, että meillä on ***kat käännökset. Ainakin tietyt käännökset. Viikonlopun videoiltakin näkee, että Yty kokoaa ja kääntyy kauniisti siivekkeen myötäisesti silloin, kun lähestyn hyppyä suoraan edestä ja tarkoituksena on kääntyä 180 astetta takaisin tulosuuntaan (tietysti sillä edellytyksellä, että ohjaus on ajoissa).

Muitakin opetusasioita täytyy ottaa työn alle, tässä lista:

1. Esteen lähestymiset riman myötäisesti sivulta; kokoaminen, kääntyminen, matohyppy

2. Opetuskeinon löytäminen sille, että Yty hakisi ponnistuspaikkansa hieman kauempana rimasta ja siivekkeestä takaakiertomaisissa ohjauksissa ja kohdan 1 lähestymisissä (esim. pujottelun sivukepit lähestymistä ohjaamaan)

3. Haltuunoton vahvistaminen edelleen systemaattisesti palkkaamalla + kohtitulon vauhti

4. Sivuttaisirtoaminen keinulla (ylipäätään itsenäinen ja nopea keinu)

5. Pujottelussa aloitus niin, että ohjaaja liikkuu pujottelun vastapuolella kohti aloitusta

Muita viikonlopun aikana treenattuja ohjaustekniikoita olivat ainakin sylivekki-jaakotus, persjättö ja niistosokkari; näistä persjättö ikuisesti ongelmallisin. Niistoon saatiin hyvä vinkki; käsi todella pitkälle eteen hypyn taakse vastaanottamaan koira, ei sivuttain kohti koiraa kun koira tulee takaakiertoon. Näin koira saadaan ohjattua oikeampaan ponnistuspaikkaan jotta käännös tulee helpommaksi.

Saatiin siis taas paljon mietittävää ja kovasti treeni-intoa vapaatreeniinkin. Tänä viikonloppuna tuli jopa niitä kaivattuja onnistumisen elämyksiä; neljästä pätkästä vain yhdessä oli "hakkaan päätäni seinään" -fiilis jonkun ohjauksen kohdalla. Selvää edistystä siis! :D

Ohjatut treenit alkavat! =)

2010-09-17T14:23:00.005+03:00

Harrastaminen tuntuu tällä hetkellä yhdeltä tauon pitämiseltä; heinäkuu oli taukoa helteen takia ja sen takia, että kisoja / ohjattuja treenejä ei järjestetä keskikesällä. Sitten tuli antidoping-tauko ja kohta alkaa juoksutauko. Missä välissä sitä ehtiikään edistymään???

Toivottavasti juoksut alkavat ajallaan eivätkä entisestään aikaistu, jotta ehdittäisiin edes muutamiin treeneihin ja kisoihin ennen sitä.

Antidoping-karenssilla harrastimme lähinnä lenkkeilyä ja kävimme mm. päivävaelluksella Kurjenrahkan kansallispuistossa ja kiersimme Pukkipalon reitin, nyt toista kertaa. Muitakin reittejä olisi ollut valittavana, mutta oli hauska katsoa Pukkipalon aarnimetsää paremman ajan kanssa, kun viime syksynä juoksimme kilpaa hämärtyvän illan kanssa, Roope vieläpä kipeän polvensa kanssa -juuri ennen leikkausta. Oikeassa metsässä kävellessä sielu lepää, kun taas Oripään puupeltoja samoillessa lähinnä vain masentuu nykyisen metsänhoidon tasosta ja monimuotoisen metsäluonnon katoamisesta.

Ohjattuihin treeneihin ollaan päästy kolmesti: 28.8. osallistuimme Huittisissa Elina Jänesniemen treenipäivään, 4.9. meillä oli Timo Rannikon valintakoetreeni Lahden alueen tehoryhmään ja 15.9. alkoivat Jaakko Suoknuutin vetämät ratatreenit Liedossa. Siinä edellisten välissä kävimme taituroimassa kaksi hylkyrataa ATT:n kisoissa 11.9.

Elina Jänesniemen treenipäivän järjesti Huittisten Seudun koirayhdistys, ja he huolivat onneksemme mukaan myös joitain seuran ulkopuolisia koirakoita. Yhteistyö Ytyn kanssa toimi jo pikkuisen paremmin kuin syksyn ekoissa ohjatuissa treeneissä kennelleirillä. Parannettavaa on silti vielä paljon ja ohjaamiseni ei Elinan mukaan ollut yhtä rentoa ja rohkeaa kuin aiemmin. (Aiemmin? :D) Ratapiirros ohessa.

Rannikon Timon treeneissä olin aivan ensimmäistä kertaa; oikein kiva ja tsemppaava koutsi hänkin. =) Ensin teimme rataa kisanomaisesti kaksi yritystä ja sitten treenasimme ohjausvaihtoehtoja. Eka kisanomainen rata oli hylky, kun koira painui putken sijasta muurille, mutta hylky oli niin sujuva, ettei koira sitä huomannut lainkaan. Muuten ensimmäinen rata oli virheetön. Toinen yritys oli yhtä rimantiputusta lukuunottamatta virheetön. Timo kommentoi, että teen kovin paljon ohjauksia, joissa koira jää selän taakse, ja vaikka ne periaatteessa toimivat, Yty hidastuu niissä. On siis varmaankin epävarma jatkosta kuitenkin. Ratapiirros tästäkin ohessa. Muistaakseni 29 koirakkoa haki tehoryhmään ja niistä valittiin 12. Iloksemme olimme valittujen joukossa! Jatkossa pääsemme siis treenaamaan kerran kuussa huippukoutsien ohjaukseen Lahteen. =)

Toinen vakitreeni meillä tulee tällä kaudella olemaan Suoknuutin Jaakon ratatreeniryhmä keskiviikkoisin. Ensimmäiset treenit olivat tällä viikolla ja taas rämmittiin pohjamudissa. Tällä kertaa murheenkryyniksi nousi poispäinkäännös ahtaassa tilassa (este nro 8, seinä oli parin metrin päässä). Koira halusi jo lähteä itsenäisesti lukemaan seuraavaa estettä eikä reagoinut käännökseen ennen estettä, koska sivuttaistilaa ohjaukselle ei juuri jäänyt. Tätä jäätiin sitten vahvistelemaan palkkaamalla koiraa poispäin esteestä. Lisäksi saatiin ajattelemisen aihetta ohjauksen rentoudesta (tai sen puutteesta) etenkin persjätöissä ja juteltiin paljon ohjauksien sitomisesta toisiinsa hyödyt vs. haitat. Ennakointia, eteenpäinliikkumista, rentoutta... kaikkea kaivataan edelleen vaan lisää. Miksi ei puupää opi ollenkaan, miksi motoriikka on niin surkeaa aina vaan???

29.8. minä ja Roope tuomaroimme ATT:n seuramestaruuskisat. ATT:lla on hauska erikoisuus mestaruuskisoissaan, nimittäin rölliluokka! Agilityharrastajien lajia tuntemattomat kepot ja ketyt, lapset tai vaikka kumminkaimat voivat osallistua kokeneen koiran kanssa helpolle radalle. Roope tuomaroi rölliluokan (ja avo-hyppiksen), ja se on kyllä hauska luokka seurata ihan katsomon puoleltakin. Itselläni oli arvosteltavana möllit ja avoimen luokan finaalirata.

Yty the opetuseläin on vieraillut koululla muutamaan otteeseen: 8.9. Yty osallistui koirien lihashuoltodemoihin. Jälkeenpäin käytiin Kokemäen kentällä treenaamassa nopeampaa keinun suoritusta pentukeinulla ja tokoiltiin rauhallisempiin liikkeisiin keskittyen. 13.9. aiheena oli kontaktien ja keppien opetustavat ja Yty pääsi viimein korkkaamaan koulun upouuden agilitykentän.

Tokotreenien suhteen olen yrittänyt pitää rotia yllä, koska yllättävän pian töiden jälkeen jäljellä on enää pimeyttä, eikä ulos pääse enää treenaamaan. Nyt täytyy yrittää hyödyntää nämä valoisat alkusyksyn illat. Samasta syystä olemme keskittyneet paljon tilaa vaativiin liikkeisiin: merkkiin, ruutuun, ohjattuun noutoon jne. Sitten myöhemmin sisäkauden tärkein treenitavoite tulee olemaan kaukokäskyjen hiominen kelvollisiksi.

Myfki 11 v

2010-09-12T11:52:00.003+03:00

Myfki syksynlapsi täyttää tänään 11 vuotta. =)

~~~

Waf on Myfkin iskulause

soittimesta puuttuu "pause"...

Leikkii, liikkuu, lirkuttaa

syöksyy, taklaa, sukeltaa

Raivokas on punapää

elää täyttä elämää

kotitilallansa

Hollanti on synnyinmaa

hiekkadyynit kasvattaa

Pohjanmeri aivopesi

Myfkin elementti: vesi!

Taakse jäivät vaahtopäät

mut' jatkuu leikit äänekkäät

uudessa kotimaassa

"Mitä mietit, mene jo

- Miksi lepoasento?!"

Älä vaan nyt siihen jää

kun mua vielä leikittää

Juokse, hypi, kiipeä

niin syntyy hyvä elämä

ikiliikkuja se on

~~~

Kennelleiri, treenikisat, jälkeä, tokoa, Bob Bailey ja antidoping-karenssi

2010-08-19T18:28:00.018+03:00

...niin, ja totaalinen nettikyllästys. En ole kirjoittanut blogia, en ole juuri lukenut teidän blogejanne, en ole vieraillut fb:ssa tai forumeilla.

Wienistä kotiuduttua on kuitenkin tullut puuhailtua kaikenlaista treenirintamalla. Jäljestetty ollaan kahdesti, ensin Marikan ja Ramon kanssa 700 askeleen jälki (3/4 kepistä löytyi ja tuotiin käteen) helpossa ja tasaisessa sammalmaastossa ja kennelleirillä 600 askeleen jälki niin vaativassa maastossa, että pidin ihmeenä sitä, etten joutunut itse keräämään namirasioita metsästä pois. Reitillä oli risukkoa, metsätien ylitys, niin jyrkkiä nousuja, että kädet joutui ottamaan avuksi kiivetessä, avokalliota ja parhaimmissa kohdissa vähän jäkälää kallion päällä. Kahdesti kadotti jäljen pieneksi hetkeksi, ensin avokalliolla ja sitten jyrkässä laskussa ja työinto vähän laski, mutta jäljen loppuun asti päästiin. Matkalta löytyi 4/5 kepistä, yksi jäi maastoon kun itse kiihdytin vauhtia juuri kun koira oli kepin päällä.

Agility-rintamalla käytiin Sastamalassa treenikisoissa ja tehtiin helppo möllirata kahdesti. Mopo keuli molemmilla kerroilla kun putkipyörityksissä ei kelpi pysynytkään aisoissa. Radalla mentiin putkeen kuusi kertaa, mutta se ei suinkaan riitä selittämään törttöilyitä. Pitäisihän nyt mölliradoista selvitä, mutta meille nekin ovat tällä hetkellä näemmä liian vaativia. Syyskauden ekat ohjatut treenit saimme Kelmi-Nallikallio -kennelleirillä, koutsina toimi Miia Anttila. Positiivista oli se, että meillä molemmilla oli tosi kivaa ja tuntui hyvältä treenata. Rata ei ollut turhan vaativa, onneksi, koska yhteistyö on nyt *krhm* hieman hakusessa. Kotikentällä ollaan treenattu vain pieniä juttuja, kuten keppien nopeutta ja hyppytekniikkaa, ja mietitty ratkaisua kammottaviin tipuaskel-sipsuttelukontakteihimme. Bob Baileyn seminaarin tauolla näistä tuli puhetta kivassa porukassa ja ajattelemisen aihetta aiheeseen antoivat Mäkelän Marko, Savikon Seppo, Hilskan Kaisa ja Virran Rauno. Katsotaan, saataisiinko aikaan jokin "varhaisen puuttumisen malli". En nimittäin ole kauheasti halunnut hinkata kontakteja, koska tuntuu siltä etteivät ne ainakaan paremmaksi muutu vain toistomäärää lisäämällä.

Tokoa ollaan treenattu joka päivä vähän, jos vain kotona olen ollut. Oili ja Pete kävivät yökylässä ja oli taas niin ihanaa päästä treenaamaan yhdessä, KIITOS taas kaikista kommenteista ja avusta, Oili! Tokokisoihin oli tarkoitus lähteä lauantaina, mutta Yty sai harvinaisen pahan ja äkisti oireilemaan alkaneen korvatulehduksen, joten nyt jäämmekin sairaslomalle ja antidoping-tauolle. Tauon pituus on vielä arvoitus, korvatippoja jatketaan ehkä parikin viikkoa ja sitten vielä 7 pvä karenssia päälle. Jos täytyy antaa kipulääkettä, karenssi pompsahtaakin heti jo neljään viikkoon. Olisin halunnut vielä tälle syksylle Ytylle VOI-kokeen, mutta nyt saattaa jäädä kevääseen, sillä tämä oli viimeinen lähialueella viikonloppuna järjestettävä kisa ulkokaudella. :(

Mukavaa treeniseuraa :)

En kai oikeasti tuijota koiraa seuruussa? :D Mutta katsokaa koiran pään asentoa!

Pari viimeistä päivää olen -taas kerran- käyttänyt kouluttautumiseen, eli kävin kuuntelemassa Bob Baileyn eläinkoulutusseminaarit Tampereella tiistaina ja keskiviikkona. Seminaarien viesti oli selvä -> kaikki ongelmat eläinten kouluttamisessa palautuvat perusasioiden hallitsemiseen. Pitää olla systemaattinen ja miettiä tarkkaan millaista käytöstä haluaa vahvistaa ja etenkin analysoida treenejään -millaista käytöstä tuli vahvistettua.

Meg

Yty

Loiskahduksesta ei voi erehtyä -sehän on Zip!

Canine Science Forum 2010

2010-08-01T13:19:00.027+03:00

Juhlasali ja konferenssin järjestelyistä vastannut porukka ryhmäkuvassa.

Hieno reissu, kerta kaikkiaan. Wien on upea kaupunki ja vuonna 1365 perustetun yliopiston päärakennus huokui entisajan akateemisuutta. Konferenssi pidettiin yliopiston juhlasalissa, jossa kelpasi kuunnella kaikki 84 puhetta koirien ja koiraeläinten tutkimuksen eri aloilta. Juhlasalin korkeaa kattoa koristivat taidemaalaukset ja kristallikruunu, puhujankoroke oli tummaa puuta oleva katos, jonka molemmille sivuille oli istutettu nykyajan merkiksi kuin huomaamatta samettiverhotut kolmimetriset projektorikankaat power point -esityksiä varten. Kolmipäiväisessä konferenssissa jäin kaipaamaan vain parempia istuintuoleja. Onneksi löysimme kuitenkin paikat juhlasalin sivusermin takaa, joten meillä oli monista muista poiketen käytössämme pöytätasoa muistiinpanojen tekemistä varten. Lounasta saattoi nauttia yliopiston kaarikäytävien rajaamalla kauniilla sisäpihalla ja puheiden jälkeen yliopisto tarjosi viiniä, jota nautiskellessa oli miellyttävää tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin ja lueskella postereita.

Wienin yliopiston komea päärakennus.

Wienin yliopiston kaarikäytävien reunustamaa sisäpihaa.

Yliopiston toiseen kerrokseen nouseva portaikko.

Konferenssissa esiteltyjen tutkimusten taso oli varsin kirjava, mutta täytyy muistaa, että joukossa oli myös alle gradutasoisia tutkimuksia esim. diplomitöitä, toki vähemmistönä, mutta kuitenkin. Monissa kognitiotieteen tutkimuksissa koiraharrastajaa ihmetytti se, että koiran uskomatonta hajuaistia ei oltu otettu huomioon koejärjestelyssä riittävän hyvin: Esim. 1.) Jos tutkittiin, ymmärtääkö koira ihmisen osoittavaa signaalia, oikeiden purkkien alle laitettiin ruokapalkkio. Joissain tutkimuksissa hajuaistin suuntaavaa vaikutusta oli yritetty estää hieromalla ruoan hajua toiseenkin purkkiin, mutta palkkiona käytetty ruoka oli silti vain toisessa. Esim 2.) Koiran spatiaalista ymmärryskykyä mittaavassa tutkimuksessa ympyränmuotoiseen, useita metrejä läpimitaltaan olevaan hiekka-astiaan piilotettiin ruokapala ja katsottiin, löytääkö koira sen nopeammin toisella etsimiskerralla. Hajulla tapahtuvan etsimisen estämiseksi koko hiekka-astia ruiskutettiin maksantuoksulla -mutta sitten tutkija kaivoi ruokapalan paljain käsin hiekkaan ja peitti sen. Jos koira kykenee täysin ongelmitta valitsemaan muutaman sekunnin ajan hajustetun tunnarikapulan, luulisi tutkijan hajunkin toimivan loistavana merkkinä ruokakätköstä vaikkei koira itse ruokapalaa haistaisikaan -ja itse olen varma, että koira haistaa senkin... :D

No, sitten siihen parempaan antiin. Parhaan puheen piti mielestäni Peter Savolainen: "DNA studies of the origins of dogs", mielenkiintoisin posteri oli Ytyn velipuolen omistajalla Mija Janssonilla: "Is there a correlation between conservation genetic status and health status in dog breeds?". Lisäksi ALEX-projektin fanina tykkäsin Brigid Weinzingerin tutkimuksesta model-rival -menetelmän käytöstä koirilla. Näitä oppimiseen liittyviä tutkimuksia oli yllättävän vähän siihen nähden, kuinka monenlaisissa tehtävissä koiria maailmalla käytetään. Toisen tähän teemaan liittyvän hyvän puheen piti Clare Browne tutkimuksestaan "Timing of reinforcement during dog training". Myös suomalaistutkijat olivat ehdottomasti parhaiden joukossa: Hannes Lohen ryhmässä työskentelevän Katriina Tiiran puheen aiheena oli "Clinical and genetic characterization of tail chasing in bullterriers" ja Alina Niskasen väikkärityöstään valmistaman posterin otsikko kuului "MCH data reveals high variation in Asian dogs and large founding wolf population". Kahdeksaankymmeneenneljään puheeseen sisältyi toki monia, monia muitakin hyviä, innostavia ja kiinnostavia tutkimuksia. Toivottavasti löydän aikaa referoida ainakin joitain mielenkiintoisimmista tutkimuksista!

Clever Dog Labin tutkijat demonstroivat touch screen -laitteen käyttöä bordercolliella. Tästä on videokin olemassa. :)

Kolmena päivänä 10-12h luentoja koira-alan tutkimuksesta. Eikä edes pitkästyttänyt.

Iltaisin lähdettiin ulos syömään vaihtelevalla kokoonpanolla; tutuiksi tulivat Wienin yliopiston Clever Dog Labin tutkijat ja opiskelijat, koirien kognitiotutkimusta tekevä ryhmä Unkarista, väikkäriopiskelijoita Ranskasta ja Uudesta-Seelannista, koirien aivotutkija Kanadasta, laumanvartijoiden käyttöä Alpeilla tutkiva sveitsiläismies, Moskovan katukoirien ekologiasta väikkäriään tekevä venäläismies, käyttäytymisbiologeja Hollannista jne. jne. Hauskoin tuttavuus tuli Ruotsista, kun yllättäen selvisi, että konferenssin mielenkiintoisimman posterin esitellyt väikkäriopiskelija on samalla Ytyn velipuolen omistaja. Hän oli lisännyt posterinsa reunaan kuvan itsestään koiransa kanssa, ja minä kuvan nähtyäni tuumasin, että onpa Ytyn näköinen kelpie. Kysyessä selvisi, että sama isä niillä onkin. Niin, ja tarkennukseksi sanottakoon, että kyseisellä uroksella on vain neljä pentuetta ja nekin eri maissa, eli mistään matadorista ei ole kysymys. Aika epätodennäköinen yhteensattuma! :D

Viimeisen konferenssipäivän jälkeen farewell party järjestettiin perinteisessä Itävaltalaisessa Heurigenissa nimeltään Mayer am Pfarrplatz "Beethoven house". Kyseessä on kaunis vanha 1600-luvun rakennus, jonka viiniköynnösten varjostamalla sisäpihalla vietimme tunnelmallisen illan tilan omista viineistä ja runsaasta puffetillallisesta nauttien. "Heurig" tarkoittaa tämänvuotista ja siten Heurigen tarjoaa nimenomaan uuden sadon viinejä. Ilta oli niin miellyttävä, että myöhästyimme viimeisestä kaupunkiin asti ajavasta raitiovaunusta ja jouduimme kävelemään öisen Wienin läpi vielä muutaman kilometrin matkan. Onneksi mukana oli paljon hauskoja ihmisiä ja kartta!

Heurigen Mayer am Pfarrplatz "Beethoven house".

Heurigenin sisäpiha ennen farewell partyn alkamista.

Ennen konferenssia lomailimme Wienissä muutaman päivän ja ehdimme katsella kaupungin nähtävyyksiä: vierailimme mm. luonnontieteellisessä museossa ja kansalliskirjastossa, näimme lipizzanhevosia espanjalaisella ratsastuskoululla, kävimme Wienin konserttitalolla klassisen musiikin konsertissa ja istuimme kahviloissa syömässä Sacherkakkua.

Lipizzanhevosia Espanjalaisen ratsastuskoulun tallipihalla.

Wienin luonnontieteellisen museon etuovella.

Archaeopteryxin fossiili.

Sukulaisia.

...ja jotain tuttua. :D Entisen kanahaukkatutkijan oli toki valokuvattava Wienin luonnontieteellisen museon kanahaukka.

Itävaltaan!

2010-07-22T21:18:00.002+03:00

Tänään Yty pääsi eläinfysioterapeutille hierontaan ja huomenna sillä alkaa viikon loma treeneistä. Itse pääsen kuuntelemaan koira-alan uusia tutkimuksia Itävaltaan Canine Science Forum -konferenssiin. =) Kyseessä on joka toinen vuosi järjestettävä poikkitieteellinen konferenssi, jossa on paikalla paljon oman alansa huippunimiä, mm. Hannes Lohen ryhmä Suomesta, Peter Savolainen, Adam Miklosi, Karen L. Overall jne. jne. Luvassa on koirien geenitutkimusta, koiraeläinten evoluutiota, koirien kognitiotutkimusta, koirien käytösongelmien tutkimusta ja paljon, paljon muuta.

Ota seuraavaksi mukaan pääkin hartioiden jatkoksi...

2010-07-21T23:20:00.002+03:00

...sanoi liikkuri kanssakilpailijalle tänään Rauman toko-kokeessa. Ihan just samaa olisi voinut sanoa meillekin, sillä kämmäsin ihan itse ja kirjaimellisesti korkeimman omakätisesti meidän voi-luokan tokokokeen.

Luulin, että liikkuri pyytää antamaan tunnarikapulan takaisin hajustamisen jälkeen, mutta se olisikin pitänyt luovuttaa oma-aloitteisesti. Olin pitänyt sitä jo joitain sekunteja yliaikaa, kun itse kysyin "saako jo antaa takaisin" ja liikkuri vastasi "olis jo pitänyt".... että näin. Yty suoritti sitten oman osuutensa mallikelpoisesti. Tuomari totesi, että olisi voinut nollata liikkeen oman törttöilyni takia, mutta antaa nyt armosta vitosen. Sinne siis meni 20 pistettä, ykköstuloksesta jäätiin 4 pistettä.

Eikä ollut edes ainoa juttu, mitä ohjaaja mokasi. :(

1. Paikalla makaaminen 9

Tosi kaunis paikallamakuu Tainan mukaan. Kerran oli rauhallisesti kääntänyt päätään sivulle, muuten oli katsonut tarkkaavaisesti eteenpäin. Tuomarin mukaan oli jäänyt aavistuksen vinoon makaamaan, itse en huomannut. Kaksi ihmistä kysyi paikallamakuun jälkeen, että mistä kummasta tuli pisteen vähennys, joten ei voinut olla iso vinotus.

2. Seuraaminen taluttimetta 9

Ei paha, mutta viime kokeen superfiilistä ei tullut. Yhdessä täyskäännöksessä aukesi ehkä 10cm. Hitaan teki hienosti, se hiukan jännitti kun sen treeni on jäänyt aika vähälle.

3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 10

Oikein kelpo suoritus, säpäkkä istuminen ja napakka asennossa pysyminen.

4. Luoksetulo 6

Jos Yty teki viime kokeessa elämänsä parhaan stopin, niin nyt se sitten teki huonoimman. Valui niin paljon, että osasuoritus kai nollaantui. Maahanmeno ihan hyvä, sivulletulo hyvä. Piti laukan koko ajan.

5. Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo (eli ruutu) 9,5

Ohjaaja kämmäsi tässäkin 0,5 p pois. Yty oli kuin ladattu ase valmiina syöksymään ruutuun, kun vastasin kovaäänisesti liikkurin "oletko valmis" -käskyyn "VALMIS"! Se aiheutti Ytyssä kyynärpäiden koukistamisen ja etunojan, josta tuli vähennys. Ruutuun sinkosi kunnon kiitolaukkaa, muistin antaa maahanmenokäskyn ajoissa, Ytyllä kaunis paikka ruudun keskellä. Pysyi hyvin asennossa kävelyn ajan, tuli kutsusta lujaa seuraamaan mutta olisi voinut "imaista kiinni" jalkaan kauniimmin. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen tähän liikkeeseen.

6. Noutaminen esteen yli hypäten 8

Itse liike ihan kamalan hyvä, mutta nyt sitten tuli esiin se ongelma, jota jo viime kokeessa pelkäsin: onnistuin opettamaan Ytylle, että liike loppuu irrotuskäskyyn, ja "kiitos" on palkkiosana. Eli loistavan hyppynoudon jälkeen nosti pyllyn ylös irrotuskäskyn jälkeen, ennen kuin liikkuri oli sanonut kiitos. Meno ja paluu vauhdikkaalla laukalla.

7. Metalliesineen noutaminen 8

Ihan sama kommentti kuin hyppynoudossa, paitsi nyt perusasentokin jäi vinoksi. Olin kuitenkin tosi iloinen siitä, että palautti metallinkin kunnon laukalla! :)

8. Tunnistusnouto 5

Tyhmäpää, tyhmäpää, tyhmäpää (kts. blogin aloitusteksti). :( Koira siis teki oman osuutensa tosi hyvin. Haisteli kolmea ennen omaa, joista yhtä tökkäsi vähän nenällä. Neljäs oli oma, poimi sen heti ja palautti iloisella laukalla. Vinotti taas perusasentoa.

9. Kauko-ohjaus 6,5

Eka istuminen korrekti tekniikka, mutta sitten taas ohjaaja kämmäsi ja käytti seisomaan nousuun väärää (vanhaa) käsimerkkiä. Koira otti hämmentyneenä oikein kunnon askeleen eteenpäin. Muut vaihdot ok.

10. Kokonaisvaikutus 10

"Oikein tosi kivasti töitä tekevä koira ja hyvää yhteistyötä".

Tulos 252 pistettä, eli kakkostulos ja lisäksi luokkavoitto.

Heinäkuun hellepuuhia

2010-07-15T16:38:00.006+03:00

Kesä on kivaa aikaa, kun voi tavata ystäviä paljon ja ajan kanssa. Kävimme Hollolassa viiden päivän reissulla, johon saimme mahtumaan treenikisat, koutsauspäivän, kolmet SM-mitalijuhlat ja kaiken kaikkiaan neljät illanistujaiset, viralliset aksakisat, rantalomapäivän ja kaikenlaista treenailua.

Ensimmäisenä vuorossa olivat treenikisat Pennalan hallilla viime torstaina. Vein ekalla radalla puomin taakse lelun etupalkaksi (Lidlin purressa rutiseva tyhjä limpparipullo, jota Yty rrrrrakastaa -herätti yleistä hilpeyttä, kun meillä on niin "pihit" palkat :D ) ja lopetin radan siis puomin jälkeen. Toinen kierros otettiin koko ratana, video ohessa. Iltaa jäätiin istumaan Oilille ja Petelle kisojen jälkeen, KIITOS taas kerran kivasta illasta!

Perjantaina treenailtiin tokoa, uitiin ja ilta juhlittiin Katjan ja Kokon SM-hopeaa! Yty ja Koko juoksivat itsensä ihan uuvuksiin pihamaalla ja Katjan Ytyn ikäinen Samu-poikakin auttoi koiranväsyttämisurakassa minkä ehti. Yty on kyllä oikea perhekoira, kun niin tykkää lapsista.

Lauantain koulutin Applefield's kennelleirillä. Oli mielenkiintoista nähdä pentutestaamiani koiria nyt nuorina aikuisina. Kentällä oli piinallinen helle, mutta yllättävän hyvin koirat jaksoivat. Tosi mukava päivä ja etenkin junnuohjaajien yritteliäisyys ja nopea omaksumiskyky tekivät vaikutuksen. Illalla syötiin Wessmaneilla ja juhlittiin Merikan juniori SM-kultaa. Jaloissa pyöri 16 shetlanninlammaskoiraa. :D

Sunnuntai aloitettiin reippaasti Heinolan kisoissa. Mahtihelteessä tehtailimme kolme kammottavan rumaa hyllyrataa (tai no, niitä ei juuri voi "radoiksi" edes kutsua, koska kahdessa ekassa startissa hylky tuli jo kolmannella esteellä, jonka jälkeen lopetimme, kun en viitsinyt rasittaa koiraa superhellepäivänä monilla "turhilla" radoilla). Tuomarina kaikissa kisoissa oli Mujunen. Pieni epäilys oli jo ennakolta kalvanut siitä, olemmeko vielä ihan sillä tasolla, että Mujusen radoilla olisi mahdollisuus selvitä maaliin asti. :D Radat sinänsä olivat kyllä kivoja, haastavia ja teknisiä. Suurin ongelma taisi kyllä olla helteestä ja lomafiiliksestä johtuva löysyys ja siksi yrittämisen ja täsmällisyyden puute. Tämä kisapäivä saa muuten painua hautaan, mutta yhden asian jätän opiksi: Yty hakeutui peräti kolmesti takakautta väärälle puolelleni. Jätin sitä todennäköisesti näissä tilanteissa liian suljetun hartialinjan taakse, kuten Pete tarkkanäköisesti heti huomautti. Täytyy olla tarkempana asian kanssa tulevaisuudessa. Lisäksi Pete kommentoi, että Ytyn vauhti hidastuu helposti silloinkin, kun hartialinjan taakse jättö ei suoranaiseen virheeseen johda.

Kisapaikalla ihmiset puhuivat, kuinka on kiva lähteä kotimatkalle ilmastoidussa autossa -no, meillä auton sisälämpötila olikin sitten yli 40 astetta. Kotiuduttuamme painuimme uimaan koko porukka, koirat ja ihmiset. Viilennyksen jälkeen oli taas kiva lähteä iltaa viettämään Huotareille, Peten ja Megin seniori SM-kultaa juhlimaan!

Maanantai vietettiin rantaelämää yhdessä ja erikseen koirien kanssa. Vesi on kyllä niin mahtava elementti helteellä! Päivän viimeiseen koiranuittoreissuun sisältyikin sitten dramatiikkaa, kun Xena sotkeentui vesikasvillisuuteen ja painui pinnan alle. Pelastusoperaatio tehtiin vaatteet päällä -ja kännykkä housuntaskussa. Pääasia, ettei Xena ehtinyt vetää vettä keuhkoihinsa.

Kotiin ajeltiin maanantai-iltana ja heti tiistaina saatiin rakas vieras pariksi päiväksi: Australiassa merileijonista väikkäriään tekevä opiskelukaverini ja ex-kämppikseni Heidi. Aika meni kyllä niin lentäen, että treenailukin jäi muutamaan parin minuutin pikasessioon. Aika tervettä keskittyä välillä grillailuun, puusaunomiseen, uintiin ja rentoon yhdessäoloon. :D Oli ihanaa, KIITOS Heidi!

Huomenna tulevat Katja ja Koko majoittumaan MM-karsintojen ajaksi. Nyt jo vatsanpohjasta nipistää. Katsomossa on kyllä vielä pahempi jännittää kuin kisaajana! :D

Agirotu 2010

2010-07-08T00:15:00.009+03:00

Agirotu kisailtiin aika extreme-hellesäässä. Taisi olla pahin hellekisa mihin ollaan osallistuttu, vaikka Lappeenrannan SM-kisatkin vuonna 2006 olivat aika pätsi. Lauantaina huumori oli loppua, kun lämpöä oli noin +30 astetta varjossa, mutta kun me oleskeltiinkin klo 07-21.30 suorassa auringonpaahteessa avoimella kentällä. Eikä lauantaina edes tuullut. Vettä muistin juoda, mutta olisi pitänyt juoda muutakin, koska elektrolyytit selvästi heittivät häränpyllyä elimistössä: lihakset kramppasivat ja oli rytmihäiriöitä. Onneksi meidän kaksi rataamme olivat aamuvarhaisella ja iltamyöhällä, päivän sai vain hengailla. Kaiken lisäksi illalla kun viimein pääsin hotellille, jouduin toteamaan, että ravintolan keittiö oli jo mennyt kiinni ja jäin ilman ruokaa.

Lauantaina herätys oli jo klo 04.50 ja lähdin ajamaan Ylöjärvelle klo 05.30. Eka rata alkoi klo 08.20 ja me starttasimme 160 koirakon luokassa ihka ensimmäisinä. No, mitäs tämmöinen kaltaiseni aamuvirkku siihen aikaan radalla tekee -paitsi katastrofaalisia hyllyratoja. :D Ne p**keleen rimatkin olivat tietysti 65cm. :( Tässä startissa meni pieleen kaikki mahdollinen ja mahdoton. Tuomari Kees Stoel on tuttuni Hollanninvuosiltamme, ja taisi kyllä ajatella että onpa tuo Eeva-parkakin niin taantunut ohjaajana.

3.7.2010 Ylöjärvi, 3lk, Tuomari Kees Stoel (En muistanut radan loppua ollenkaan, joten viimeiset esteet ovat lähinnä mielikuvitustani!)

Olin ihan vähällä jättää iltaradan väliin, kun olo oli niin nihkeä ja kurja pitkän päivän jäljiltä. Radastakaan en tykännyt aluksi yhtään, kun en keksinyt alkuun sujuvaa ohjausta. Viileämmässä metsässä lenkkeily kuitenkin piristi ja toisaalta halusin paremman radan aamuisen kaaoksen jälkeen, joten startattiin. Jaakko ehdotti radan alkuohjaukseksi niisto-sokkaria, ja se toimikin tosi kivasti. Päästiin neljänneksi viimeiselle esteelle nollalla, mutta sitten tuli kieltovirhe A-esteellä, kun yritin jäädä ottamaan vastaan A:n toiselle puolelle. Aika hyvä rata kuitenkin, ja mielikin parani kummasti! :)

3.7.2010 Ylöjärvi, 3lk, Tuomari Rauno Virta

Ilta oli kaikesta huolimatta tosi kiva BAT:in porukan kanssa, vaikka syömisen sijaan pitikin keskittyä juomiseen. ;) Sunnuntaina meidän joukkueratamme alkoi vasta kymmenen aikaan, joten sai nukkuakin vähän pitempään. Maxi-kilpailevien joukkuerata oli mielestäni heti tosi kiva ja tarkoitukseensa juuri sopiva! Joukkueemme Kelmien Kerho M koostui Alli-äiteestä ja koko M-pentueesta: Yty, Taku ja Kiista. Me starttasimme joukkueesta ensimmäisinä ja teimmekin nollan. Muuten oli ihan meidän tasoinen suoritus, mutta se harmitti, että unohdin tehdä putkijarrutuksen putkella 7 ja Yty veti tosi pitkän lenkin sen jälkeen. Yty kuitenkin reagoi putkijarrutuksiin erittäin hyvin, joten oli ihan "turha" kaarratus. Joukkuekisafiiliksen piikkiin moinen ajatuskatkos! ;) Muille joukkuelaisille kävi radalla jotain pienempää ja Tainalle sitten vähän suurempaa, kun kaatui ja loukkasi polvensa ja peukalonsa. :( Pikaista paranemista! Ytyn 9,5 -vuotiaalle Alli-äidille rata oli sen agi-uran viimeinen, joten Allille iloisia osa-aikaeläkeläisen päiviä. :) Pelastuskoirana sen ura vielä toivottavasti jatkuu pitkään! Tuloksissa joukkueemme oli kymmenes.

4.7.2010 Ylöjärvi, Agirotu maxi-kilpailevien joukkuerata, Tuomari Niina-Liina Linna

Olimme ilmoittautuneet myös Open Course -radalle, mutta sen jätimme todellakin väliin moisena hellepäivänä. Tuumasin, että jos koiran lihakset jumittavat puoliksikaan niin paljon kuin itselläni, radalle ei ole turvallista startata. Paikan päällä piti kyllä hengailla ihan illan viileyteen asti, kun kotimatka ei aiemmin houkutellut ilmastoimattomassa autossa. Kyllä kotona maistui puusauna ja kylmä olut!

Tosi outoa muuten, että jos palelee, saunan jälkeen olo on mukavan lämmin -mutta jos on kuuma, saunan jälkeen ulkoilma tuntuu niin ihanan viileälle. Hmmm???!

Huom! Video ekasta kolmosluokan startistamme Tuorlan juhannuskisoissa lisätty ko. blogipostiin. Kiitos Satu!

ATT-halli (13)

2010-07-02T21:54:00.003+03:00

Kahden tiiviin kisaviikonlopun välissä ehdittiin kerran kunnon treeneihinkin (keskiviikkona). Sonja koutsasi, ratapiirros ohessa. Ytyllä oli toista kertaa radalla myös 65cm hyppyjä ja kyllä niistäkin päästiin yli ilman tiputuksia, mutta mielestäni koirasta kyllä huomaa, ettei tuota korkeutta ole oikein sille enää tarkoitettu. Ekaa kertaa 65cm hypyillä tehtiin rataa strategisesti päivää ennen viime fyssarikäyntiä. :) Nytkin tein extrahuolellisesti lämpät, jäähdyttelyt ja kotilihashuollot. Toivottavasti vielä ei tule kisoissa vastaan täyskorkeita hyppyjä. Korkeiden hyppyjen tekniikkaa opetettaessa 65cm hyppyjä on otettu jo aiemmin, mutta vain omana teemanaan ilman ohjaustekniikoita.

Takaakierto kolmoselle ok, neloselle pyöristin ohjauslinjaa vähän, koska rima oli 65cm. 6-7 poispäinkäännöksellä, takaakierto hypylle 8 ok, hyppy 9 päällejuoksulla. Ekalla kerralla olin myöhässä ja Yty ei siksi nähnyt keppejä lainkaan. Muut toistot sujuivat hyvin. Yty sieti hyvin takaaleikkauksen kepeillä ja irtoamisen V -muotoisesti keppien jälkeen (tulin ottamaan vastaan hypyn 11 taakse). Hypyn 12 takaakierto viskileikkauksella, takaakierto hypylle 14 ja sen jälkeen päällejuoksu ok. Takaakierto-välistätyönnöt 16-17 muuten ok, mutta hypyllä 17 olin myöhässä, kun yritin vastaanottaa valssilla. Paljon paremmin kohta sujui, kun ohjasinkin hypylle 18 poispäinkäännöksellä. Loppu ok. Lisäksi mietittiin, millä saataisiin hidastuksen jälkeiseen kiihdytykseen lisää nopeutta etenkin ohjaajaa kohti tullessa. Tähän täytyy suunnitella motivaation/vauhdin vahvistuskuuri. Kiitos Sonjalle kivoista treeneistä!

Kotikentällä olemme tällä viikolla tehneet vain kevyttä jumppasarjaa ja tokoilleet. Huomenna kukonlaulun aikaan suuntaamme Ytyn kanssa Ylöjärvelle Agirotuun! :)

Yty kolmosluokkaan! =)

2010-06-28T18:10:00.015+03:00

Yty Tuorlan juhannuskisoissa. Kuva: Satu Tuominen

Yty nousi Tuorlan juhannuskisoissa kolmosluokkaan. Meillä on ollut nyt kahdeksan starttia peräkkäin aika kivoja, tulos 0 tai 5 -eikä yhtään rimaa ole tippunut! Vitoset ovat tulleet joko omista selvistä ohjausvirheistäni johtuvista kielloista (x 2) ja kerran lentokeinusta. Yhteistyö sujuu siis tällä hetkellä varsin hyvin. =)

Vauhtikriiseistä olen päättänyt luopua. Ensi kausi treenataan täysillä (jos vain kunnossa pysytään) ja katsotaan mihin rahkeet tuntuvat riittävän. Vasta sen jälkeen päätetään, tyydytäänkö tässä lajissa hauskaan harrastamiseen vai panostetaanko tulevaisuudessakin lajiin kunnolla. Avoimin mielin -Ytyn kanssa on joka tapauksessa kivaa treenata ja monien asioiden kanssa saa joka tapauksessa todeta, etteivät ne tavoitteet olekaan yhtä tärkeitä kuin matka itsessään. Terve ja innokas harrastuskoira on todellinen lahja jo itsessään.

Tuorlassa päästiin korkkaamaan jo kolmosluokkakin nollatuloksella ja siten pääsin vähän vertaamaan etenemisnopeuttamme kärkeen. Lyhyiden kontaktiseisotusten (x 3) kanssa ja parilla pitkällä kaarteella jäimme kärjestä 7 sek (sijoitus oli 9./60). Nopeammilla kontakteilla, paremmalla ohjauksella ja vähän nopeutuvalla perusvauhdilla uskoisin, että kykenisimme pääsemään 3-4 sek kärjestä tulokseen. No, ainakin ihanneaikaan päästiin jo tälläkin vauhdilla.

Alla vielä Tuorlan kisaradoistamme videot:

Perjantain 2lk agi-rata (ainoa starttimme pe), tulos 5 (lentokeinu):

Lauantain 2lk agi-rata, Ytyn luokkanousurata, siispä tulos 0:

Eka kolmosluokan starttimmekin on videolla, mutta Satu otti sen omalle kameralleen, joten lisään sen tähän sitten myöhemmin. =) Päivitys 7.7. Video nyt lisätty!

Ytyn eka 3 lk startti, tulos 0:

Mitäs muuta on tullut puuhailtua sillä välin, kun blogi on jäänyt päivittämättä??? :D Viime viikonloppuna oli agilityn SM-kisat, niin huisia menestystä ja myötäelämistä: Katja ja Koko uusivat hopeansa ja BAT:in maxit voittivat kultaa! Onnea Onnea Onnea Onnea Onnea Onnea Onnea.... =)

Viime tiistaina Yty kävi taas eläinfysioterapeutilla tsekkauksessa ja hieronnassa. Kaikki ok, tasapainoinen ja symmetrinen koira eikä mitään kunnon jumeja. Pientä kireyttä alhaalla kyljissä joka saatiin hyvin kertakäsittelyllä auki. Tanja neuvoi hyviä hierontaotteita juuri tuohon ongelmapaikkaan.

Treenattu ollaan pikkuisen kotipiha-aksaa (hyppytekniikkaa ja keppejä lähinnä vain), muutama alo-pituinen jälki ollaan ajettu (uskalsin jälkikurssin jälkeen lähteä pidentämään) ja TAAS KERRAN treenailu on ollut varsin toko-painotteista. :D Minkä takia toko on nyt NIIN kivaa??? Tokossa työn alla kammottavat kake-sei -vaihtomme (steppaasteppaasteppaasteppaa...), ruudun loppuosa ja mitähän vielä? No, kaikkea. :)) Juhannusviikonloppuna tuli tietysti seurattua silmä kovana myös tokon MM-kisojen tuloksia: Suomi otti suvereenisti haltuunsa NELJÄ ensimmäistä sijaa yksilökisassa!!! Niin käsittämättömän pätevää!!! =)

Kavereita on käynyt kylässä ja ollaan ehditty rentoutua yhdessä ja yksikseen. Erityisen kivaa on aina saada Wessmanien klaani kylään, silloin ei päivästä vauhtia puutu! Ohessa pari kuvaa Ytyn seurustelusta Saga-vauvan kanssa! :D

Yty -kielieläin!!!

Maali!

Lotan kanssa leikittiin tietty prinsessaleikkiä ja Myfkin tehtävä oli olla prinsessan unikoira. =)

Nollavoitto Janakkalasta! =)

2010-06-13T19:19:00.014+03:00

Vähän arvelutti ajaa Janakkalaan asti yhden ainoan startin takia, mutta siitä saikin ihan hyvän tsempin radalle! Saimme toisen luva-nollan kera luokkavoiton. =) Janakkalassa on aina kiva kisata, loistavat lenkkimaastot ja jotenkin kiva fiilis kisoissa. Tai sitten meillä on vain aina mennyt siellä hyvin ja hyvä fiilis johtuu siitä. ;)

Jännä, miten eri tasoisia kakkosen radat voivatkin olla -tämä oli helppo. Alku ei ollut suosikkini, kun heti tultiin vaikeassa kulmassa hypylle 2, yleensä se ei tiedä hyvää vauhdille ja rimakin tippuu helposti. Putkelta piti hiukan oikaista kulmaa puomille, puomilla sivuttaisetäisyyttä ottamalla sai kelpo linjan takaradan hypyille. Ytyn puomi oli nyt tosi hyvä, kunnon vauhti eikä ollenkaan himmausta loppua kohti. Jäi hyvin kontaktille ja pääsin eteenpäin vastaanottamaan ennen kuin vapautin. Radan ainoa varsinaisesti huolettanut kohta oli hypyt 7-8, koska seiskahypyltä koiran linja oli aivan kohti keppejä ja esteiden 7-8 väli oli tosi pitkä. Yty poimii helposti kepit, jos ne ovat tarjolla. Hypyn päällä Yty katsoikin keppejä ja laskeutui hypyltä niitä kohti, mutta koska se on niin tosi kiltti, lähti hyvin mukaan ohjaukseen ja pieni vekki vain paransi linjaa hypyille 8-9. Hypylle 12 sain tosi tiukan käännöksen ja muurilla vekkasin niin, että laskeutui oikeaa putken päätä kohti. A:n kontaktilla taas himmasti jo 5cm ennen maakosketusta, mutta vaadin tietty alas asti. Tylsää. :( 18-19 hyppyjen väli oli superpitkä ja ajattelin, että Yty voisi hakea myös hypylle 12, mutta siinä ei ollut ongelmaa.

Videolla rataa ei ole, kun meidän ikivanhaan videokameraan ei enää löydy nauhoja tavallisista kaupoista. Netistä saa, mutta pitäis saada ensin aikaiseksi tilata. Kuvasin meidän viimeisen nauhan täyteen siilien parittelua. :D

Kuviakin tuli otettua:

1. Lähtöasetelma: kaksi karskia uroota taistelee puutarhan piikikkäästä neidosta.

2. Häviäjä pakenee hännäntöpö koipien välissä!

3. Mmmmm... tyttömäisiä feromoneja ilmassa tuumaa voittaja!

4. Öh, Jenna...? Välihuomio: olenko mä nähnyt tällaiset hampaat jossain muuallakin??? :D

5. Muttamutta? Look who is back! Tämä kilpakosija ei vähällä luovutakaan, mur!

6. Naaraan läheisyyteen ryöminyttä vanhempaa siiliherraa alkoi nyt suututtaa IHAN TODELLA. Kuulkaa, kyllä siilit voivat halutessaan liikkua käsittämättömän nopeasti -ainakin kilpakosijan kimppuun!

7. Nuori uros totesi tappionsa ja antoi luovutusvoiton hurrrjan raivokkaan hyökkäyksen edessä! Huomatkaa ero siilin alistumissignaalin ja ihmisten usein näkemän puolustautumisasennon välillä -tässä siilin pää on ylöspäin.

8. Kilpakosija ei uskaltautunut liikahtaakaan moneen minuuttiin. Vasta kun vanhempi uros oli palannut kultansa kylkeen se vähin äänin nousi ylös ja suuntasi takaisin metsään. Ensin piti kuitenkin käydä tarkastamassa kuvaaja!

9. Vanhempi uros oli kärsivällinen kosija. Piikit alhaalla ja katse pois suunnattuna se vähitellen hivuttautui uuden tyttöystävänsä kylkeen ja naaraan säksättelykin loppui aikanaan. Rakastavaiset saivat jäädä omaan rauhaansa jatkamaan kuhertelua!

Jälkikurssi

2010-06-12T23:36:00.004+03:00

Tänään pääsimme treenaamaan henkilöjälkeä moninkertaisen SM-mitalistin Anne Talasmäen jälkikurssilla. Mehän ei olla kovin päämäärätietoisesti jälkeä treenattu, vaan sellaisena hauskana sivulajina jonka tarkoitus on ollut lähinnä kasvattaa koiran keskittymiskykyä. Mutta jos avautuu mahdollisuus oppia lisää, niin sehän otetaan ilolla vastaan! =)

Kurssi järjestettiin Harvaluodossa, tosi kauniilla lehtomaisella kankaalla eikä päivän aikana edes satanut tippaakaan, vaikka säätiedotus oli muuta luvannut. Jäljet tallasimme rehevään käenkaali-mustikkatyypin metsään. Haastetta koirien päivään toi erittäin voimakas pyörteinen tuuli.

Ytylle tein meidän tämän hetken normaalin treenijäljen, pituutta noin 200m; suoraa, kaarretta ja loivaa kulmaa. Annen kanssa keskusteltuani päätimme jättää namit pois kokonaan jäljeltä, kun Yty ei niitä kuitenkaan matkalta juuri syö. Jäljelle jäivät siis namirasiat. Viime viikolla laitoin ensimmäistä kertaa jälkikeppejä kokeiluluontoisesti Ytyn jäljelle namirasioiden päälle (3kpl) ja Yty nosti ne käskystä. Tänään kepit olivat mukana treenissä sitten toista kertaa. Namirasioita ja niiden päällä olevia keppejä oli neljä n. 50m välein.

Yty lähti jäljelle taas turhan vauhdikkaasti ja ilmavainuisesti, mutta löysi silti jäljen nopeasti ja pysyi sillä. Seilausta hajutunnelissa tuli enemmän kuin yleensä, mutta niin tuli kaikille muillekin koirille -se taisi olla poikkeuksellisen voimakkaan pyörteisen tuulen syytä. Merkittävä osaamistason hyppäys tuli jälkikepeillä: Yty poimi kepit itsenäisesti liinan mitan päässä minusta namirasian päältä ja toi luovutukseen perusasentoon ilman mitään ohjaamista tai käskytystä! Aivan käsittämätöntä oivalluskykyä! Anne kommentoi, että siinä on nyt periaatteessa ihan valmis ilmaisu -yhden treenikerran jälkeen! Näin nyt mennään vähän aikaa, ja sitten katsotaan, mitä keppien ilmaisulle tapahtuu kun namirasiat siirretään maastosta taskuun. =) Annen mielestä Ytyn jälkiä voi todennäköisesti alkaa jo ihan huomattavasti pidentämään ja miettimään janatyöskentelyn opettamista.

ATT-halli (12) ja kotikenttätreeniä

2010-06-10T21:00:00.010+03:00

"Mä ja mun esteet"

ATT-halli 8.6.210

Tiistaina treenattiin ATT-hallilla Sonjan koutsaamana. Oikein kiva pieni pyöritysrata! :) Ytyllä oli ihan kelpo vire, nyt täytyy vain yrittää välttää yksintreeniä että säilyy vastakin. Vastakäden haltuunotto alkaa vähitellen toimimaan Ytyllä hyvin, voisiko kenties sillä olla tekemistä asian kanssa, että sitä on nyt ensi kertaa erikseen opetettu eikä vain oletettu että siihen reagoidaan?? ;) Tällä radalla vastakäden haltuunottoja tuli paljon, esim kolmosen, vitosen, kutosen jälkeen jne. Kutosen jälkeen toimi kivasti koiraa kohti kääntyminen puolivalssin omaisesti vastakäden haltuunoton kanssa, kunhan muisin samaan aikaan liikkua. Jos pysähdyin, hartialinjan äkillinen muutos sai koiran sinkoamaan pois optimaaliselta lähestymislinjalta seiskahypylle. 7-8 ohjasin backlapillä, toimi tosi kivasti! 9-10-11 -kohta näytti aika mahdottomalta rataantutustumisessa, mutta heti kun muistin jättää koiralle näköyhteyden hypyltä 9 hypylle 10, sekin toimi hyvin (ensin seisoin aivan hypyn 10 tiellä, jolloin koira tietysti ponkaisi hypylle 3, joka oli näkyvillä). Paras ohjaus oli kahden käden ohjaus todennäköisesti siksi, että siinä tuli tavallaan vastakäden haltuunotto mukaan -nyt kun se kerran alkaa toimia. Yhdelletoista sain aika hyvän käännöksen takaaohjaten kootun hypyn käskyllä. Putkelle 13 leijeröin puomin takaa, jotta saisin hypylle 14 enemmän tilaa, vekin ja siten paremman linjan loppusuoraa varten sekä koiralle että itselleni. Puomin edessä oli rataan kuulumaton pussi, ja kun yritin puomilta vipata putkeen, lähti ensin sinne. Rauhallisemmalla vippauksella putkeen lähetys onnistui hyvin. Poispäinkäännöksenä tehty vekki hypylle 14 ja loppusuora ok. Oikein kivat treenit! =)

Kotikenttätreeni 9.6.2010

Keskiviikkonakin treenattiin, kun Karo tuli kylään Shokin ja Kriisin kanssa. =) Ensin käytiin tietty hiekkakuoppalenkillä ja uitettiin koirat! Kuvia löytyy tästä tekstin alta, kiitos Karo! Kotikentälle saatiin sopivasti täksi viikoksi lisää esteitä, pari uutta hyppyä ja Saksasta tilattu oikea putki (samanlainen, mitä on Sporttikoirahallilla)! Treenattiin tuo tässä yläpuolella oleva ratapätkä, johon halusin uudestaan backlapin (5-6), jotta sen saa nyt vietyä läpi kunnolla. Jotenkin tuo poispäinkäännös-backlap -yhdistelmä tuntui tosi mageelta ohjaukselta ja sujuikin hyvin. =) Tällä radalla 2-3-4 väli olikin sitten tooosi hankala: jatkoa ajatellen olisi ollut tärkeää saada oikaistua koiran linja kunnolla ennen hyppyä 3, mutta Yty hakee niin itsenäisesti seuraavaa estettä, ettei halua tulla käteen ja tällöin vinosti hypätty hyppy 3 aiheuttaa kiellon tai tosi huonon linjan neloselle. Tässä sitten jäin vahvistamaan ohjaukseen reagoimista palkkaamalla siitä kakkoshypyn jälkeen. Muu rata sujui ongelmitta. Seiskalle tein treenin vuoksi takaaleikkauksen, kun niitä on treenattu viime aikoina, sekin ok ja lyhyellä tiellä. Vire oli ihan mahtavan hyvä, kun oli ensin katsottu Shokin treenaamista!

Seuraavat kolme päivää käytetään palautumiseen, tehdään vain kevyitä ravilenkkejä tai uidaan ja treeneistä keskitytään jäljestykseen!

Stadi Games 5.-6.6. 2010

2010-06-10T09:59:00.011+03:00

Viikonloppuna kisattiin Stadi Games-tapahtumassa Helsingissä. Lauantaina osallistuimme Vuoden Tulokas -kisaan, joka sisältää sekä agi- että hyppyradan. Sijoituimme yhteistuloksissa toisiksi. =) Agi-radalta nolla ja hyppikseltä vitonen. Domestic Canine Manager ei päässyt mukaan näihin kisoihin, joten mitään ratoja ei ole videolla. =( Ihan outoa, kun yleensä voi aina analysoida suorituksia jälkeenpäin. Nyt en enää edes muista lauantain ratoja! Yritin piirtää niitä Agility Bluesilla, mutta aina tökkäsi johonkin kohtaan. Lauantaista ei siis ole saatavilla koottuja selityksiä. ;)

Sunnuntain radat sen sijaan sain piirrettyä, ne ovat tässä ohessa. Ensimmäiseksi kisattiin Nalle Janssonin hyppiksellä. Ihan karmea rata, mutta nolla saatiin väännettyä. Eteneminen oli tosi töksähtelevää ja radan perällä (esteet 5-6-7-8-9) koiran hyppylinjat niin päin mäntyä, että nauroin radalla ääneen (Pete oli jopa kuullut sen radan reunalle asti! :D). Maaliin tultua piti oikein miettiä, että eikö siellä tosiaan tullut mitään oikeita virheitä?? Mutta ei, nolla se oli. Sijoitus oli vasta neljäs, mikä ei ole ollenkaan erikoista noilla käännöksillä -vaikka ei Ytyn vauhti varmasti voittoon muutenkaan olisi riittänyt.

Toinen rata oli Ritva Herralan agi-rata. Tämä tuntui tosi hyvältä ja oli varmasti ihan mun ja Ytyn tämän hetken parasta menoa. Radan ainoat ongemat sijoittuivat puomin jälkeiseen elämään. Ensinnäkin leijeröin ottamaan Ytyä vastaan hypyn 13 taakse, eli irtaannuin voimakkaasti sivuttaissuunnassa. Arvasin, että siinä on se riski, että Yty ottaa 2on2off-kontaktin vinoon ja niin se tekikin. Tämä täytyy ottaa treeniohjelmaan, harmi vain, että kotikentällä ei ole puomia. :( Ei tästä tietenkään virhettä tullut, mutta tylsää silti. Ehkä jäin pohtimaan tätä kontaktiasiaa, koska se radan oikea virhe tulikin sitten heti kontaktin jälkeen. Hain tiukkaa käännöstä hypyllä 13, mutta käännyinkin jo pikkuisen liian aikaisin liikkumaan kohti hyppyä 14, jolloin Yty kielsi hypyn 13. Radan tulos siis 5. Olin silti tosi tyytyväinen! =)

Oli kivaa kisata taas samana päivänä kuin kolmosluokkalaiset, niin näki enemmän kavereitakin! Ai niin, ja Stadi Gameseistä sain mukaani aiemmin keväällä Savikon Sepolta tilaamani saksalaisvalmisteisen putken! Siinä oli syy, miksi kepo ja pikkukoirat jäivät tältä kisareissulta pois -muuten putki ei olisi mahtunut autoon. Kotona kun ekaa kertaa venytettiin putki täyteen mittaansa, Yty oli niin onnellinen, että sai pentuhepulit ja veti putkea edes takaisin itsekseen ihan kuutamolla! :))

Kesäinen kuvakavalkadi

2010-06-02T19:59:00.012+03:00

Eilen lenkkeiltiin Riihikosken luontopolulla joka kiemurtelee seuraillen vielä kapeaa Aurajokea, joka alkaa, mistäs muualtakaan kuin meiltä Oripäästä! Polun varrella kasvoi jo kurjenpolvia ja koiranputkia.

Maisemaa polun varrelta.

Tänään koirat pääsivät taas kerran uimaan pieneen lampeen, jossa on ihanan pehmeä hiekkapohja. Yty seilaa silmät puoliummessa nautiskellen lammen selkää edes takaisin ihan ilman kepinheittelyä. :) Niin, ja uskokaa tai älkää -olen itsekin uinut tänä kesänä jo useamman kerran, tänään myös! :D

Meidän vesipedot, Myfki ja Yty.

Xena suhtautuu keppien noutamiseen vedestä varsin tosissaan, mutta jos joku muu ehtii ensin, niin sekös ketuttaa! Sitten on parasta roikkua kiinni risussa ja varastaa keppi itselleen vasta maalla. Samalla saa ilmaisen hinauksen rantaan! :D

Majava Mun!

Taistelu risusta ei lopu edes koirien rantauduttua...

...koska röyheä sheltti vie sen vaikka toisen suusta! Xena ja Myfki ovat olleet jo 10 vuotta kuin paita ja peppu, ja Myfki tietää, että Mighty Majava sietää siltä ihan mitä vaan!

Kaikenlaista, muttei mitään erityistä

2010-06-01T23:20:00.006+03:00

Viime viikolla treenattiin kahdesti omalla kentällä takaaleikkauksia, koska niissä on tullut kahdessa viime kisassa kieltoja. Eri päivien treenit olivat peilikuvat toisistaan. Ensimmäisenä treenipäivänä (olisiko ollut torstai) Ytyn vire oli liian matala hyvään treeniin. Siitä viisastuneena seuraavalla kerralla sparraajat (Xena ja Myfki) pääsivät ensin kentälle tekemään aktivointitemppuja ja Yty sai jäädä kiljuen odottamaan omaa vuoroaan kulman taakse, jotta ei tajunnut etteivät kaverit oikeasti aksaa. :D Tämä nosti taas vireen oikein hyväksi ja treeni tuntui ihan agilitylta.

Tänään kävimme ATT:n treenikisoissa. Rata oli helppo, mutta estevälit olivat tosi lyhyet. Hyvällä mielikuvituksella radalle olisi voinut järjestää kivoista ohjauksista yhden jaakotuksen ja siinä se. Siksi päätin tehdä ennemmin takaaohjauskokeilun, eli radalle tuli lähinnä vekkejä ja takaaleikkauksia. Vekit pitää ottaa myös työn alle, Yty lukee niitä aika huonosti vielä. Kolmesta vekistä kahdessa se veti nyt pari metriä pidemmälle kuin tarkoitin, mutta vekeissä on se kiva puoli, että itse asiassa radan jatkon kannalta se antoi vain tosi hyvät linjat. :D Yksi rima tuli alas juuri tällaisessa yli menneessä vekissä; Taina sanoi, että otin koiraa juuri haltuun riman päällä, mutta pitäisihän se kestää. Kontakteille odotin läpijuoksuongelmaa, kun olen vapauttanut viime aikoina niin nopeasti etu- tai estepalkalla. Vaan ongelma menikin toisinpäin, Yty pysähtyi ensin kontaktille ja sitten vasta pienen odotuksen jälkeen iski etujalat maahan. Eli Katja, perustetaanko kerho??? :( Lisäksi puomin alasmenevällä osalla Yty ensimmäistä kertaa reagoi ihan viereen juoksevaan tuomariin taakse vilkuilemalla. Tätäkin täytyy treenata. Annoin Ytyn katsoa pari rataa ennen omaa suoritustamme ja se sai haukkua. Kotiin tultua piti tarkastaa, että joko joku taas valittaa finagility-forumilla radalle huutavista koirista. :D Olimme kyllä monen metrin päässä kehänauhasta, joten tuskin voi häiritä, ja katsomossa huusi useampi muukin koira. Ytyllä on vain pieneksi kelpieksi aika vaikuttava basso, joten se erottuu. Nousi turhaumalla taas hyvin ja vire oli nyt Ytyksi oikein kiva.

Agitreeniin me tarvittaisiin nyt niin kipeästi seuraa. Yksintreenaaminen ei tee Ytylle tässä vaiheessa yhtään hyvää, pelkään sen oppivan matalampivireiseen suoritukseen.

Tokoa ollaan treenattu nyt pikkusessioita kotona joka päivä, kun meillä on muutama hiomisjuttu käynnissä. Treenataan erityisesti vauhtia metallin palautukseen ja metallin oikeaa pito-otetta sekä seuraamiseen tuloa liikkeessä. Muutakin ollaan toki tehty.

Sunnuntaina käytiin Parmanharjun kentällä Tainan & Kiistan ja Maijan & Kamin kanssa tokoilemassa. Ekassa sessiossa otin ensin ruudun vierailla ja uudennäköisillä ruutumerkeillä. Kun onnistui kerrasta, en jäänyt hiomaan. Luoksetulon stoppia tehtiin apuohjaajan kanssa niin, että läpijuoksuista palkka ohjaajalta, stopista apuohjaajalta, joka takana. Olivat taas huonoja. :( Parempia ja yksi tosi täpäkkä tuli peruuttamisen / eteenvapauttamisen kautta lyhyeltä matkalta. Toisessa sessiossa otin kiertämisen kautta luoksetulon maahanmenoja ja yhdisin siihen liikkeestä istumistreeniä vauhdikkaaksi hurlumhei-treeniksi. Tämä sujui aika kivasti! Viimeiseksi tunnari ensimmäistä kertaa niin, että vieraita kapuloita kosketteli liikkuri. Teki ihan oman näköisen suorituksen eikä häiriintynyt vieraista hajuista: tönäisi vähän nenällään ensimmäistä väärää kapulaa kun tuli haistelemaan sen verran vauhdikkaasti, mutta poimi heti oman. Päätin jo etukäteen, etten nyt uudessa tilanteessa reagoi, jos nenä koskee väärää.

Ytyn viikon kohokohta seurasi vasta treenien jälkeen. Se pääsi 1,5 h kaahotusmetsälenkille ja vesileikkeihin siskonsa ja "ottoveljensä" kanssa! :) Oli kyllä sen verran vaativaa extreme-urheilua, että varmasti olivat lihakset kipeät maanantaina! Maanantai pidettiinkin siksi vapaata kaikista treeneistä ja käytiin vain kevyellä ravilenkillä ja uimassa. Itse keskityin kasvimaan kylvöön ja leipomiseen! Ihania vapaapäivän aktiviteetteja nekin. Muistuttakaa vain minua tästä maaseudulle muuton autuudesta sitten, kun kasvimaa täytyy kitkeä... ;)

Jaakot (17) ja Yty fyssarilla

2010-05-26T21:49:00.005+03:00

Taas on päivityksiä rästissä. :( Treeni on ollut kovasti tokopainotteista. Kokeen jälkeen tehtiin alkuviikosta pari palauttavaa hurlumhei-treeniä avo-liikkeisiin liittyen ja nyt ollaan jo palauteltu mieliin voi- ja evl-liikkeitä, joiden treenaus oli pari viikkoa ennen avo-koetta vähän vähemmällä. Tokon treenaaminen tuntuu vaan nyt kovasti kivalta, joten sitä sitten. :) Sen lisäksi ollaan ajettu muutama jälki. Tein kokeilumielessä yhden "tosi" pitkän (itse asiassa ei aavistustakaan kuinka pitkä, mutta sen tallaaminen kesti iiiikuisuuden -eikö kuulostakin tosi suunnitelmalliselta tämä meidän pk-harrastus;). Yty jäljestää nyt aikas kivan oloisesti, selvästi rauhallisemmin kuin viime kesänä. Pitkäkin jälki sujui mallikkaasti, vaikka tuuli kääntyi jäljen vanhetessa.

Agilityssa pidimme viikon tauon Ytyn telottua jalkaansa Zipun kanssa leikkiessään Hollolassa. Viime torstaina päästiin sitten jo Jaakon ratatreeniin -ja Yty onnistui taas heti liukastumaan Hitti-areenalla sen verran pahan näköisesti, että päätin jatkaa taukoa kunnes maanantaiksi varattu eläinfysioterapeutti on tarkastanut pienen onnettomuusmagneettini.

Jonkin verran ehdittiin kuitenkin treenaamaan ennen liukastumista, ratapiirros ohessa. Yty on alkanut himmailemaan keinulla, siihen täytyy nyt taas kiinnittää huomiota. Kolmoselle saksalainen, neloselle sylivekki. Tätä kohtaa hiottiin eniten, kun vertailimme persjätön ja saksalaisen eroja kolmosen ohjauksessa. Kolmosella tapahtui myös se liukastuminen, kun ohjauskokeiluni sai Ytyn kieltämään esteen viime tipassa. Muuta osaa radasta en jaksa käydä ohjausteknisesti läpi tässä blogipostissa.

Eläinfysioterapeutilla käytiin maanantaina: kaikesta huolimatta asiat olivat onneksi mallillaan ammattilaisenkin mielestä: ranka ja lantio näyttivät suorilta, lihakset olivat symmetriset ja muuten erittäin hyvässä kunnossa, mutta vasemmalta kyljestä löytyi pientä kireyttä todennäköisesti juuri tuon liukastumisen takia. Se saatiin kuitenkin hyvin auki. Kehonhallinta ja syvien lihasten käyttökin vaikutti kuulemma erittäin hyvältä. :) Nyt ollaan sitten otettu vielä pari päivää fyssarin jälkeen rauhallisesti ja keskitytty ravilenkkeilyyn. Josko vihdoin huomenna päästäisiin treenamaan agilitya omalle kentälle ja korkkaamaan se uusi A-este???

TÄYDET 200 p AVO-tokokokeesta!!! =)

2010-05-20T23:40:00.005+03:00

Tällaista blogipäivitystä ei usein pääse kirjoittamaan. Yty kävi avoimen luokan tokokokeessa Hämeenlinnassa keskiviikkoiltana ja arvostelulipukkeeseen kirjattiin yhdeksän täyttä kymppiä!!! 200/200 pisteellä tietysti myös luokkavoitto, ja lisäksi saimme kunniapalkinnon.

En nähnyt kokeen kuluessa kaikkia saamiamme pisteitä, vain joitakin kymppejä. Yty teki kuitenkin niin upeaa työtä, että viimeisen liikkeen jälkeen mietin, että voisko tulla täydet...??!

Tuomari Harri Laisi totesi sitten yleisarvosanaa antaessaan, että tämä suoritus ei kysymysmerkkejä jättänyt ja että hän on päässyt urallaan alle kymmenen kertaa antamaan täyden kympin todistuksen. Sitten hän kätteli meidät jo siinä kehässä. Itselläni vain korvissa suhisi ja oli ihan epätodellinen olo... :D

Yty oli niin kertakaikkisen pätevä pieni eläin -teki loistavasti meidän vahvat liikkeemme ja paransi sopivasti niissä liikkeissä, joissa aiemmin on ollut toivomisen varaa.

1. Paikallamakuussa olin todella onnekas ollessani toisessa ryhmässä -ekan ryhmän liike päättyi nimittäin totaalikaaokseen ja jouduttiin keskeyttämään. Yty pehmeänä koirana olisi kyllä säikähtänyt pahemman kerran. Meidän ryhmän liike sujui ihan rauhallisissa merkeissä, vaikka edellisen ryhmän uusijat olivat siinä mukana. 10

Tunsin jo 2. seuruussa, että nyt on koiran vire kohdallaan; Yty oli aktiivinen, mutta ei hyperaktiivinen. Seuruu tuntuikin tosi hyvältä; paikka korrekti, ei painanut, hyvä kontakti koko ajan, työsti takapäätään loistavasti käännöksissä ja istui salamannopeasti pysähdyksissä. 10

3. Liikkeestä maahanmeno kuuluu vahvoihin liikkeisiimme, maahanmeno on yleensä tosi säpäkkä ja niin oli nytkin. Myös rintamasuunta oli täysin suora. 10

4. Luoksetulossa Yty teki elämänsä parhaan stopin! Lähti kovalla vauhdilla, pysähtyi napakasti ja jatkoi sivulle täysin suoraan perusasentoon samalla innolla. 10

5. Liikkeestä seisomiseenkin olin oikein tyytyväinen, napakka pysähdys, ei steppaamista ainakaan sinä aikana kun itse pystyin koiraa katsomaan ja kesti hyvin taakse siirtymisen kaikki neljä tassua paikallaan. Perusasento jäi jostain syystä n. 5cm taaemmas kuin yleensä. 10

6. Nouto oli ihana! Heittäessä oli perusasennossa niin napakasti, että mietin jo aikooko lähteäkään (ei ole kyllä koskaan jättänyt lähtemättä). Käskystä lähti kuin ammus, piti kapulaa erittäin hyvin, palautti vauhdikkaalla laukalla (josta olin erityisen ylpeä, palautusvauhtia ollaan jouduttu vahvistamaan paljon eikä se ole itsestäänselvyys) ja pyörähti täysin suoraan perusasentoon kapulan kanssakin (toinen viime hetken hiomisen kohde)! Ai niin, eikä villiintynyt palkan odotuksesta irrotuskäskyn jälkeen kun (krhm) joku taisi vahingossa opettaa Ytylle, että liike päättyy irrotuskäskyyn ja "kiitos" on palkkiosana... Tässä liikkeessä meni kaikki nyt eniten nappiin! 10

7. Kaukokäskyissä voisin vaikka vannoa, että liikkumaa ei tullut yhtään. Reagoi käskyihin nopeasti ja oikaisi kyynärpäät kunnolla istumisissa. Maahanmenoissa putosi kauniisti ja innokkaasti kyynärpäilleen. Tässä vaiheessa jo hymyilytti ja itketti samaan aikaan Ytyn työskentely! :) 10

8. Estehyppy jännitti, kun sitä ollaan treenattu tosi vähän avo-malliin ja lisäksi agilityssa paljon tehty käännöstreeni sekoittaa ja Yty on joskus tarjonnut tokohypylläkin välitöntä kääntymistä "siivekkeen ympäri". Nyt se ei olisi parempi voinut olla: innokas hyppy suoraan eteenpäin ja kääntyminen täysin suoraan rintamalinjaan ohjaajaa kohti. Muistin käskyttää niin ajoissa, ettei Yty vahingossakaan päässyt tarjoamaan istumista ennen käskyä. Paluussa täysin suora perusasento. 10

9. Kokonaisvaikutelmakin oli sitten tuomarin mielestä kympin arvoinen. =) 10

Nyt vaan sitten nöyrästi lisää treeniä, tehtävä ei koskaan lopu! Isot kiitokset kaikesta avusta ja ideoista matkan varrella etenkin Huotarin Oilille ja Hilskan Kaisalle, mutta myös kaikille satunnaisillekin treenikavereille!

Serpellin seminaari ja löyhäpään treeniä

2010-05-18T22:56:00.007+03:00

Kotikentän uusi A-este! =)

Valmennusrenkaan treenin jälkeen lähdimme heti seuraavana aamuna Oilin ja Zipun kanssa tokoilemaan Hot:in kentälle. Oili treenasi ensin session Zipun kanssa ja otti mm. luoksetulon pysähdyksiä kierrättämällä Zipua pk-hypyn ympäri. No, ajattelin sitten että teen saman kun muuta kierrettävää ei näköpiirissä ollut. Mietin kuitenkin ääneen Oilille, ettei ole ehkä niin järkevää opettaa Ytyä kiertämään pk-estettä, kun se kaamea seinä on jo muutenkin painajaisissani esteenä pk-uralle. Noh...! :D Lähettäessäni Ytyä kiertämään pk-hyppyä se ponkaisikin siitä kevyesti ja ilmavasti YLI!!! 44cm pikkukelpieni, joka ei ole vielä edes hypännyt 65cm agihyppyjä. Onhan se vähän pumpulissa kasvanut. :D

Muuten treeniohjelmassa taisivat olla luoksetulon pysäytys, merkille lähetys, ruutuun meno ja niiden yhdistelmä, nouto ja seuruu. Yty taitaa kärsiä valeraskausmasiksesta, kun on ollut viime aikoina jotenkin löysä ja lelupalkkautuminen on normaalia tahmeampaa. Ytyllä on aika pitkälle rakennettu saalis ja matalammassa vireessä se ei ole koiralle yhtä palkitsevaa. Tietysti kovat helteetkin voivat vaikuttaa. Treenin jälkeen kävimme uittamassa koiria Vähä-Tiilijärvellä ja Yty loukkasi vasenta takajalkaansa jotenkin Zipun kanssa juostessaan, vinkaisi ja piti sitä hetken ylhäällä. Olen siksi nyt pitänyt viikon agi-tauon varmuuden vuoksi, jos siellä kuitenkin on joku pikkuvamma, ettei vain pahene. Ei ole kyllä näkynyt ollenkaan liikkeissä jälkeenpäin.

Lauantai olikin sitten sopivasti Ytylle totaalinen lepopäivä, kun se jäi äidille hoitoon minun lähtiessäni Helsinkiin kuuntelemaan Heti ry.n järjestämää James Serpellin seminaaria "Hyvinvointi ja luonneominaisuudet koiranjalostuksessa" ja tapaamaan Helsingissä käymässä ollutta Belgiassa asuvaa ystävääni, joka on nyt muuttamassa Indonesiaan. :) Ihan mielettömän kiva päivä kaikin puolin! Kirjoittelen raporttia seminaarista blogiin jossain vaiheessa paremmalla ajalla. Kotimatkalla olin joutua rattijuopon yliajamaksi tyhjällä moottoritiellä ja jouduin soittamaan hätäkeskukseen. Elämä voi olla kyllä niin pienestä kiinni!

Sunnuntaina treenattiin taas tokoa Oilin ja Zipun kanssa, tällä kertaa Kukonkoivun urheilukentällä. En halunnut vieläkään tehdä vauhtitreeniä mahdollisen jalkavamman takia, joten ajattelin tehdä kivoja pikkujuttuja naksulla ja namipalkalla. No, unohdin sitten kotiin sekä naksun että namit. Eivätkä ne edes olleet samassa paikassa... Onneksi Oili lainasi Frolicit ja käsilaukustani löytyi varanaksuksi vanha tuttu sammakko, Katja ainakin muistaa! :D Meidän perheen unohtelu ei loppunut tähän, sillä illalla kotiuduttuani huomasin jättäneeni Ytyn remmin matkan varrelle, kun pysähdyttiin ottamaan pikkutreeniä puolessa välissä kotimatkaa. Saa nähdä, näenkö meidän ihanaa Maikun tekemää talutinta ja kaunista kirjailtua puolikuristavaa pantaa enää koskaan. :( Eikä tässä vielä mitään, kun sunnuntai-iltana ryhdyin etsimään Xenan ja Myfkin remmejä, kävi ilmi, että Roope oli jättänyt ne jo kaksi päivää aikaisemmin erään lammen rannalle. No, ne sentään löytyivät. Kuulkaa, kyllä parissakin päivässä ehtii syntyä aika paljon ruostetta metalliosiin, jos silloin tällöin sataa ja hellettä on +25 astetta! Roope ei ollut edes huomannut remmien puuttumista, kun täällä maalla voi lähteä helposti lenkkeilemään ihan ilmankin.

No, takaisin sunnuntain treeneihin: otin sivulletulojen suoruutta naksun kanssa, seuruussa pysähtymistä ja kakeja. Taas sama fiilis, kaikki toimii kyllä, mutta koira on vähän löysä. Tokotreenin jälkeen lähdimme vielä tekemään neljälle koiralle jälkeä. Ytylle tein vain ihan lyhyen kun ei tänä vuonna olla vielä jäljestetty. Siitä tulikin sitten ihan superlyhyt, kun lainanamit loppuivat kesken, ehkä 30m kaari. Ytyn jäljestäminen on aiemmin ollut aika kohellusta, mutta nyt nenä pysyi maassa tosi kiitettävästi ja vauhti oli huomattavasti rauhallisempi kuin yleensä. Agissa ja tokossa vaivannut löysyys taisi nyt vaikuttaa positiivisesti jälkeen keskittymiseen?

Roope kotiutui Hollolan reissulta pikkukoirien kanssa jo neljä päivää ennen minua, ja ahkeroi kotikentälle A-esteen valmiiksi. Olen käynyt ihailemassa sitä ainakin viidesti päivässä, kun vielä ei olla päästy treenaamaan, kun Yty on vielä huomiseen asti tauolla. A-este on lahja Roopelta ja Marikalta, ISO KIITOS UPEASTA ESTEESTÄ! =)

Valmennusrenkaan koulutuspäivä Keravalla

2010-05-13T21:11:00.008+03:00

Tänään tokoiltiin läkähdyttävässä helteessä Valmennusrenkaan ohjaajien opissa Keravalla. Hollolaan palatessa iltaseitsemältä Jokimaan lämpömittari näytti vieläkin +24 astetta. En uskalla edes arvata, kuinka kuumaa oli puolen päivän aikaan Keravan treenikentällä... Pitkän, hyytävän talven ja kylmän kevään jälkeen kehon termostaatti ei oikein pysynyt mukana lämpötilanvaihteluissa ja kerrankin oli jopa minun mielestäni liian kuuma (normaalisti rakastan hellettä). :D

Aamulla kuunneltiin luentoa ja katsottiin liikkeiden opetuksen demoja valmennusrenkaaseen kuuluvien ohjaajien omien koirien kanssa. Niin hienoja otuksia! :) Loppupäivä treenattiin oman koiran kanssa. Isolla, ihanalla ja pehmeällä nurmikentällä oli neljä kisakokoista kehää ja jokaiseen niistä oli saanut etukäteen suunnitella treenisessionsa (10-15min).

Ekassa kehässä otimme luoksetulon stoppia Katariina Kainulaisen ja Jessica Svanljungin opastuksessa. Luoksetulon stoppi on meillä tosi huono, haluaisin siihen jämäkän etutassujarrutuksen ja painon koiran takaosalle. Näytin ensin kohteen kierron kautta, millainen stoppi on nyt. Sitten teimme pari toistoa niin, että apuohjaaja pitää koiraa ja kutsun hetsaten. Käskytys erittäin voimakkaasti vartaloavun kanssa ja stopista vapautus taaksepäin apuohjaajalla olevalle narupallolle. Katariina korosti, että vauhti ei ole treenin tässä vaiheessa olennainen asia eikä siihen pidä keskittyä, vaan ylipäätään siihen, että stoppi on ehdoton -vaikka sitten kävelyvauhdista. Tässä kehässä meille riitti aikaa vain pikatreenien verran, mutta jatkoimme samaa teemaa seuraavassakin kehässä, kun aihe on nyt ajankohtainen.

Tässä kehässä koutseina Angelica Leiman ja Mari Leiviskä. Ansu näytti hauskan ja nopeatempoisen lihapullaleikin jo demoissa Kentsun kanssa ja nyt me pääsimme kokeilemaan samaa. En ole aiemmin heitellyt nameja, joten pari ekaa koira oli vähän hämmentyneen oloinen, mutta pääsi nopeasti vauhtiin. Nameilla palkiten toistoja saa nopeassa tahdissa paljon ja heittämällä vauhti tulee mukaan. Lihapullaleikki koostuu läpijuoksuista, jolloin nami heitetään koiralle eteenpäin ohjaajan ohi ja stopeista, jotka palkitaan heittämällä lihapulla koiran taakse. Väliin voi ottaa muitakin tehtäviä, vaikka kohteen tai ohjaajan kiertoja. Vauhti on avainsana. Lisäksi ehdimme ottaa suoraa seuraamista pari pätkää, pyysin Ansun takanahiihtelijäksi, koska häiriötreeniä on alla niin vähän. Yty ei välittänyt lo:n käskytyksestä eikä häiriöstä, ja saatiin kehuja korrektista paikasta, suoruudesta ja pään tasaisesta asennosta. Itse olen ajatellut, että haluaisin treenata Ytyn pään asennon pystymmäksi, mutta Ansun mielestä se oli kelpieksi erinomainen jo nyt (kelpieillä on usein kuulemma luonnostaan hyvinkin matala pään asento kontaktia pitäessä ja pää myös helposti heijaa, mitä ongelmaa meillä ei ole kuulemma ollenkaan).

Kolmannet treenit vetivät Oili Huotari ja Sirke Viitanen. kehän aluksi otimme ryhmäni koiren kanssa avo-paikallamakuun. Ryhmään kuului lisäkseni kaksi bc:tä ja yksi belggari. Liike sujui hyvin, Yty näytti ehkä hieman tylsistyneeltä ja korvat olivat lepakkoasennossa, mutta sitä en ihmettele yhtään paahtavassa helteessä. Omana liikkeenämme otimme tasamaan noutoa. Näytin ensin hetsatun noudon jossa palkka palautusvauhdista. Puhuttiin koiran suoritusvauhdista -Yty tekee töitä tasaista reipasta vauhtia ja mielellään, joten minun ei pitäisi hätäillä siitä, ettei se ole supernopea. Se on riittävän nopea ja tasainen vauhdiltaan eikä tuosta vauhdista kuulemma ole syytä saada pistevähennyksiä. Seuraavaksi tein noudon liikkeenä, ja perusasento jäi aavistuksen vinoksi kapulan kanssa. Sitä jäimme sitten parantamaan siten, että koira sai pitää kapulaa suussaan ja otin ihan pieniä, noin 5cm erkaantumisia koirasta oikealle ja odotin, että koira korjaa ihan itse, ilman käskytystä. Toimi hyvin ja korjasi kiltisti hyvinkin pieniä poikkeamia. Sitten ylikompensoi parilla toistolla, eli heitti pyllyään selkäni taakse, jolloin otimme samaa, n. 5cm siirtymää vasemmalle. Näitä korjasi huonommin, tällaista emme ole koskaan treenanneetkaan. Sirke myös huomautti, että nykäisen päätäni eteenpäin noutokäskyä antaessani -sen voisi tulkita kaksoiskäskyksi. En ole tuollaistakaan itse tajunnut, onpa tosi hyvä, että joku on katsomassa perään!

Viimeisessä kehässä meitä koutsasivat Elina Niemi ja Marjatta Tuikkanen. Tähän kehään olin jättänyt sen tylsimmän eli jäävät! Viimeksi kun kirjoitin tokotreenipäivitystä blogiin, totesin, että olen ollut puoli vuotta melkein treenaamatta jääviä. Nyt on kulunut taas kolme kuukautta ja jäävät ovat kuuluneet ohjelmistoon vain silloin tällöin. Otin nyt varsin kisanomaista treeniä. Tein ensin seuraamispätkän niin, että Marjatta huusi keskellä "käsky", mutta jatkoin suoraan. Sitten tein liikkeestä maahanmenon ja seisomisen niin, ettei käskytystä tullut. Marjatan pyysin taas hiihtelemään kintereillä. ;) Molemmista liikkeistä saatiin yllättävää kyllä vain kehuja, välitön reaktio käskyyn, maahan putosi vauhdilla ja seisomaan jäi jalkojaan liikuttamatta. Taaksesiirtymisissäkään ei ongelmia. Perusasennon otti seisomisen yhteydessä omatoimisesti ilman käskyä, mutta perusasennon itsenäistä tarjoamista oltiin juuri hinkattu edellisessä kehässä, joten jäi todennäköisesti vain vähän päälle tässä. Toisessa toistossa ei ollut ongelmaa. Koska näitä ei tarvinnut jäädä hinkkaamaan, aikaa riitti vielä muullekin. Ensin halusin arvion täyskäännöksistäni oikealle ja vasemmalle. Nyt olen treenannut molempia, enkä tiedä kumpi olisi paremmalla mallilla kisoja ajatellen. En ole ollut edelleenkään tyytyväinen omaan askellukseeni käännöksissä. No, tylsää kyllä, nyt kommentit molemmista olivat "täydellinen" ja "täydellinen". :D Eipä niitä ongelmia silloin tule esille, kun niitä haluaa esitellä. Siispä aikaa riitti vielä kolmanteenkin treeniteemaan, ja halusin ottaa perusasennon häiriötreeniä. Tätä meillä on alla tositosi olemattoman vähän -tarkoituksella avustajien toimesta tehtynä ei varmaan ollenkaan, mutta itse olen hakeutunut vilkasliikenteisiin paikkoihin ottamaan perusasennon pitoa silloin tällöin. Ympärillä häärimisen kestikin hyvin, mutta kun alettiin heittelemään palloa niin pää kääntyi pois kontaktista. Paransi kuitenkin tosi nopsaan, kun tajusi jutun jujun ja jo tällä treenikerralla päästiin siihen, että enintään silmät liikkuivat, ei pää. Pari toistoa piti kontaktin ihan priimanakin.

Eniten päivän aikana painotettiin sitä, että hyvään tulokseen voidaan päästä monien eri treenitapojen kautta ja kaikki lähtee oman koiransa syvällisestä tuntemisesta ja hyväksymisestä. Kahdeksan valmennusrenkaalaisen opissa kiertäen tämän huomasi kyllä todeksi, tilaa erilaisille näkemyksille huippuporukassa oli paljon!

P-HAU:n kisat 11.5.

2010-05-11T23:20:00.007+03:00

Nollat ovat tiukassa, tänäänkään ei niitä herunut. Rehellisesti arvioiden emme ole kyllä ollenkaan valmiita vielä kolmosluokkaan, joten ihan hyvä vaan, että saadaan rauhassa harjoitella kakkosissa.

Ekalta radalta kakkosrima alas ihmisnuolta tehdessä. Väistin varmaankin koiraa taaksepäin enkä sivuun, jolloin jäin koiran hyppylinjalle, eikä se voinut muuta. Ohjaukseen reagoi kuitenkin hyvin, kokosi ja hyppäsi lyhyen hypyn kääntyen. Radan toinen virhe oli esteen ohitus (en ottanut välistävedon jälkeen koiraa haltuun tarpeeksi), mutta jatkoin suoraan seuraavalle esteelle, eli radan tulos hyl.

Toisella radalla tuli keppivirhe keskellä keppejä, rytmi vain jotenkin häiriintyi. Virallisesti ei muita virheitä, mutta mielestäni meille olisi kuulunut myös kielto putkella, koska Yty juoksi sen verran suuaukon ohi, että joutui korjaamaan linjaansa. Radan tulos siis 5.

Toinen rata oli vähän nopeampi kuin ensimmäinen. Olen yrittänyt nostaa Ytyn virettä viime aikoina kisoissa vain patoamalla, kun paimenkoira voisi mielestäni tehdä töitä hiljaakin. Mutta kun on aina vaan kisoissa niin varovaisen oloinen, niin nyt sitten annoin periksi ja hain ensin asennetta haukuttamalla ja sitten sai vielä huutaa toisten suorituksia katsomalla hetkisen. Turhauma toimi kyllä ihan selvästi patoamista paremmin, valitettavasti...

Olen yrittänyt olla panikoimatta näistä aika- ja vireasioista, mutta nyt sorruin kellottelemaan, kun sain radat videolle ja vikalla radalla tuli "vain" vitonen. Pujottelun loppupäässä tapahtuneen virheen korjaamiseen keppien alusta meni 8,23 sek ja lisäksi seisotin Ytyä puomilla 2,83 sek (päivän muut kontaktit päästin nopsaan, joten nyt viimeisellä halusin kokeilla vieläkö pysyy halutessani) -> yhteensä siis 11,06. Meidän aikamme oli -2,54, joten ilman keppivirhettä ja kontaktiseisotusta aika olisi ollut -13,60. Luokan parhaan koiran (Pukkilan Jannen bc Kaaos) aika oli -12,18, joten ei me ihan toivottomia olla. ;)

Saatan laittaa tuon kakkosradan juutuubiin myöhemmin, kun ei nollia tule näytettäväksi. :D Meillä ei kuitenkaan ole tarvittavia piuhoja mukana reissussa, joten venyy loppuviikkoon.

Varsinaisia outoja hyppyjä ei tullut näilläkään radoilla, mutta nyt Yty joutui asettelemaan askeleitaan hieman sunnuntaista enemmän ponnistuskohtaa etsiessään, ja jos ponnistus tulee eteen esim. hieman aiemmin kuin koira on arvioinut, hyppytyyli ei enää ole ihan priimaa.

Tosi kivat kisat taas, kun sai tavata kaikki Lahden alueen ystävät! :)

Aamupäivällä ennen kisoja ehdittiin Hollolan kentälle tokoilemaankin, ja saatiin piiiitkästä aikaa seuraakin kun Kristiina ja Chaska tulivat kaveriksi paikallamakuuseen ja Kristiina toimi meille myös liikkurina ja muutenkin pyynnöstä häiriköi!

JAU:n kisat 9.5.

2010-05-09T22:08:00.010+03:00

Treeneissä se kyllä ihan juoksee puomin! :D
Kuvat: Tuomas Sarasin

Onpas ollut kiva viikonloppu! :) Lauantaina ajettiin Karon ja Tuomaksen luo yökylään ja käytiin katsomassa JAU:n 3lk kisoja Järvenpäässä. Kisojen jälkeen syötiin ihanassa Nepalilaisessa ravintolassa ja iltaseuraksi saapuivat vielä Jenna ja Antti Hani-sheltin kanssa. Omat starttimme olivat sopivasti vasta iltapäivällä sunnuntaina, joten sai valvoa rauhassa -ja nukkua pitkään. Aamupäivällä ehdittiin lenkille ja treenaamaan ennen kisoja.

Kisoista jäi mielettömän hyvä fiilis! Kaksi rataa eikä ensimmäistäkään oudon näköistä hyppyä!!! :) Ei liitosammakkoja, ei takajalkojen kerimistä, ei outoja ponnistuskohtia, ei turhia rimantiputuksia -ei mitään!!! :) Ehkä hyppytekniikkatreeni nyt sitten kuitenkin tuottaa tulosta!

Ekalla radalla alku oli sellainen töks-kohta, tosi hankalasti järkevästi ohjattava: hyppy-rengas suorassa linjassa, heti renkaan jälkeen todella lähellä odotti suorassa linjassa puomi, jolle ei saanut mennä, vaan viereiselle hypylle takaakiertoon. Yty hyppäsi renkaalla niin pitkän hypyn, että laskeutui melkein puomin päälle ja siitä takaakiertoon otettiin kielto, kun linjasta tuli niin outo. Radan toinen ongelma olikin sitten superhauska! :) Oltiin päästy ilman muita virheitä maalisuoralle, jolla oli muuri. Maxi-muurissa oli sopivasti maxi-koiran mentävä kaariaukko, ja Ytyhän sukelsi asiaa itsestäänselvyytenä pitäen siitä läpi. Eipä olla koskaan treenattu muurilla, jossa on aukko. Yksi kielto ei tietenkään riittänyt, vaan me otettiin niitä sitten samassa kohdassa niin monta, että varmasti riitti hylkyyn. Taisi olla neljäs yritys, jolla sain ylipäätään koiran katsomaan ylöspäin ja käsiavulla ymmärtämään, että tästä voidaan mennä ylikin... :D Valloittavan ihana lapsikoiran ongelma, eihän sille voinut kuin nauraa! Loppurata taas ongelmitta. Kontaktit loistavat, vapautin ripeästi, mutta kontaktiestesuoritukset taas hitaammat kuin treeneissä. Ekan radan tulos siis hyl.

Treenikaverimme Elsi ja Hoppu-kelpie voittivat tämän radan tosi nopealla nollalla! :) Oli niin hyvä mieli Elsin puolesta, kun tiedän, kuinka paljon työtä tähän on tarvittu. Onnea vielä Elsi ja kiitos myös kivasta kisaseurasta! :)

Toisella radalla rimantiputus esteellä nro 12, kyseessä oli välistäveto ja jyräsin itse päälle. Eli ihan selkeästi ohjausvirheestä johtuva tiputus. Lisäksi saatiin kielto toiseksi viimeisellä esteellä, joka oli se ongelmallinen muuri. Yty katsoi toiveikkaana aukkoa kun lähestyimme estettä, mutta nosti sitten katseen viime hetkellä ylös. Kyseessä oli kuitenkin takaaleikkauskohta joten taas olin jo jyräämässä päälle kun koiran olisi pitänyt ponnistaa, joten kielsi. Muuri ja takaaleikkaukset siis treeniohjelmaan! Tälläkin radalla tosi hyvät kontaktit, nyt seisotin kunnolla kun ekalla radalla vapautin nopsaan. A:lla annoin seistä niin kauan, että ehdin vastaanottamaan seuraavan esteen taakse, joka oli okseri. Olin ihan varma, että okserin nyt ainakin tiputtaa, mutta ei! Tosi hyvän näköinen hyppy. :) Kontaktien seisotus ja kielto veivät niin paljon aikaa, että lisäksi saatiin 0,23 aikavirhettä, tulos siis 10,23.

Molemmille radoille lähtiessä hymyilytti ja tuntui kivalta lähteä tekemään rataa Ytyn kanssa. Asiaa ehkä vielä edesauttoi se, että kisapaikkana oli Alu-hallin viereinen kenttä. Alu-hallissa Xena treenasi melkein koko uransa ja lenkkipolut ja kaikki paikat olivat niin kovin nostalgisen tuttuja. Odotellessani omaa suoritusvuoroani ajattelin vain, kuinka ihanaa on se, että saan nyt startata nuoren, terveen ja niin kiltin kisakoirani kanssa samalla paikalla ja vielä niin, että Xena 12v on mukana iloisena kisaturistina. Semmoinen hetken onnellisuus-fiilis, tiedättekö? :)

Hyppytekniikkaa, peruskuntoa ja ATT-halli (13)

2010-05-07T13:20:00.008+03:00

Olemme pitäneet nyt viisi viikkoa kisataukoa ja treenanneet systemaattisesti hyppytekniikkaa. Ensi viikonlopuksi olisi luvassa Ytyn uran kuudes kisapäivä! Hui!

Hyppytekniikkatreeniin on kuulunut tasavälistä perusjumppasarjaa, pitenevää sarjaa, nousevaa sarjaa, käännössarjaa ja askeleiden asettamista oikein maxi-hypyillä pitkillä esteväleillä. Ajattelun mahdollistavassa vireessä jopa nuo viimeiset sujuvat hyvin ja luulen nähneeni selvää edistymistä kaikissa harjoituksissa. Kovatempoista treeniä ollaan kisatauon aikana tehty vain kahdesti Jaakon ratakurssilla ja sielläkin rimat ovat pysyneet erittäin hyvin ylhäällä enkä ole silmiinpistävän kammottavia hyppyjä huomannut. Ratatreeniä on siis alla edelleen kovin vähän kisoja ajatellen, joten toivon, että mahdollisiin pudotuksiin kisoissa löytyy sitten edes selvä syy omasta ohjauksestani -tässä treenivaiheessa uskon, että myöhässä oleva ohjaus todennäköisesti vaikuttaa erittäin paljon (keskimääräistä enemmän) hyppytekniikkaankin. Motorisesti kömpelö ohjaaja kun ei ole vielä ollenkaan samassa rytmissä Ytyn kanssa! ;)

Hyppytekniikkaakin enemmän olen tehnyt töitä Ytyn (ja oman!) systemaattisen kunto-ohjelman kanssa. Aerobisen kunnon kohotukseen ollaan tehty piteneviä juoksu- tai fillarilenkkejä ravilla, ensin rytmillä lenkkipvä/lepopvä/pidempi lenkkipvä/lepopvä/vielä pidempi lenkkipvä/lepopvä/hiekkakuoppakaahotuspvä. Viikossa on yleensä ollut yksi totaalinen lepopäivä kaikista aktiviteeteista ja muuten "lepopäivinä" ollaan kuitenkin esim. tokoiltu tai jäljestetty tai ulkoiltu rauhallisesti. Pari viime viikkoa kuntotreenien rytmi on ollut kutakuinkin fillarilenkki tai juoksulenkki/hiekkakuoppakaahotus tai metsälenkki +agitreeni/lepopvä/lepopvä/pidempi fillarilenkki tai juoksulenkki/hiekkakuoppakaahotus tai metsälenkki+agitreeni/lepopvä/lepopvä. Ihan ei olla rytmistä kyetty pitämään kiinni, koska koirakavereiden tapaaminen on voinut muuttaa lepopäivän metsäkaahotuspäiväksi (kuuluu ehdottomasti olennaisena osana koiran henkiseen hyvinvointiin! ;) ja omat ylityöt jättää fillarilenkkipäivän väliin. Silti on varmaan hyväksi, että kuntotreenissäkin on jonkinlaiset raamit ja jotain ajatuksentynkää takana, vaikkei tavoitteisiin ihan pääsisikään. Jännä nähdä, heijastuuko treeni mitenkään omaan kuntooni, meillä on nimittäin kahden viikon päästä taas perusteelliset kuntotestit töissä! Toisaalta talvella kuntoilu oli minimissä välilevynpullistumasta toipumisen takia, joten saan olla tyytyväinen jos ei kamalasti takapakkia viime syksyiseen ole tullut. Lisäksi tietysti hieron ja venyttelen Ytyä säännöllisesti, mutta fysioterapeutin ilta-ajat menivät monen viikon päähän (työ haittaa harrastamista) ja ammattilaisen käsittelyyn Yty pääsee vasta parin viikon kuluttua.

Eilen käytiin Elsin ja Hopun kanssa ATT-hallilla. Treenit olivat hieman pirstaleiset, koska pakottavista syistä jouduimme kahdesti vaihtamaan kenttää. :D Pitkävälisten maxi-hyppyjen ohella treeniteemana oli radan aloitus niin, että saa koiran kaukaa edestä ohjaten irtoamaan sivuttain esteelle. Sama harjoitus painotti hyvin ennakoivan ohjauksen merkitystä; jos koira ei ponnistamaan lähtiessään vielä tiennyt haluttua hypyn suuntaa, jatko kävi ihan mahdottomaksi, koska linjat kahdelle seuraavalle esteelle tulivat siksakiksi.

Lisäksi otettiin ensimmäistä kertaa puomi-putki-erottelua ja tällä treenikerralla onnistuin vain sekoittamaan koiraparan mielen niin totaalisesti, että siitä tuli epävarma molemmille esteille! :D Nyt tämä treeniteema olisi hyvä saada ajettua lyhyessä ajassa läpi, jotta hämmennysvaiheen saisi minimoitua.

Nyt lähden uimaan -siinä salainen työ- ja treenikykyä ylläpitävä aseeni tältä talvelta. :)

Jaakot (16)

2010-04-30T22:19:00.009+03:00

Viime viikot ovat olleet hiljaisia agilityrintamalla, koska Yty on ollut juoksutauolla. Kevyttä hyppytekniikkatreeniä on tehty kuitenkin omalla kentällä pari kertaa viikossa juoksujenkin ajan. Sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa Elsin kanssa treenailemaan kimpassa. Viikko on ollut töitten puolesta sellaista hullunmyllyä (viikon lyhin työpäivä kesti 12h), etten ehtinyt kirjoitella treenipäiväkirjaa näistä treeneistä. Tehtiin sielläkin hyppytekniikkatreeninä jumppasarjaa ja yksinkertaisena harjoituksena pitkiä estevälejä maxi-hypyillä niin, että lyhyt pätkä päättyi kontaktiesteeseen (A tai keinu), jolloin sain etupalkan odottamaan.

Eilen treenattiin taas Jaakon opissa, ratapiirros on ohessa. Olin niin väsy lähtiessäni ajamaan illansuussa treeneihin, että olin nukahtaa rattiin suoralla 41-kantatiellä... Olin paikalla jo yli tuntia ennen treenien alkua, mutta oma treenivuoroni tuli vasta viimeisenä ja lisäksi ryhmä oli tunnin verran myöhässä. Siitä sai kuitenkin ihan hyvän tsempin radalle ja vedin ensi yrittämällä nollalla läpi!!! :D Jaakko totesi, että asenne näkyi ja tuotti tulosta, mutta tekniikka hajosi! :D Voi mikä haaste, nostaa sisäisesti omia kierroksia, mutta pitää ohjaus tarkan rauhallisena ja samalla säpäkkänä, huoh! Jaakko koutsasi meitäkin selvästi yli varatun treeniajan, josta me tietysti oltiin tosi kiitollisia. :) Ei haitannut ryhmän myöhästyminen!

Lähtö kutsuhyppynä kolmoselta, kolmonen pakkovalssilla. Oikea käsi otti koiran vastaan ja vei hypylle, Jaakko kommentoi, etten saa yhtään peruuttaa koiran hypyn suuntaisesti tai muuten Yty ei enää kierrä siivekettä optimaalisesti. Putkelle lähetys myös liikkumatta, ei siis saattamista yhtään. Nämäkin kommentit liittyvät jo samaan teemaan, josta puhuttiin Jaakon viime treeneissä: minun pitää uskaltaa jättää / lähettää Ytyä suorittamaan esteitä itsenäisemmin.

5-6-7 pakkovalssi-jaakotuksella (muistettava käyttää ohjaukseen molempia käsiä). 7 takaakierrolla jolta vastakädenhaltuunotto, hyppy 8 poispäinkäännöksellä ja saman tien jatko persjättöön hyppyjen 9 ja 10 väliin. Persjätöt ovat mulla huonoja: en luota itseeni enkä koiraan. Yritän taas yliohjata... Persjättö lähtee tuossa kohdassa siinä vaiheessa, kun koira hyppää estettä nro 8. Ohjaus tulee tehdä rohkeasti vaikkei olisi vielä edes hypyn 9 kohdalla, koira kuitenkin lukee esteen liikkeen linjasta (ja niin se tekikin). Hyppy 11 takaaleikkauksella. Kepeiltä hypylle 14 taas persjättö.

Hypylle 15 tein ensin niiston, mutta sitten Jaakko halusi että kokeilen sylivekillä ja sen tekniikkaa jäätiinkin sitten hiomaan pitkään ja hartaasti. Sylivekissä oma rintamasuunta on pois suoritettavalta esteeltä, asento matala ja koiranpuoleinen käsi alhaalla. Koiraa ei varsinaisesti ohjata hypyn yli, koska se saa helposti käännöksen venymään. Sen sijaan alhaalla koiran vastaanottanut käsi vain nostetaan vinosti ylös ja liikutaan joko eteenpäin tai sivullepäin -ei missään nimessä suoritettavaa estettä kohti tai käännös venyy. Taas kerran olemme siis saman tutun ongelmamme ääressä, haluan saattaa Ytyä esteille liikaa, ja jos teen niin jatkosijoittuminen radalle hankaloituu tai käännökset venyvät. Pyhä ennakoivan ohjauksen periaate ei toteudu! :D

Putkelta toiseen ohjaukseen linja kohti kakkosputken suuaukkoa, persjättö putken jälkeen. Hypylle 20 poispäinkäännös 21-22 ohjauslinja kohti hypyn 22 siivekettä ja sivuttaisetäisyys koiraan pois mahdollisimman joutuisasti. 22-23 vippausvalssilla.

Ytyn 2v synttärit ja persoonallisuuspiirteiden pysyvyys

2010-04-23T22:05:00.009+03:00

Koska tämä pikkukuono...

...venähti tämmöiseksi??? (23.4.2010)

Yty täyttää tänään kaksi vuotta ja nyt se on kyllä sitten jo ihan aikuinen koira! =)

Perustemperamentin piirteet tuntuvat kovin pysyviltä koirienkin varhaislapsuudesta aikuisuuteen. Se on kutkuttava ajatus. Persoonallisuutta muovaavat toki kokemukset läpi elämän (koirilla erityisen painokkaasti sosiaalistumisvaiheen aikana), mutta perimä määrää yllättävän suurelta osin eläimen tavan reagoida erilaisiin ärsykkeisiin. Koiraihmiset ovat tämän toki tienneet jo kauan ja käyttäneet luonnetestejä ja luonnekuvausta jalostuksen apuvälineinä. Lisäksi pentutestit pyrkivät kuvaamaan yksilötasolla temperamenttia jo ennen luovutusikää, jotta koira osattaisiin sijoittaa sille sopivaan perheeseen. Populaatiotasolla pentutesteillä on selvästi ennustusarvoa, yksilötasolla tuloksia tulkittaessa kannattaa käyttää muutakin saatavilla olevaa tietoa -etenkin tarkkaavaisen kasvattajan huomioita. Pentutestin tuloksiin kun saattavat vaikuttaa monet tilanteesta riippuvat tekijät, esimerkiksi pennun vireystila.

Koirien kohdalla ihminen harjoittaa jalostusvalintaa, mutta persoonallisuuden piirteet vaikuttavat luonnonvaraisillakin eläimillä lisääntymismenestykseen. Siksi evoluutio muokkaa myös eläinten henkisiä ominaisuuksia niiltä osin, kuin ne ovat geneettisesti määrättyjä. Eläinten persoonallisuuden piirteiden geneettisen perustan selvittäminen on herättänyt kiinnostusta jo monissa tutkimusryhmissä ja etenkin lintujen persoonallisuuspiirteiden vaikutusta niiden lisääntymismenestykseen on tutkittu paljonkin. Tehdessäni graduani Helsingin yliopiston lintuekologian yksikössä väitöskirjatyöntekijä Edward Kluen aloitteli projektiaan sinitiaisten persoonallisuuspiirteiden periytyvyydestä. Max Planck-instituutissa Wolfgang Forstmeierin tutkimusryhmä selvittää seeprapeippojen persoonallisuuspiirteiden evolutiivisia seurauksia ja Julia Schroeder Sheffieldin yliopistosta työskentelee puolestaan samantyyppisessä projektissa varpunen mallilajinaan.

Olemme siis historiallisen Tabula rasa -ongelman äärellä ja biologeille lienee selvää, että liitutauluumme on kirjoitettu jo hedelmöityshetkellä säkeitä, jotka muovaavat koko loppuelämäämme ja vaikuttavat tavalla tai toisella evolutiiviseen kelpoisuuteemme vallitsevissa olosuhteissa, oli kyseessä sitten ihminen, sinitiainen tai australiankelpie.

Näillä sanoilla; Onnea Yty, joka on ollut vahvasti oma persoonansa pentulaatikolta tähän päivään!

Taas hakumetsällä

2010-04-20T10:17:00.003+03:00

Eilen hakutreenit olivat Vanton maastossa. Aika lailla toisinto viime viikon treeneistä, kaksi hajunnostoa, yksi ääniapu ja yksi mielikuva liikkuvasta maalimiehestä.

Päämäärä oli vähentää kohellusta alueelle tultaessa, ja tiesin jo ennakolta, että joudun huomauttamaan ikävästi. Sen jälkeen sain koiran kuitenkin suhteellisen kontrollissa alueelle ja malttoi mm. odottaa hyvin tuomarin kättelyn.

Ensimmäinen maalimies oli hajunnosto, hyvin nousi ja löytyi. Palkka 7-8 haukun päästä, tarjosi itse haukun. Toinen maalimies antoi ääniavuksi oksan rasahduksen ennen lähetystä, jonka jälkeen liikkui alueella eteenpäin. Liikkui niin paljon eteenpäin, että koira sai tehdä töitä jonkin aikaa, ennen kuin löysi, mutta jaksoi hyvin työstää. Ei ollut aloittanut haukkua itsenäisesti vaan vaati pienen nykäyseleen maalimieheltä. Taas neljäs maalimies tuli mukaan näytölle ja liikkui alueella eteenpäin koiran nähden. Tämän jälkeen poistuimme keskilinjalle ja otimme ensin alueen toiselta puolelta maalimiehen numero kolme. Tämä oli taas hajunnosto. Löysi taas heti ja haukkui itse. Sen jälkeen suoraan lähetys toiselle puolelle aluetta mielikuvan perään. Löysi heti ja maalimies haukutti niin kauan välipalkoin, että pääsin itse koiran viereen.

Yty päästi taas intoulvahduksen lähetyksessä kolmella maalimiehellä neljästä. Tylsää. :(

Mutta oli taas kivat treenit, ihanaa viettää arki-iltanakin aikaa tuntikausia metsässä. Aika rankkaa vain, kun treeneihin ajaa töistä 2h, treenit kestävät 4h ja kotimatka taas tunnin. Päivän aterian ehdin syömään vasta klo 23... :D Eikö hakuporukka haluaisi tulla vaihteeksi meille päin treenaamaan? ;)